Ladataan...
Sara Susanna's

Riittämättömyyden tunne todella on kamala lannistaja ja hyvän olon pilaaja. Loputtoman itkun ja surun aiheuttaja. Lattian pohjalle lamauttava ja hymyn pois pyyhkijä. Riittämättömyyden tunne puristaa rintaa ja saa kyyneleet valumaan poskille. Riittämättömyyden tunteen valloissa tuntee itsensä ja elämänsä aivan merkityksettömäksi. Aivan turhaksi ja mitättömäksi. Riittämättömyyden tunteen pauloissa näkee itsensä epäonnistuneensa. Aivan typeränä maanantaikappaleena. 

Riittämättömyyden tunne on varmasti läsnä jokaisen elämässä joskus. Toisten elämässä enemmän ja toisten elämässä vähemmän. Varsinkin somen myötä on aivan liian helppoa verrata itseään muihin ihmisiin. Heidän suorituksiin, ulkonäköön ja illuusioon täydellisestä elämästä. On aivan liian helppoa tuntea itsensä  mitättömäksi täydellisiltä vaikuttaviin ihmisiin verrattuna. On aivan liian helppoa tuntea oma elämänsä merkityksettömäksi muiden loistokkailta vaikuttavien elämien rinnalla. On aivan liian helppo ajautua riittämättömyyden tunteen pauloihin. 

Nykymaailman luoma jatkuva tarve kehittyä jokaisella elämän osa-aluella ruokkii riittämättömyyden tunteita. Kaikessa voisi olla parempi. Aina voisi olla jotenkin parempi. Aina voisi olla fiksumpi, suositumpi ja rikkaampi. Aina voisi olla menestyneempi, ahkerampi ja tehokkaampi. Aina voisi olla kiitollisempi, ystävällisempi ja avualiaampi. Aina voisi olla rakastetumpi, arvostetumpi ja vaikutusvaltaisempi. Aina voisi olla timmimpi, kauniimpi ja halutumpi. Aina voisi olla jotakin enemmän. Jotakin enemmän kuin nyt jo on.

Kun riittämättömyyden tunne ottaa vallan, löytää nopeasti itsestään ja elämästään epäkohtia. Virheitä, epätäydellisyyksiä ja epäonnistumisia. Yhtäkkiä sitä kaikki onkin huonosti. Oma keho näyttää rumalta. Omat suoritukset tuntuu mitättömiltä. Ihmissuhteet rakkauden puutteisilta. Kaikki voisi olla paremmin. Ennen kaikkea riittämättömyyden tunteen vallassa oleva mieli väittää, että kaiken pitäisi olla paremmin. Mikään ei ole tarpeeksi jo nyt.

Joskus riittämättömyyden tunne on niin suuri, että tekee mieli kaivautua maan alle. Tai peiton alle ainakin. Tekee mieli vain heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Tekee mieli lopettaa, kun ei mikään tunnu riittävän. Ei mikään tehty työ tunnu tarpeeksi suurelta. Ei mikään itsessä tunnu tarpeeksi kelvolliselta. Tekee mieli vain itkeä ja vaipua epätoivoon. Epätoivoon siitä, ettei ikinä ole tarpeeksi. Ettei ikinä tule olemaan tarpeeksi. 

Silloin täytyy vain antaa pahimman tunnekuohun mennä ohi. Itkeä kaikki kyyneleet pois. Antaa hengityksen hiljalleen tasaantua. Tietoisuuden palautua mielen kiemuroista tähän hetkeen. Antaa järjen hippusten palautua mieleen yksi kerrallaan. Ehkä rakkaan ihmisen kannustavien sanojen myötä. Ehkä kirjoittamisen tai liikunnan kautta. Ehkä ihan vain istumalla oman olon äärellä.

Hetken hengähdyksen jälkeen voi tunnistaa oman mielensä liikkeet riittämättömyyden tunteen valloissa ja voi nähdä taas suuremman kokonaiskuvan. Tunnistaa liian suuriksi paisuneet valheelliset totuudet. Ymmärtää, että kaikki mielen kehittelemät kauhuskenaariot olivat täyttä puppua. Ymmärtää, ettei ole epäonnistunut. Ettei ole epäonnistunut ihmisenä tai omassa elämässään. Ymmärtää, että ei tarvitse päästä täydellisyyteen. Tekee vain parhaansa ja se riittää. Ymmärtää, että on arvokas ja riittävä juuri sellaisena kuin on. On ainutlaatuinen ihminen vailla vertaistaan. Ymmärtää, että on jo ihan tarpeeksi. 

