Puhelinkuvia Balilta osa 1/3

Ajattelin, että olisi kiva kertoa Balin reissustani puhelinkuvien muodossa. Kameraa kannoin mukana todella vähän ja siksi kauneimmat hetket tallentuivatkin puhelimen rullaan. Tänään kerron siis ensimmäisestä reissuviikostani Balin Canggussa Kiman surffileirillä. Kaikki kuvat eivät millään mahtuneet mukaan, mutta yritin poimia mukaan kuvat, joilla on joku tarina takanaan. Kerron paitsi kuvista myös tarinoista ja fiiliksistä kuvien takana. Kuva, kun harvoin kertoo koko totuuden. Toivottavasti tykkäätte postauksesta!

-Lensin Balin Denpasarin kentälle Dohan kautta. Lentoaika välilaskuineen oli noin 19h ja sen päälle tulivat vielä liikkumiset lentokentälle ja hotellille. Matka kotoa hotellille kesti noin 25 tuntia. En nukkunut lentojen aikana ollenkaan, joten olo Balille saavuttaessa oli hieman tokkurainen. Samalla kuitenkin huomattavan helpottunut, olinhan selvinnyt pitkästä lennosta yksin perille asti. Balin kentällä ehdin panikoida ihan huolella, koska surffileirin kuljettajaa ei näkynyt missään. Onneksi jäin kentälle odottamaan, koska kuljettaja ilmestyi tovin kuluttua paikalle. Balilaisilla, kun ei ole tapana olla ajoissa… Huokaisin monta kertaa syvään päästessäni turvallisen oloisen ja äärettömän mukavan kuljettajan kyytiin. Mahan pohjaa kutitti samalla, koska olin vihdoinkin kohteessa. Tästä reissu vasta alkaisi!

-Olin varannut majoituksen 6 hengen huoneesta. Mitä lähemmäksi reissu läheni sitä enemmän tunsin tehneeni väärän ratkaisun. Ajattelin kuitenkin, että kyllä minun pitää edes kokeilla. Kyllä minun pitäisi pystyä majoittumaan hostellityyppisessä majoituksessa. Kyllä minun pitäisi, koska muutkin siihen pystyvät… No yöllä hiipiessäni huoneeseen viiden muun ihmisen seuraksi ahdistus iski. Minulla ei ollut mitään omaa tilaa. Vessan valot valaisivat huoneen vähän väliä. Alapuolellani nukkuva pyöri niin, että koko sänky heilui. Yritin hillitä hysteerisen itkuni. Laitoin viestiä ystävilleni, etten minä pysty tähän. Miksi en vain voinut kuunnella omaa itseäni ja hyväksyä omia heikkouksiani? Hyväksyä sitä, että  tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa enemmän kuin jotkut toiset. Se ei tee minusta huonoa tai epäonnistunutta ihmistä. Minulla on paljon muita vahvuuksia, joita sikeästi ympärilläni nukkuvilla ihmisillä ei todennäköisesti ole. Lopulta nukahdin pariksi tunniksi kuulokkeet korvillani. Aamulla ensimmäiseksi marssin respaan pyytämään huoneen vaihtoa. Vaihto onnistui ja ensimmäinen aamupala Balilla maistui oikein hyvältä. Olin ylpeä itsestäni, kun edes yritin, mutta tiedostin myös omat rajani. Kaikkiin tilanteisiin ei tarvitse yrittää väkisin sopeutua, varsinkin jos oman hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto on saatavilla.-Väsymystokkurassani päätin kävellä läheiselle rannalle. Huoneen vaihtoonkin olisi vielä kaksi tuntia aikaa. Rannalla oloni keveni heti. Tuntui siltä, että juuri tänne minun oli tarkoituskin tulla. Juuri tätä kaipasin. Merta, aaltojen kohinaa ja tuulen tuiverrusta. Katselin meressä uivia surffareita. Pian kaksi koiraa juoksi viereeni. Ne olivat selvästi kaverukset. Hymyilin, koska tiesin paljon olevan vielä edessä. -Lennon aikana en saanut allergioideni takia syötyä kunnon ruokaa. Siksi olinkin todella iloinen, kun surffileirin ravintolasta löytyi minulle sopivaa syötävää. Erityisesti nuo punaiset bataattisipsit olivat herkkua!

-Voitte vain kuvitella ilmeeni ensimmäisen illan auringonlaskun aikaan! Yksi surffiopeista pyysi minut mukaan ja kertoi kaikkien kokoontuvan rannalle aina auringonlaskun ajaksi. Surffileiriläiset olivat kokoontuneet pienille kiviportaille rannan läheisyyteen. Ihailin ensimmäistä balilaista auringonlaskuani aivan lumoutuneena. 

