Riittämättömyyden tunne

Sara Susanna's

Riittämättömyyden tunne todella on kamala lannistaja ja hyvän olon pilaaja. Loputtoman itkun ja surun aiheuttaja. Lattian pohjalle lamauttava ja hymyn pois pyyhkijä. Riittämättömyyden tunne puristaa rintaa ja saa kyyneleet valumaan poskille. Riittämättömyyden tunteen valloissa tuntee itsensä ja elämänsä aivan merkityksettömäksi. Aivan turhaksi ja mitättömäksi. Riittämättömyyden tunteen pauloissa näkee itsensä epäonnistuneensa. Aivan typeränä maanantaikappaleena. 

Riittämättömyyden tunne on varmasti läsnä jokaisen elämässä joskus. Toisten elämässä enemmän ja toisten elämässä vähemmän. Varsinkin somen myötä on aivan liian helppoa verrata itseään muihin ihmisiin. Heidän suorituksiin, ulkonäköön ja illuusioon täydellisestä elämästä. On aivan liian helppoa tuntea itsensä  mitättömäksi täydellisiltä vaikuttaviin ihmisiin verrattuna. On aivan liian helppoa tuntea oma elämänsä merkityksettömäksi muiden loistokkailta vaikuttavien elämien rinnalla. On aivan liian helppo ajautua riittämättömyyden tunteen pauloihin. 

Nykymaailman luoma jatkuva tarve kehittyä jokaisella elämän osa-aluella ruokkii riittämättömyyden tunteita. Kaikessa voisi olla parempi. Aina voisi olla jotenkin parempi. Aina voisi olla fiksumpi, suositumpi ja rikkaampi. Aina voisi olla menestyneempi, ahkerampi ja tehokkaampi. Aina voisi olla kiitollisempi, ystävällisempi ja avualiaampi. Aina voisi olla rakastetumpi, arvostetumpi ja vaikutusvaltaisempi. Aina voisi olla timmimpi, kauniimpi ja halutumpi. Aina voisi olla jotakin enemmän. Jotakin enemmän kuin nyt jo on.

Kun riittämättömyyden tunne ottaa vallan, löytää nopeasti itsestään ja elämästään epäkohtia. Virheitä, epätäydellisyyksiä ja epäonnistumisia. Yhtäkkiä sitä kaikki onkin huonosti. Oma keho näyttää rumalta. Omat suoritukset tuntuu mitättömiltä. Ihmissuhteet rakkauden puutteisilta. Kaikki voisi olla paremmin. Ennen kaikkea riittämättömyyden tunteen vallassa oleva mieli väittää, että kaiken pitäisi olla paremmin. Mikään ei ole tarpeeksi jo nyt.

Joskus riittämättömyyden tunne on niin suuri, että tekee mieli kaivautua maan alle. Tai peiton alle ainakin. Tekee mieli vain heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Tekee mieli lopettaa, kun ei mikään tunnu riittävän. Ei mikään tehty työ tunnu tarpeeksi suurelta. Ei mikään itsessä tunnu tarpeeksi kelvolliselta. Tekee mieli vain itkeä ja vaipua epätoivoon. Epätoivoon siitä, ettei ikinä ole tarpeeksi. Ettei ikinä tule olemaan tarpeeksi. 

Silloin täytyy vain antaa pahimman tunnekuohun mennä ohi. Itkeä kaikki kyyneleet pois. Antaa hengityksen hiljalleen tasaantua. Tietoisuuden palautua mielen kiemuroista tähän hetkeen. Antaa järjen hippusten palautua mieleen yksi kerrallaan. Ehkä rakkaan ihmisen kannustavien sanojen myötä. Ehkä kirjoittamisen tai liikunnan kautta. Ehkä ihan vain istumalla oman olon äärellä.

Hetken hengähdyksen jälkeen voi tunnistaa oman mielensä liikkeet riittämättömyyden tunteen valloissa ja voi nähdä taas suuremman kokonaiskuvan. Tunnistaa liian suuriksi paisuneet valheelliset totuudet. Ymmärtää, että kaikki mielen kehittelemät kauhuskenaariot olivat täyttä puppua. Ymmärtää, ettei ole epäonnistunut. Ettei ole epäonnistunut ihmisenä tai omassa elämässään. Ymmärtää, että ei tarvitse päästä täydellisyyteen. Tekee vain parhaansa ja se riittää. Ymmärtää, että on arvokas ja riittävä juuri sellaisena kuin on. On ainutlaatuinen ihminen vailla vertaistaan. Ymmärtää, että on jo ihan tarpeeksi. 

 

Itselläni riittämättömyyden tunne on ollut mielen päälläni aika ajoin. Välillä useammin ja välillä harvemmin. Kuluneen vuoden aikan riittämättömyyden tunne hiipi pikku hiljaa taas useammin mieleeni. Riittämättömyyden tunne yllätti lopenuupuneen itseni ja otti kaiken irti heikkoudestani. Riittämättömyyden tunne alkoi syöttää mielelleni valheita. Valheita, jotka jo valmiiksi väsynyt mieleni uskoi aivan liian helposti, mitään kyseenalaistamatta. 
 