 

Itselläni riittämättömyyden tunne on ollut mielen päälläni aika ajoin. Välillä useammin ja välillä harvemmin. Kuluneen vuoden aikan riittämättömyyden tunne hiipi pikku hiljaa taas useammin mieleeni. Riittämättömyyden tunne yllätti lopenuupuneen itseni ja otti kaiken irti heikkoudestani. Riittämättömyyden tunne alkoi syöttää mielelleni valheita. Valheita, jotka jo valmiiksi väsynyt mieleni uskoi aivan liian helposti, mitään kyseenalaistamatta. 
 
Joskus riittämättömyyden tunne vaivaa minua päiväkausia. Se ei oikein millään halua lähteä ja anna minun elää normaalia elämää. Riittämättömyyden tunne kuiskii korvaani jatkuvasti. Se vihjailee, ettei suoritukseni ole tarpeeksi hyviä. Ettei päiväni ollut tarpeeksi tehokas. Etten ole tarpeeksi suosittu, kaunis ja menestynyt. Jos riittämättömyyden tunteelle antaa  edes pikkusormen, se vie nopeasti koko käden. Riittämättömyyden tunne alkaa nopeasti ruokkimaan itseään. Jos aluksi olin tyytymätön vain omaan ulkonäkööni, pian saattaa huomata tuntevansa riittämättömyyden tunnetta muillakin elämän osa-alueilla. Yhtäkkiä kokeekin olevansa epäonnistunut lähes kaikessa. Epäonnistunut ihmissuhteissa, ihmisenä ja elämässä yleensä. 
 
Itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani minulla oli juuri yksi noista päivistä, kun riittämättömyyden tunne kolkutteli yhtenään takaraivossani. Olin ollut todella tyytyväinen luonnoksiin kirjoittamaani tekstiin, mutta aloittaessani oikolukemaan tekstiä löysinkin sieltä koko ajan epäkohtia. Pian olin pyörittänyt tekstin uuteen uskoon niin, ettei siinä ollut enää mitään päätä eikä häntää. Kappaleet olivat yhtä sekaisin kuin mieleni. Tuntui siltä, että ihan mitä tahansa teen niin kuitenkin menee pieleen. Ei se teksti kuitenkaan onnistu. Ihan typerä koko teksti ja niin edelleen...
 
Kuitenkin sitten vain päätin, että ihan sama. Olkoot. Ei teksti ole täydellinen, mutta se on ihan hyvä. Se on niin hyvä kuin näillä väsyneillä ja riittämättömyyden tunteen huijaamilla aivoilla saan aikaiseksi. Teksti on paras, mihin juuri nyt pystyn ja se saa riittää. Ei aina vain tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Ei tarvitse eikä saakaan. Siinä saa vain itsensä jatkuvasti rittämättömyyden tunteen pauloihin. Ehkä sisäinen täydellisyyden tavoittelijani on juuri se ääni, joka aiheuttaa minulle eniten riittämättömyyden tunteita. Varmasti onkin, koska täydellisyyden tavoittelijalle mikään ei riitä. Aina on parannettavaa, kehitettävää ja saavutettavaa. Aina voisi olla parempi. Aina voisi olla enemmän.
 
On kuitenkin hyvä muistaa, että usein pinnalla oleva ja pitkään jatkuva riittämättömyyden tunne, ei ole normaalia. Jatkuva riittämättömyyden tunne kertoo aina jostakin isommasta asiasta, joka piilee tunteen takana. Pitkään jatkunut ja voimakas riittämättömyyden tunne voi olla merkki esimerkiksi masennuksesta tai liian suurista vaatimuksista itseään kohtaan. Jatkuvan riittämättömyyden tunteen takana oleva tekijä olisi siis syytä tunnistaa, jotta tavallista elämää kiusaavasta riittämättömyyden tunteesta voisi päästä eroon tai siihen suhtautumistaan osaisi ainakin muuttaa. 
 

 

Olen kuitenkin oppinut siihen, että ajan kanssa riittämättömyydenkin tunne menee ohi. Riittämättömyyden tunne on vain tunne, joka kyllä ennemmin tai myöhemmin lipuu pois. Ei mikään tunne ole loppupeleissä pysyvä. Pitää vain antaa tunteen tulla semmoisenaan kuin se tulee. Sillon kun se tulee. Vuodattaa kyyneleet tai kaivautua hetkeksi sinne peiton alle. Antaa pahimman tunnekuohun laantua hiljalleen. Omalla ajallaan. Kun antaa tunteen tulla ja mennä omia menojaan, olo helpottuu. Hengitys kulkee taas vapaammin ja ajatukset kirkastuvat. 