-Aamulla oli sitten herätys 4.30 ensimmäiselle surffitunnille. Olin väsynyt, mutta kuitenkin innostuksen ansiosta yllättävän virkeä. Ajeltiin auringonnoustessa riisipeltojen halki kohti Semiynakia, jossa aloittelijakurssi pidettäisiin. Perille päästyämme hörppäsin huikan vesipullostani. Ihmettelin, kuinka oudon makuista vesi oli ja sylkäisin sen pois. Tajuntaani valkeni kuin salaman lailla, että pullossani oli pesuainetta. Minulla oli siis reissussa mukana kahdessa eri pussissa suolaa sekä pyykin pesuainetta. Aamulla pimeässä olin laittanut vesipullooni suolan sijasta pesuainetta…Menin ihan paniikkiin. Ajattelin, että tähänkö reissu nyt päättyisi. Olisi ainakin surkuhupaisaa… Surffiope huomasi hätäännykseni ja yritin jotenkin selittää tilannetta. Hän sanoi minulle: ”Jos ajattelet koko ajan, että tulet kipeäksi, tulet kipeäksi. Jos tulet oikeasti kipeäksi, huomaat sen kyllä”. Selvitin nopeasti googlaamalla ettei tilanteen pitäisi olla vakava. Menin sitten veteen muiden mukaan ja pian unohdin koko pesuaineen. Ihka ensimmäinen surffituntini meni kaikesta huolimatta oikein hyvin! Ohjaaja kehui taitojani ja minulla oli todella hauskaa!

-Voitte kuvitella kuinka kova nälkä oli, kun pääsimme useamman tunnin surffin jälkeen vähän ennen yhtätoista aamupalalle. Wifin toimiessa sain myös äidiltäni viestin, ettei juomani pesuaine ollut syövyttävää. Mitään hätää ei siis ollut eikä ole. Onneksi tajusin välttää runsasta veden juomista, joten pahoinvointiakaan ei tullut! Selvisin vain säikähdyksellä. Aamupalaa siis vain pesuaineen päälle!

-Seuraavaksi oli vuorossa poolsession eli surffioppitunti altaalla. Harjoittelussa oli: laudalle nouseminen, käännökset, paddling… Koko surffiporukka oli ihan huippua ja opettajat ihan mahtavia. Harjoittelusta tehtiin hauskaa eikä omille kömmähdyksille pelätty nauraa!-Yhtenä päivänä ehdin käymään Kiman omalla yin-joogatunnilla. Tunti ei ollut mitenkään tajunnan räjäyttävä, koska musiikki särisi ja puoli välissä tuntia valokuvaajat hiippailivat ympärillemme… Olisi ehkä voinut antaa palautetta, että joogatunnille on todella häiritsevää ja epäkohteliasta tulla kuvaamaan, varsinkin ilman lupaa. Kuitenkin ohjaaja oli todella mukava ja auttoi korjaamaan asentoja omalle keholle sopiviksi. Oma oloni helpottui selkeästi yli tunnin rauhallisen hengityksen ansiosta. Koskaan ei saisi olla liian kiire joogalle! 

-Riisipaperirullia ja ehdoton suosikki ruokani Kimalla, dragonfruit-smoothiebowl. Dragonfruit-bowl oli niin hyvää, että söin sitä vähintään viisi kertaa ensimmäisen viikon aikana. Yleensä otin kulho iltapalaksi, mutta välillä myös jälkiruuaksi. Nam, smoothiebowleja on kyllä ikävä!

-Otin tämän kuvan muistaakseni toisena tai kolmantena iltana Balilla. Olo oli jotenkin niin kiitollinen siitä kaikesta, mitä olin ehtinyt jo kokea. Olin aikaisin huoneella illallisen jälkeen ja ehdin rauhassa kirjoittelemaan päiväkirjaa ja kuuntelemaan musiikkia. Kirjoittaminen keventää aina oloani ja yritän luoda sille aikaa, missä ikinä sitten olenkin. Sinällään oli myös hyvä, että kämppikselläni oli aivan eri vuorokausirytmi eikä hän ollut minua minun nukkumaanmenoaikanani häiritsemässä. Tosin kello kolmelta yöllä sitten… Ennen kaikkea halusin lisätä tämän kuvan, koska kuva muistuttaa minua tuntemastani kiitollisuuden, onnen ja hyvän olon tunteesta <3

