Mitä, jos nyt on paras hetki?

Sara Susanna's

Oletko ikinä miettinyt mitä, jos nyt on paras hetki. Mitä, jos luopuisi kontrollista ja antaisi elämän vain kuljettaa. Mitä, jos kerrankin unohtaisi valintaa tehdessään, sen mikä on järkevää. Jättäisi järjen äänen omaan arvoonsa ja tekisi juuri niin kuin sydämestä tuntuu. Ottaisi riskin ja hyppäisi tuntemattomaan. Uskoisi ja luottaisi siihen, että uusi upea mahdollisuus on edessä. Uskoisi siihen, että kyllä elämä kantaa ja asiat järjestyvät niin kuin niiden kuuluu järjestyä. 

Kuten maanantain postauksessa kirjoitin, olen aina ollut todella tavoitteellinen ihminen. Kuitenkin viime aikoina olen miettinyt, mitä jos unohtaisin kaiken suorittamisen. Unohtaisin mielikuvan täydellisestä elämästä. Lopettaisin ylenpalttisen suunnittelun, varautumisen ja to do -listojen tekemisen. Antaisin elämän kuljettaa sinne minne se vie. Antaisin asioiden tapahtua omalla painollaan silloin, kun ne ovat tapahtuakseen. 

En tarkoita, että elämä pitäisi heittää täysin ranttaliksi ja makoilla vain sohvalla odottaen, että unelmaelämä tulee koputtamaan ovelle. Tarkoitan, että ainakin minulle voisi tehdä hyvää luopua kontrollista. Luopua pakonomaisesta tarpeesta pitää kaikki langat käsissäni mahdollisimman tiukasti. En voi ohjata elämääni ja asioita, jotka osuvat tai ovat osumatta kohdalleni. Parasta olisi siis vain hyväksyä elämän arvaamattomuus. Antautua elämänvirran kuljetettavaksi. Sillä eihän elämänvirran suunta muutu mihinkään, vaikka kuinka pyristelisi vastaan. Omat voimat siinä vain loppuvat.

 

Mielessäni on jo yksi kiehtova haave, jonka avulla voisin harjoitella todella kontrollista luopumista ja elämänvirralle antautumista. Tiedän, että sisälläni elää uusista seikkailuista innostuva pieni ihminen, jos vain uskallan päästää hänet valloilleen. Monesti tuo puoli itsestäni yrittää minulle huhuilla ja kannustaa minua hyppäämään rohkeasti tuntemattomaan. Harmillisen usein kuitenkin järkevä puoli itsestäni latistaa sisällä kytevän innostukseni. Löydän nopeasti miljoona syytä, miksi ei kannata kokeilla mitään uutta ja epävarmaa. Miljoona syytä sille, miksi tutussa, turvallisessa ja järkevässä olisi syytä pysytellä.

Aina löytyy kyllä joku syy, miksi ei ole järkevä tehdä hieman hullua ja suunnitelmista poikkeavaa päätöstä. Aina on joku asia esteenä, mutta jos todella jotakin haluaa, niin sitten täytyy vain tehdä päätös. Täytyy vain varata ne lentoliput, laittaa työhakemuksia ulkomaille, vaihtaa ammattia… Täytyy uskoa ja luottaa omaan sydämen ääneen ihan sama, mitä järki ja muut ihmiset sanoisivat. Täytyy uskoa siihen, että nyt tai ei koskaan. Parempaa on edessä ja on vain itsestä kiinni haluaako tarttua mahdollisuuteen.

Erityisesti viime kuukausina tuo sisäinen innostuksen ääneni on kuulunut voimakkaammin. Hiljaiset ”mitä jos” kuiskaukset ovat muuttuneet ”nyt tai ei koskaan” huudoiksi. Mitä enemmän olen miettinyt, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että nyt on aina paras hetki. Voi olla, että tulevaisuudessa tulisi parempi hetki, mutta nykyisyys on ainoa hetki, joka meillä on. Miksi ei siis ottaisi tästä hetkestä kaikkea mahdollista irti?

Elämästä tulee kovin tylsää, jos aina etenee järjen ohjenuoran mukaan. Yleensä parhaimmat kokemukset ja päätökset syntyvät tunteen viemänä. Sydäntä kuunnellen. Ilman sen kummempaa yliajattelua, analysointia, pohdiskelua ja unettomia öitä viettäen. Välillä vain pitää tarttua tilaisuuteen tai luoda tilaisuus itselleen. Ottaa riski ja hypätä sinne tuntemattomaan. Uskoa siihen, että jotakin suurta ja hyvää on vielä edessä. Antaa hyvälle mahdollisuus. Unohtaa pelot, järjen vastustelut ja vain antaa mennä. 

Uskoa siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Hyvät asiat osuvat enemmin tai myöhemmin kohdalle, kunhan vain antaa niille mahdollisuuden. Antaa hyvälle mahdollisuuden saapua elämään silloin, kun on saapuakseen. Ei pakottamalla tai tietoisesti sitä havittelemalla. Vain luomalla hyvälle hyvän ansaitseman tilan ja vain antautumalla elämälle. Yleensähän kaikki upeimmat asiat tapahtuvat silloin, kun niitä vähiten odottaa. Siis silloin, kun uskaltaa luopua kontrollista ja antaa elämän kantaa. 

Yritän siis luopua kontrollista ja elämäni tarpeettomasta ohjaamisesta. Yritän sopeutua elämään ilman selkeää suunnitelmaa ja päämäärää. Yritän saada kaiken irti avoimena olevista vaihtoehdoista. Yritän saada kaiken irti tästä hetkestä, en huomisesta tai tulevasta. Vaan tästä hetkestä. Yritän luopua ja päästää irti, jotta jotakin suurempaa ja parempaa voisi saapua tilalle. Ehkä jonakin päivän huomaan antautuneeni ja lipuvani sinne minne pitääkin. Elämän virran mukana. 

Uskallatko sinä luopua kontrollista ja antautua elämänvirran vietäväksi?

 

Kuvaaja: Inka Pietilä

Kommentoi