Kuitenkin silloin, kun tunne alkaa lipua pois, tarvitaan hitusen mielen lujutta. Silloin pitää osata kertoa itselleen juuri ne sanat, jota silloin tarvitsee. Pitää olla oman itsensä paras ystävä. Kannustaa ja rohkaista. Ottaa itseään kädestä ja kuljettaa eteenpäin. Valaa uskoa itseen silloin, kun sitä eniten tarvitsee. 

Pitää osata ohjata lempeästi ajatuksiaan oikeaan suuntaan. Ei ruokkimaan riittämättömyyden tunnetta vaan taistelemaan sitä vastaan. Pitää osata sanoa napakasti itselleen että, kyllä minä riitän. Minä todellakin olen riittävä ja arvokas. Ei mun tarvitse olla enemmän, jotta olisin rakastettu, hyväksytty ja välitetty. Ei minun tarvitse olla menestyneempi, onnistuneempi ja kaikin verroin parempi, jotta olisin tarpeeksi. Ei minun tarvitse olla enemmän. Olen tarpeeksi juuri nyt. Voin olla juuri tämmöinen kuin olen ja olen silti tarpeeksi. 

Olen tarpeeksi. Olet tarpeeksi. Olemme kaikki tarpeeksi.

 

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

1. Paljasta jotain, mitä emme tiedä sinusta

Minulla on tällä hetkellä moniteholasit käytössä, joiden ulkonäköön en ole vielä kunnolla tottunut -terveisin kaksikymppinen mummo. Olen todella huono puhumaan englantia ja yleensä mulla menee kieli ihan solmuun, jos yhtäkkiä pitää alkaa puhumaan engalantia. Historialliset sarjat, esimerkiksi The Crown ja Hakekaa kätilö, ovat mieleeni. Lempijugurttini on Yosan Greek Style -mansikkaraparperi, niin hyvää. En edes muista koska olisin viimeksi syönyt tavallisia karkkeja, mutta raakasuklaa on herkkuani. Juoksin pari vuotta sitten Pirkan Hölkän (33km) alle kolmeen tuntiin ja olin itsekin todella yllättynyt tulokseeni! 

2. Mitkä ovat huonoja puoliasi?

Olen aina ollut todella huono tekemään päätöksiä. Lapsena seisoin karkkihyllyn edessä niin kauan, kunnes äiti tuli ja käski vain ottaa jonkun pussin. Yleensä siis vain pyörittelen päässäni paria vaihtoehtoa enkä vain osaa valita kumpi olisi parempi. Huonoja puoliani ovat myös yliajattelu, omien kykyjeni kyseenalaistaminen ja taipumukseni liiallisen stressaamiseen lähes kaikessa. Haluaisin myös opetella kysymään useammin läheisiltä ihmisiltä ”mitä kuuluu?”. Yleensä sitä tulee löpistyä pikku jutuista tai omista asioista, jolloin toisen todellisten kuulumisten kysyminen helposti unohtuu. Siinä haluan kuitenkin ehdottomasti parantaa!

3. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Hmm tähän on vähän vaikea vastata itse… Veikkaisin kuitenkin, että monet arvostavat avoimuuttani. Olenkin saanut kiitosta siitä, kuinka helposti lähestyttävä olen ja kuinka helppo minun kanssa on puhua eri asioista! Olen myös ollut monien mielestä hyvällä tavalla sosiaalisempi ja räväkämpi kuin someni perusteella voisi luulla. Usein saan kehuja myös suunnitelmallisuudestani. Jos hommat ovat levällään, niin Sara kyllä hoitaa asiat järjestykseen xd

4. Jos saisit minkä tahansa ominaispiirteen tai taidon, mikä se olisi?

Haluaisin ehdottomasti suhtautua elämään rennommin. Unohtaa liiallisen stressaamisen ja analysoimisen ja vain elää elämää niin kuin hyvältä tuntuu. Jättää järki unholaan ja just go with the flow! Jos saisin valita jonkin konkreettisen taidon niin ehkä se olisi kyky lohduttaa toisia ihmisiä paremmin. Minun on todella vaikea lohduttaa esimerkiksi itkevää ihmistä ja helposti tunnen oloni avuttomaksi enkä oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Onneksi kuitenkin voin kehittyä ajan myötä paremmaksi lohduttajaksi eikä sitä aina edes tarvi tehdä mitään ihmeellistä. Välillä pelkkä toisen vierellä olo on ihan tarpeeksi!

 

5. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Minut tekee onnelliseksi läsnä olo niin omassa kuin muiden ihmisten elämässä. Niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä. Arjessa ja juhlassa. Kotona ja menossa. Onnellinen olen silloin, kun hengitän syvään ja avaan silmäni ympärillä olevalle kauneudelle. Kun osaan olla kiitollinen pienistäkin asioista. Sateen ropinasta, jouluvaloista tai mukavista asiakkaista. Joogatunnin tuomasta hyvästä olosta, hauskasta podcastistä tai onnistuneesta postauksesta. Onnelliseksi minut tekee myös omien intohimojen toteuttaminen ja unelmien jahtaaminen pikkuriikkisin askelin. Se tunne, kun todella tajuan voivani vaikuttaa omaan elämääni. Ovet ovat avoinna ja kaikki on todella mahdollista, jos vain uskon itseeni. Elämä on minua varten. Ennen kaikkea minut tekee onnelliseksi ympärillä olevat välittävät ja rakastavat ihmiset. Niin läheiset kuin myös tuntemattomat ihmiset isolla sydämellä varustettuna. Ylipäätään rakkaus tekee minut onnelliseksi. Niin itseä kuin muita ihmisiä kohtaan <3

6. Mitä pelkäät?

Pelkään monia asioita ja pelot näyttäytyvät minulle päivittäin ahdistuksen muodossa. Pelkään, että jotakin pahaa tapahtuu. Minulle tai jollekin läheiselle ihmiselle. Pelkään vakavia sairauksia, onnettomuuksia, vaaratilanteita… Samalla pelkään myös sitä, etten uskalla elää tarpeeksi. Pelkään, että jätän asioita tekemättä pelkojeni takia. Pelkään, että kadun myöhemmin etten yrittänyt tarpeeksi. Pelkään, etten uskalla kohdata pelkojani silmästä silmään tarpeeksi ajoissa. Yritän kuitenkin parhaani!

7. Mikä sinusta tulee isona?

En todellakaan tiedä. Mitä enemmän olen asiaa miettinyt sitä varmempi olen kuitenkin siitä, että haluan tehdä jotakin merkityksellistä. Haluan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja tuoda jotakin hyvää tänne pallolle. Suurin motivaation lähteeni ei ole enää paksu lompakko ja arvostettu ammatti vaan haluan omalla työlläni todella tehdä muutosta ja vaikuttaa tärkeisiin asiohin. Haluan vaatimattomasti parantaa maailmaa pienin askelin. Haluaisin, että voisin työssäni kirjoittaa, käyttää luovuuttani ja hyödyntää myös viisasta päätäni. Salaa unelmoin myös oman kahvilan tai hyvinvointikeskuksen perustamisesta.

Huomasin, että vastasin kysymyksen olettaen sen tarkoittavan vain ammattia ja uravalintaa. Haluan kuitenkin myös, että isona olen ymmärtäväinen, ystävällinen ja rakastava. Haluan olla läsnä ja vaikuttaa asioihin oman esimerkkini kautta. Maailma tarvitsee enemmän ihmisiä, jotka eivät ajattele vain itseään vaan toimivat myös yhteisen hyvän eteen. Sellainen ihminen haluaisin isona olla. 

8. Mikä saa sinut nauramaan?

Ihanat ihmiset ja aidosti hauskat jutut. Yleensä myös nauran hauskoja podcastejä kuunnellessani ja näytän varmaan ihan mielipuolelta naureskellessani kadulla itsekseni. Mitä väsyneempi olen sitä enemmän kaikki huonotkin jutut naurattaa. Se on tullut todistettua aika monta kertaa. 

 

 

9. Paheesi?

Puhelimen turhanpäiväinen selailu. Sitä todellakin yritän vähentää oman hyvinvointini takia. Toinen paheeni on kylvää sotkua kaikkien kaappien ja laatikoiden syövereihin. Näkyvät paikat ja pinnat ovat siisteinä, mutta siellä mihin ei näe, vallitsee välillä aivan liian suuri kaaos. Todelliseksi paheeksi voisi myös luokitella sen, että heitän aivan liikaa ruokaa roskiin. Välillä on vaan todella vaikea arvioida paljonko sitä tulee mitäkin syötyä ja millä aikavälillä. Yritän kuitenkin koko ajan parantaa ruuan menekin arvioimisessa, jotta voisin vähentää ruokahävikkini minimiin. Yhtään ruokaa ei saisi missään nimessä laittaa roskiin :(

10. Mitkä asiat tekevät sinut surulliseksi?

Epäoikeudenmukaisuus, kaltoinkohtelu ja toisten ihmisten tuomitseminen. On kamalaa kuinka maapallolla myötätunto ja ymmärrys tuntuvat olevan välillä todella kortilla. Toisten kohteleminen ystävällisesti, välittävästi ja kunnioittavasti ei ole ikinä itseltä pois. Riittämättömyyden ja ihmisenä epäonnistumisen tunteet saavat myös oloni välillä todella surulliseksi. Ihan sama onko kokemus minun vai jonkun toisen ihmisen, joka uskaltaa omia tuntemuksiaan minulle valottaa. Yleisesti pahat ja ikävät asiat maailmassa saavat minut voimaan pahoin ja kyyneleen jos toisenkin vierimään poskilleni.

11. Oudoimmat tapasi?

Revin kynsiäni. Otan kuvia pistorasioista ja liedestä, jotta varmasti tiedän ettei mikään laite jäänyt päälle. Onnistun yllättävän usein vahingoittamaan itseäni jotenkin. Monesti olen löytänyt itseltäni kaikenlaisia ruhjeita ja mustelmia joiden syntytavasta minulla ei ole harmainta aavistusta. Tavallisesti kolautan oikean lonkkaluuni ovenkarmeihin tai pöydän kulmiin, koska en vain osaa hahmottaa ympäristöäni tarpeeksi hyvin...

12. Vaihdatko jonkin tietyn tv-ohjelman kohdalla poikkeuksetta aina kanavaa?

En omista telkkaria ja katson muutenkin todella vähän tv-ohjelmia tai sarjoja. Kuitenkin paljon kyllä löytyy sarjoja ja ohjelmia, joita en alkuunkaan ymmärä. Vaihtaisin kanavaa tosi tv-hömppäsarjojen kohdalla kuten Love Island, Temptation Island, Big Brother, ja mitä näitä nyt onkaan… Yksinkertaisesti en vain jaksa katsella ihmisten toilailuja ja jatkuvaa draamaa. Sarjoista löytyy myös paljon sellaisia, joita en ole jaksanut katsoa paria jaksoa pidemmälle. Yksi niistä on monen hehkuttama ja rakastama Game of Thrones. Olen suorastaan huolestunut siitä, miten niin paljon väkivallalla ja seksismillä mässäilevä sarja voi olla maailman suosituin sarja… 

 

13. Jos kirjoittaisit nyt kirjan, mistä se kertoisi?

Itse asiassa kirjan kirjoittaminen on ollut mielessäni erityisesti viime aikoina. Jo lapsesta asti unelmani on ollut kirjoittaa oma kirja ja viimeksi viime viikolla psykologini ehdotti minulle kirjan kirjoittamista. Todennäköisesti kirjani olisi jonkinlainen elämänkerta tai yleisesti mielenhyvinvointia pohdiskelevasti käsittelevä "tietokirja". Haluaisin kirjassani nostaa esille merkityksellisiä asioita, jakaa omia kokemuksiani ja välittää rakkautta maailmaan.

14. Asuisitko mieluummin kaupungissa vai maaseudulla?

Niin pitkään kuin muistan olen halunnut asua kaupungissa. Rakastan kaupungin vilskettä, elämisen meininkiä ja kaikkia ihania kahviloita. Kaipaan jotakin elämää ympärilleni, mutta olen kuitenkin oppinut arvostamaan maaseudun rauhallisuutta ja hiljaisuutta yhä enemmän. Täysin maaseudulla en haluaisi asua, mutta kaipaisin hieman enemmän luontoa ympärilleni. Ihanne asuinpaikka voisi siis olla rauhallinen asuinalue kaupungissa, josta olisi helppo päästä luontoon liikkumaan ja rentoutumaan. Molempia siis sopivassa suhteessa. 

15. Mistä unelmoit?

Unelmoin inspiroivasta ja mielenkiintoisesta urasta. Unelmoin siitä, että voisin tehdä merkityksellistä työtä ehkä oman yrityksen parissa. Unelmoin siitä, että voisin olla oman elämäni pomo ja työskennellä juuri niiden asioiden parissa, jotka koen tärkeiksi. Unelmoin matkustelusta. New Yorkin pilvenpiirtäjistä, Islannin kuumista lähteistä ja Balin hiekkarannoista. Unelmoin siitä, että varaisin vain menolipun ja kiertäisin maailmaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Unelmoin siitä, että voisin herätä aikaisin auringonnousuun, kävellä paljain varpain rannalle ja joogata auringon noustessa. Unelmoin ikiomasta kattohuoneistosta, jossa olisi erkkeri, pariovet ja marmoria. Unelmoin minimalistisesta elämäntavasta. Unelmoin laajasta ystäväpiiristä (jos kaipaat ystävää, ota yhteyttä :D ), spontaaneista seikkailuista ja rennosta elämän tyylistä. Unelmoin täydellisestä hääpäivästä ja koko elämän kestävästä rakkaudesta. 

16. Missä olet lahjakas?

Olen aika monessa asiassa lahjakas, jos nyt olen oikeasti rehellinen itselleni. Olen aina pärjännyt hyvin koulussa ja erityisesti matemaattiset aineet ovat olleet heiniäni. Olen myös lahjakas ilmaisemaan itseäni ja muodostamaan ajatukseni sanoiksi. Erityisesti lahjakkuuteni kirjoittamisen suhteen olen ymmärtänyt vasta viime vuosina, kun hyvää palautetta on alkanut sadella suunnasta jos toisesta. Älyllisten juttujen lisäksi olen myös taiteellisesti lahjakas. Osaan tehdä käsitöitä, maalata ja piirtää hyvin!

 

 

17. Oletko riskienottaja vai -välttelijä?

Sanoisin, että olen jotakin niiden väliltä. En tietoisesti välttele riskejä, mutta analyyttinen mieleni ehtii nopeasti löytää mahdolliset ongelmakohdat ja katastrofin ainekset. Siksi liian usein pysyttelen tutussa ja turvallisessa, koska kauhuskenaariot ovat mielessäni päällimmäisenä. Haluan ehdottomasti kehittyä riskienottajana ja oppia hiljentämään yliajattelevaa mieltäni!

18. Milloin viimeksi olit ylpeä itsestäsi, ja miksi?

Olin ylpeä itsestäni maanantaina, kun uskalsin julkaista astetta rohkeamman ja henkilökohtaisemman tekstin tärkeästä aiheesta. Postauksen pääset lukemaan tästä.

19. Millaisissa tilanteissa olet epävarmimmillasi?

Silloin, kun muut odottavat tai itse odotan itseltäni liikoja. Kun odotukset ovat korkealla, pelko epäonnistumisestakin kasvaa suuremmaksi. Olen epävarma myös silloin, kun olen uudessa ja minulle aivan vieraassa porukassa. Varsinkin silloin, jos olen ainoa uusi porukassa. En osaa yhtään small talkia ja koen yleensä tyhjänpäiväiset keskustelut kovin vaivaannuttaviksi. Viihdyn ennemmin muutaman ihmisen seurassa, kun voin oikeasti avoimesti keskustella minulle tärkeistä asioista. 

20. Elämäsi tähän mennessä hienoin päivä?

Wanhojen tanssipäivä. Koko päivä oli täynnä kaikkea ihanaa tekemistä ja todella nautin oman elämäni prinsessana olemisesta. Oli ihanaa tuntea olonsa jotenkin erityiseksi sen kaiken tyllin ja kimalluksen keskellä. Itse tanssiminenkin oli todella hauskaa, kun tanssiparini oli hyvä ystäväni. Koko päivän vallitsi myös mahtava yhteishenki. Kaikki olivat hyvällä tuulella ja tukivat toisiaan. Jos joku jännitti, niin muut tsemppasivat ja ratkennut mekko korjattiin yhteistuumin. Päivän päättivät vielä aivan huikeat jatkot!

 


 

Kuvaaja: Anette

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Liian usein kuulee ihmisten suusta etteivät ymmärrä mielenterveysongelmia. Eivät ymmärrä masennusta, ahdistusta tai paniikkihäiriötä. Kuinka nyt ihminen voi vaipua niin negatiiviseen oloon, kun on aina mahdollisuus ajatella positiivisesti? Kuinka nyt ihminen voi sillä tavalla lamaantua ettei kykene tavallisiin arjen askareisiin vaan vajoaa syvälle synkkyyteen? Kuinka nyt ihminen voi antaa negatiivisuuden viedä mukanaan? Eikö hän ole tarpeeksi vahva taistelemaan sitä vastaan? 

Mielenterveysongelmat ovat sairauksia muiden joukossa. Kukaan ihminen ei valitse sairastuvansa ahdistukseen, masennukseen tai muuhun mielen sairauteen. Eihän herranjestas kukaan ihminen halua kärsiä esimerkiksi jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta, itkukohtauksista tai harmaudesta mielen maailmoissa. Ei kukaan ihminen halua masentua tai ahdistua. Ei tietenkään halua ja varmasti jokainen välttäisi mielenterveysongelmat, jos se vaan olisi oikeasti mahdollista. 