Joskus riittämättömyyden tunne vaivaa minua päiväkausia. Se ei oikein millään halua lähteä ja anna minun elää normaalia elämää. Riittämättömyyden tunne kuiskii korvaani jatkuvasti. Se vihjailee, ettei suoritukseni ole tarpeeksi hyviä. Ettei päiväni ollut tarpeeksi tehokas. Etten ole tarpeeksi suosittu, kaunis ja menestynyt. Jos riittämättömyyden tunteelle antaa  edes pikkusormen, se vie nopeasti koko käden. Riittämättömyyden tunne alkaa nopeasti ruokkimaan itseään. Jos aluksi olin tyytymätön vain omaan ulkonäkööni, pian saattaa huomata tuntevansa riittämättömyyden tunnetta muillakin elämän osa-alueilla. Yhtäkkiä kokeekin olevansa epäonnistunut lähes kaikessa. Epäonnistunut ihmissuhteissa, ihmisenä ja elämässä yleensä. 
 
Itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani minulla oli juuri yksi noista päivistä, kun riittämättömyyden tunne kolkutteli yhtenään takaraivossani. Olin ollut todella tyytyväinen luonnoksiin kirjoittamaani tekstiin, mutta aloittaessani oikolukemaan tekstiä löysinkin sieltä koko ajan epäkohtia. Pian olin pyörittänyt tekstin uuteen uskoon niin, ettei siinä ollut enää mitään päätä eikä häntää. Kappaleet olivat yhtä sekaisin kuin mieleni. Tuntui siltä, että ihan mitä tahansa teen niin kuitenkin menee pieleen. Ei se teksti kuitenkaan onnistu. Ihan typerä koko teksti ja niin edelleen...
 
Kuitenkin sitten vain päätin, että ihan sama. Olkoot. Ei teksti ole täydellinen, mutta se on ihan hyvä. Se on niin hyvä kuin näillä väsyneillä ja riittämättömyyden tunteen huijaamilla aivoilla saan aikaiseksi. Teksti on paras, mihin juuri nyt pystyn ja se saa riittää. Ei aina vain tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Ei tarvitse eikä saakaan. Siinä saa vain itsensä jatkuvasti rittämättömyyden tunteen pauloihin. Ehkä sisäinen täydellisyyden tavoittelijani on juuri se ääni, joka aiheuttaa minulle eniten riittämättömyyden tunteita. Varmasti onkin, koska täydellisyyden tavoittelijalle mikään ei riitä. Aina on parannettavaa, kehitettävää ja saavutettavaa. Aina voisi olla parempi. Aina voisi olla enemmän.
 
On kuitenkin hyvä muistaa, että usein pinnalla oleva ja pitkään jatkuva riittämättömyyden tunne, ei ole normaalia. Jatkuva riittämättömyyden tunne kertoo aina jostakin isommasta asiasta, joka piilee tunteen takana. Pitkään jatkunut ja voimakas riittämättömyyden tunne voi olla merkki esimerkiksi masennuksesta tai liian suurista vaatimuksista itseään kohtaan. Jatkuvan riittämättömyyden tunteen takana oleva tekijä olisi siis syytä tunnistaa, jotta tavallista elämää kiusaavasta riittämättömyyden tunteesta voisi päästä eroon tai siihen suhtautumistaan osaisi ainakin muuttaa. 
 

 

Olen kuitenkin oppinut siihen, että ajan kanssa riittämättömyydenkin tunne menee ohi. Riittämättömyyden tunne on vain tunne, joka kyllä ennemmin tai myöhemmin lipuu pois. Ei mikään tunne ole loppupeleissä pysyvä. Pitää vain antaa tunteen tulla semmoisenaan kuin se tulee. Sillon kun se tulee. Vuodattaa kyyneleet tai kaivautua hetkeksi sinne peiton alle. Antaa pahimman tunnekuohun laantua hiljalleen. Omalla ajallaan. Kun antaa tunteen tulla ja mennä omia menojaan, olo helpottuu. Hengitys kulkee taas vapaammin ja ajatukset kirkastuvat. 

Kuitenkin silloin, kun tunne alkaa lipua pois, tarvitaan hitusen mielen lujutta. Silloin pitää osata kertoa itselleen juuri ne sanat, jota silloin tarvitsee. Pitää olla oman itsensä paras ystävä. Kannustaa ja rohkaista. Ottaa itseään kädestä ja kuljettaa eteenpäin. Valaa uskoa itseen silloin, kun sitä eniten tarvitsee. 

Pitää osata ohjata lempeästi ajatuksiaan oikeaan suuntaan. Ei ruokkimaan riittämättömyyden tunnetta vaan taistelemaan sitä vastaan. Pitää osata sanoa napakasti itselleen että, kyllä minä riitän. Minä todellakin olen riittävä ja arvokas. Ei mun tarvitse olla enemmän, jotta olisin rakastettu, hyväksytty ja välitetty. Ei minun tarvitse olla menestyneempi, onnistuneempi ja kaikin verroin parempi, jotta olisin tarpeeksi. Ei minun tarvitse olla enemmän. Olen tarpeeksi juuri nyt. Voin olla juuri tämmöinen kuin olen ja olen silti tarpeeksi. 

Olen tarpeeksi. Olet tarpeeksi. Olemme kaikki tarpeeksi.

 

Kommentoi