Tämän hetken kuulumisia

Sara Susanna's

Haluan kirjoittaa blogiini taas enemmän ihan vain kuulumisia. Höpöttelyä siitä mitä kuuluu juuri nyt, miltä tuntuu ja mitä ajatuksia on viime aikoina päässä pyörinyt. Joten tänään siis tämän hetken kuulumisia ihan sellaisenaan…

Nukuin viime yön taas vähän katkonaisesti ja heräsinkin lopulta jo kuudelta tietäen etten saa enää unen päästä kiinni. Siinä sitten hetken luettuani kirjaa ajattelin, että voisin lähteä lenkille. Univaikeuksista kärsivä tuttavani sanoi kerran, että jos vain ei saa unta niin sitten kannattaa käyttää aika hyödyksi. Pahin mahdollinen tapa taistella unettomuutta vastaan on jäädä sänkyyn ahdistuneena ja tuskastuneena pyörimään. Silloin ei ainakaan saa nukuttua. Päätin sitten vain nousta ylös ja hyödyntää aikaisen heräämisen edukseni.

Lähdin sitten lenkille ja voi kuinka olenkaan kaivannut juoksemista. Juostessa tunnen oloni jotenkin vahvemmaksi ja ajatukseni selkiytyvät jokaisen askeleen myötä. Oli ihanan voimauttavaa juosta hiljaisessa ja vasta heräilevässä kaupungissa. Toiset vielä nukkuivat, kun minä jo herättelin kehoani ja mieltäni tulevaan päivään. Ilokseni huomasin ettei peruskuntoni ole kadonnut mihinkään. Jaksan juosta yllättävän pitkiä matkoja siihen nähden kuinka vähän olen juoksemista viimeisen vuoden aikana harrastanut. Tuli aivan sellainen olo, että tästä on suunta vain ylöspäin ja aion todella ottaa aamulenkit taas osaksi arkea!

Viime aikoina olen yllätyksekseni oppinut nauttimaan pimeistä illoista ja aamuista. Sytytän kynttilän ja laitan rauhallista musiikkia soimaan. Hörpin hiljalleen haudutettua Yogi teetä. Luen teepussista löytyvän aforismin ja painan sen syvälle sydämeeni. Tänään siinä luki: ”Compassion has no limit. Kindness has no enemy”. Samalla yleensä kirjoitan, neulon tai vain nautin ympäristön levollisuudesta. Nyt hetki on juuri edellä kuvatun kaltainen paitsi jouluvalot valaisevat tietokoneen näppäimistön juuri sopivasti. Kirjoittelen postausta, kun muu kaupunki vasta heräilee päivään. 

Nyt olo on kaiken kaikkiaan yllättävän levollinen. Olen saanut taltutettua alkuviikon voimakkaan ahdistuksen joogan, kirjoittamisen ja juoksemisen avulla. Jotenkin välillä sitä vain pitää hieman pakottaa itseään rauhoittumaan. Niin tein eilen, kun oloni oli fyysisesti jotenkin todella huono ja ahdistus puristi rintaa. Lempeästi kehotin itseni joogamatolle, laitoin rauhallista musiikkia soimaan ja kynttilät palamaan. Huomasin nopeasti kuinka oloni helpotti rauhallisen hengityksen tahdissa. Noustessani savasanasta huono olo oli kadonnut ja levollisuus oli astunut tilalle.

Joogan jälkeen ymmärsin eilen illalla helpottavan asian. Olen pitkään ahdistukseni takia uskonut, että huonot asiat osuvat kuin osuvat kohdalleni, vaikka todennäköisyys olisi kuinka pieni tahansa. Olen alitajuisesti koko ajan uskonut huonojen asioiden tapahtuvan hyviä todennäköisemmin. Olen uskonut aivan vakaasti, että minulle tapahtuu jotakin kamalaa. Sairastun vakavasti, joudun onnettomuuteen, läheiselle tapahtuu jotakin... Vaikka todennäköisyys, että minulle tapahtuu jotakin hyvää, on vähintään yhtä suuri ellei suurempi. Tietenkin olen halunnut uskoa hyvien asioiden mahdollisuuteen, mutta ahdistus on vääristänyt käsitykseni todellisuudesta. Oli jotenkin todella helpottavaa ymmärtää, ettei se mitä ahdistunut mieleni on minulle väittänyt ole totta. Hyvät asiat voivat osua kohdalleni ihan siinä missä huonotkin ja ihan varmasti vielä osuvat!

Olen myös opetellut elämään epävarmuuden ja avoinna olevien vaihtoehtojen kanssa. Minulla ei ole selkeää suunnitelmaa, joka välillä tuottaa minulle suurta ahdistusta ja pelkoa. Kuitenkin samaan aikaan suunnitelman puuttuminen tarkoittaa sitä, että kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Minulla on varaa valita juuri sitä, mitä juuri minä haluan. Voin kehitellä juuri sellaisen suunnitelman kuin ikinä haluan tai sitten en kehittele ollenkaan. Menen vain sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Kerrankin, kun minulla on todella mahdollisuus. Mahdollisuus kuunnella sydäntäni ja toteuttaa syvimmät haaveeni.

Ennen kaikkea haluan edetä päivä kerrallaan. Liikaa kiirehtimättä tai tulevaisuutta murehtien. Haluan opetella ottamaan kaiken irti juuri tästä hetkestä. Juuri tästä hengenvedosta. Sillä muutahan meillä ei edes ole. Tämä hetki on ainoa hetki, joka meillä on. Vaikka tulevaisuuden haaveet siintäisivät upeina ja kirkkaina mielessä, eivät ne ole todellisuus. Todellisuus on nykyisyydessä. Ainoastaan nykyisyydessä voi olla onnellinen. 

Siksi jokaisen olisi syytä välillä pysähtyä tähän hetkeen. Miettimään, mitä kaikkea sitä itsellä jo on. Mistä kaikesta voi olla jo kiitollinen ja onnellinen. Mitkä asiat ovat jo hyvin. Kun osaa olla kiitollinen nykyhetkestä, todennäköisesti myös tulevaisuuskin aukenee valoisempana eteen. Hyvä, kun lisää hyvää ympärilleen. 

Ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua sinulle <3

 

Kuvaaja: Inka Pietilä

Kommentoi