Totuus on kuitenkin se, että elämässä tapahtuu välillä kurjia asioita. Shit happens. Sanonta on: se, mikä ei tapa, vahvistaa. Kuitenkin se voi myös musertaa, hajottaa, masentaa ja ahdistaa. Ei ihminen ole kone, joka voi vain vaihtaa ajatustensa ja tunteidensa suuntaa naps vain. Joskus elämässä tapahtuu niin paljon, että yksinkertaisesti mieli ei pysy enää menossa mukana. Silloin voi kuka tahansa löytää itsensä yllättäen pohjalta. Sellainenkin ihminen, joka ei ole ikinä uskonut mielenterveysongelmia todeksi.

Mielestäni kamalinta, mitä mielenterveysongelmien kanssa taistelevalle voi sanoa on, ettei ihminen edes yritä. Ettei ihminen edes yritä nähdä ympärillään hyvää. Ettei ihminen edes yritä nousta sängystä ylös. Ettei ihminen edes yritä päästää irti pahasta olosta. Voin varmuudella kertoa, että totta hemmetissä jokainen mielenterveysongelmista kärsivä yrittää. Sairastunut yrittää ihan varmasti. Jokaikinen hetki sairastunut yrittää. Hän yrittää hakiessaan postin, laittaessaan itselleen ruokaa tai soittaessaan puhelun. 

Sairastunut yrittää ihan varmasti, mutta sairastuneen teot ovat pieniä. Ne ovat yksinkertaisia tekoja, jotka voivat ulkopuolisesta näyttää aivan mitättömiltä. Todellisuudessa sairastuneelle jokainen pieni ponnistus on merkityksellinen. Ei sairastunutta ihmistä voi vaatia suoriutumaan samalla tasolla kuin aikaisemmin. Silloin pitää ymmärtää, että sairastunut toimii sairauden luomissa rajoissa. Tekee kaikkensa ihan varmasti niin hyvin kuin pystyy. Sairastunut ei kuitenkaan pysty kaikkeen, harvoin edes vähään, ja se pitäisi jokaisen muistaa. 

 

Mielestäni on kamalaa kuinka pakkopositiivisuuden, kiireen ja menestyksen maailmassa ahdistuneet tai masentuneet ihmiset leimataan helposti heikoiksi. Aivan liian usein kuulee halveksuntaa ja näkee silmien pyörittelyä, kun aiheena on mielenterveysongelmat. Kukaan ei vähättele fyysistä sairautta sairastavan taakkaa niin ei masentuneenkaan ihmisen taakkaa saisi missään nimessä vähätellä. Kumpikaan ei ole sairastumistaan valinnut. Kumpikaan ei ole kärsimystään ansainnut. 

Ihminen, joka halveksuu ja väheksyy vaikeuksien kanssa taistelevaa ihmistä, on itse hyvin ymmärtämätön ja kapeakatseinen. Ymmärtämättömyys johtuu yleensä oman kokemuksen puutteesta. Vain se, joka on kokenut saman voi täysin ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa. Siksi korvaani särähtää todella pahasti heti, jos jokin sanoo ettei voi ymmärtää mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä. Silloin ihminen ei edes yritä ymmärtää. Ei edes halua ymmärtää. Ei edes halua asettua toisen saappaisiin. 

Mielenterveysongelmista pitäisi puhua enemmän. Pitäisi puhua enemmän siitä, miltä tuntuu olla masentunut, ahdistunut tai kärsiä paniikkikohtauksista. Miltä tuntuu, kun ei vaan enää tunnista omaa itseään sairauden varjoista. Kun ei vain enää jaksa ja pysty samaan kuin ennen. Pitäisi puhua enemmän siitä, ettei kukaan ihminen tilaa itsellensä mielenterveysongelmia. Ei kukaan ihminen halua kärsiä jatkuvasta mielensä temppuilusta. Siitä pitäisi puhua enemmän, koska edelleen on liikaa ihmisiä, joiden mielestä mielenterveysongelmat ovat ihmisen itsensä aikaansaamia…

Ennen kaikkea mielenterveysongelmista pitäisi puhua enemmän, jotta ymmärrys niitä kohtaan voisi lisääntyä. Eihän ymmärrystä synny ongelmia piilottelemalla ja asioista vaikenemalla. Sehän vain lisää väärinymmärryksiä. Kasvattaa ymmärtämättömyyden kuilua ihmisten välille. Pitäisi myös puhua enemmän siitä, kuinka yleisiä mielenterveysongelmat ovat. Kuinka moni todellisuudessa niiden kanssa taistelee jossakin elämänsä vaiheessa. Kuinka moni löytää itsensä joskus pohjalta ja joutuu taistelemaan, jotta jaksaisi selvitä päivän loppuun asti.

Itselläni testien mukaan todettiin pari kuukautta sitten vaikea ahdistus ja kohtalainen masennus, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän pinnalla koko tämän vuoden ajan. Osaan kuitenkin aika hyvin hahmottaa syy- ja seuraussuhteita oman sairastumiseni kohdalla, mikä auttaa minua hyväksymään vallitsevan olotilani ja löytämään keinoja kohti parempaa oloa. Parantuminen on kuitenkin pitkä prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja tahtoa selvittää oman mielensä solmut yksi kerrallaan. Siitä voin kirjoittaa joskus myöhemmin, koska mielenterveysongelmista parantuminenkin herättää paljon keskustelua ja hyvin erilaisia ajatuksia...

Koen kuitenkin, että omaan pahaan olooni olen saanut kaikista eniten voimaa vertaistuesta. Olen saanut voimaa siitä, kun joku on sanonut samaistuvansa minun kokemuksiini. Kun joku on sanonut käyneensä läpi saman, mutta on jo valoisemmalla puolella. Kun joku on sanonut minulle etten ole yksin pahan oloni kanssa. 

Vertaistuen voima piilee juurikin siinä, että ihminen kokee tulevansa ymmärretyksi. Ihminen tulee kuulluksi ja kohdatuksi juuri sellaisena kuin on. Rikkinäisenä, vajavaisena ja haavoittuvaisena. Vertaistuen myötä sairastunut voi tuntea helpotusta ja hyväksyntää. Muiden ymmärrys ja hyväksyntä auttaa myös itse sairastunutta hyväksymään paremmin oman sairauden ja vallitsevan olotilan. Hyväksymisen tunne vapauttaa, koska silloin luopuu itsensä ja tulevaisuutensa määrittelystä sairauden kautta.

Kivi putoaa harteilla, kun ymmärtää, että on ihan okei tuntea näin. On ihan okei olla sairaana. On ihan okei taistella mielenterveysongelmien kanssa. Ei se tee sairastuneesta heikkoa tai huonoa ihmistä. Ei sairaus määrittele ihmistä millään tasolla. Se on vain yksi osa sairastuneen elämää. Vain yksi osa sairastunutta ihmistä. Sairastunut ihminen on aina paljon enemmän kuin sairautensa. Paljon enemmän kuin se kaikki kipu, tuska ja paha olo, jonka sairastunut joutuu läpi käymään.

 

Halusin kirjoittaa tämän tekstin nimenomaan vertaistuen ja ymmärryksen lisäämisen takia. Haluan välittää tietoa, jotta mielenterveysongelmien kanssa taistelevien ei tarvitsisi häpeillä ja tuntea syyllisyyttä omasta olostaan. Ei sitä tarvitse hävetä, että välillä on vaikeaa ja pöydällä on paljon käsittelyään odottelevia asioita. Niin paljon, että mieli menee ihan solmuun kaikesta. Niin solmuun ettei itsekään enää löydä ajatustensa ja tunteidensa päätä eikä häntää. Silloin täytyy vain tunnistaa oma solmuisuutensa ja uskaltaa hakea apua. Uskaltaa hakea apua, jotta solmuja voisi lähteä pikku hiljaa purkamaan. Yksi kerrallaan kohti selvempää ja hyvinvoivampaa mieltä. Haluan jatkossakin siis kirjoittaa mielenterveysongelmista ja ainakin kokemuksiani ahdistuksen kanssa haluaisin avata enemmän. Toiveita saa myös aina kertoa <3

Loppuun haluan vielä sanoa, että jos siellä on joku toinen taistelemassa omia taistelujaan mielenterveysongelmien kanssa, muista ettet ole yksin. Aina on joku, joka käy läpi samoja ikäviä tunteita ja kipuja. Samoja pelkoja ja riittämättömyyden tunteita. Samoja kyyneleitä ja epävarmuuksia. Aina on joku, joka on samalla polulla kanssasi.

Muista myös se, että vaikka sinua sattuu nyt ja voit pahoin, olet aina kykenevä onneen, iloon ja rakkauteen. Et ehkä tänään tai huomenna, mutta vielä jonakin päivänä. Muista, että sinä ansaitset onnea ihan yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin kaunis ihmissielu. Vielä jonakin päivänä huomaat, kuinka hymysi on suurempi kuin koskaan. Muista, että olet todella vahva ja rohkea, kun olet tänne asti selvinnyt. Vielä jonakin päivänä katsot taaksesi ja ajattelet, että hitsi vieköön kuinka ylpeä olen itsestäni ja kaikista ottamistani askelista <3

Harmaudesta huolimatta kaunista maanantaipäivää sinulle <3

Keinoja oman olon parantamiseen voit lukea täältä: 5 keinoa olla oman itsensä terapeutti

Pages