-The Shady Shack. Olin googlaillut muutamia ravintoloita, joissa haluaisin Balilla käydä. Paljon tuli syötyä ihan Kiman omassa ravintolassa, mutta viimein uteliaisuus voitti ja lähdin kokeilemaan The Shady Shackiä. Ensinnäkin olin todella ihmeissäni kuinka lähellä ja luonnon helmassa ravintola sijaitsi. Jotenkin olin saanut sellaisen käsityksen, että Canggussa on selkeä ja vilkas keskusta, jossa kaikki ravintolat ja kaupat sijaitsevat. Olin väärässä. Kahden suhteellisen pienen pääkadun ja muutaman risteävän kadun varrella sijaitsi kaikki eikä varsinaista keskustaa oikein ollut. The Shady Shack sijaitsi aivan riisipellon vieressä! Katselin ravintolan laajaa menua ihan suu ammollani. Päätin tilata smoothiebowlin ja gluteenittomat avokadoleivät. Ruoka oli hyvää, mutta kuvissa paremman näköistä. Lisäksi sain ehkä lievän ruokamyrkytyksen, joten ei tehnyt enää mieli palata The Shady Shackiin…

-Muutama sananen Canggun ostosmahdollisuuksista. Canggussa oli vaikka mitä tarjolla. Hinta-taso on korkealla, mutta niin on tuotteiden laatukin. Kauniista putiikeista löytyi paljon erilaisia kierrätysmateriaaleja, pellavaa, silkkiä, rayonia… Canggusta on paljon helpompaa ostaa laadukkaita lomavaatteita kuin Suomesta. Lisäksi monet tuotteista olivat Balilla valmistettuja, joten samalla tukee paikallista tuotantoa. Itse olen sitä mieltä, että hyvistä tuotteista voi ja pitäisikin maksaa myös lomalla. Ei ole oikein ostaa muutamalla eurolla rättikaupoista halpoja, kestämättömiä ja varmasti epäeettisesti valmistettuja tuotteita. Faktahan on, että halvalla ei vain saa kestävää. Itse ostin mielelläni puuttuvat lomavaatteet Canggun putiikeista ja maksoin niistä ilomielin tuotteiden arvoon nähden sopivan hinnan. 

– Huono olo iski parin ensimmäisen päivän jälkeen. Olo oli muutamina päivinä todella surkea, kun en huonolta ololtani jaksanut tehdä mitään ja pelkäsin terveyteni puolesta. Yhtenä päivänä en vain pystynyt hillitsemään itkuani. Kyyneleet valuivat poskillani, kun päätin kiivetä salaiseen oleskelupaikkaani. Kattojen yllä sain olla rauhassa piilossa muiden katseilta. Olo oli todella väsynyt ja lopen uupunut. Tuntui todella raskaalta olla yksin ilman ketään kehen todella tukeutua. Kirjoitin useamman sivun päiväkirjaani ja olo helpotti hiukan kirjoittamisen myötä. Muistaakseni samaisen päivän iltana oloni paheni entisestään enkä saanut illallista enää nieltyä kunnolla. Lähdin aivan kauhuissani lähimpään lääkäriin. Onneksi lääkäri oli ystävällinen ja puhui hyvin englantia. Minulla todettiin nielutulehdus ja myös kuumetta oli. Sain antibiootit. Olin diagnoosista samalla helpottunut, mutta myös hämmästynyt ja turhautunut. Nyt oloni voisi parantua, mutta miksi angiinan piti tulla reissuani häiritsemään? Ei auttanut, kun vain hyväksyä tilanne ja levätä mahdollisimman paljon seuraavina päivinä. 

-Viimeisinä päivinäni Kimalla satoi useasti. Sade Balilla oli ihanan virkistävää. Kaikki ikään kuin pysähtyi sateen ajaksi. Sateen aikana oli lupa hengähtää. Olin itse suorastaan helpottunut sateesta. Ei tarvitsisi yrittää esittää pirteää. Voisin olla piilossa sateelta sisällä ilman painetta lähteä ulos nauttimaan auringosta. Sade oli Balilla myös kaunista. Erityisesti altaan pinnan väreilyä tykkäsin katsella. Se oli omalla tavallaan todella rauhoittavaa.

-Viimeinen auringonlaskuni Canggussa oli upein kaikista. Päivä oli ollut sateinen ja vielä tuntia ennen auringonlaskua taivaalta tippui pisaroita. Päivä oli ollut minulle vaikea ja suorastaan masentava. Nähdessäni taivaanrannassa pilkottavan hieman punaista ajattelin, että jos kuitenkin kävelisin rannalle. Jaksaisin kyllä kävellä lyhyen matkan. Ei siinä ainakaan mitään menettäisi. Pian kiihdytin askeleitani, koska taivas alkoi hehkua syvän punaisena. Kahlasin aaltoihin ja vain ihmettelin näkemääni. Auringonlasku muistutti minua siitä, että myös kamala, ikävä ja kovin masentava päivä voi loppua kauniisti. Onnelliset loputkaan eivät ole osaltani vielä menetetyt <3

Toivottavasti tykkäsit postauksesta. Palaillaan taas pian <3

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *