Ladataan...
Sara Susanna's

Blogissa on viime aikoina näkynyt paljon pitkiä, syvällisiä ja osin vähän raskaitakin aiheita. Siksi tänään ajattelin vähän keventää tunnelmaa ja jakaa muutaman hyvän fiiliksen aiheuttajan parilta viime päivältä!

15 x hyvä fiilis juuri nyt

Positiiviset palautteet blogiin liittyen. Kommenttiboxi on Lilyyn muuton jälkeen vähän hiljentynyt, mutta Instagramin kautta olen saanut monta ihanaa viestiä! Jotenkin tulee aina niin super hyvä fiilis, kun tietää, että joku on saanut voimaa sanoistani!

Neulominen. Olen koko päivän suunnitellut uutta neulekuosia seuraavaa neuleprojektiani varten. Seuraavaksi vuorossa on siis harmaa kaulahuivi aivan ihanan pehmoisesta alpakkalangasta. Sen jälkeen minua kovasti houkuttaisi villapaidan neulominen! No keskitytään nyt aluksi siihen kaulahuiviin!

Ensimmäiset pakkaset! Todella tykkään pienestä pakkasesta, kun ilma on ihanan raikasta ja taivas kirkas! Kaunis auringonpaiste on hellinyt pakkasten mukana myös useammin. Lisäksi on super kivaa, kun maa on kuiva eikä tarvitse hyppiä vesilätäköiden yli!

Jooga ja mediaatio. Olen innoissani siitä, että tällä viikolla pääsen jopa kolmelle eri joogatunnille! Monina edellisinä viikkoina en ole työaikataulujen takia päässyt kuin yhdelle tai maximissaan kahdelle tunnille viikossa. Ihanaa päästä rentouttamaan mieltä useammin! 

Tuntemattoman ihmisen hyvä teko. Vähän aika sitten kauppareissulla minulle tuntematon mies ojensi minulle korin, kun palasin sitä hakemaan. Tuli todella hyvä mieli niin pienestä, mutta todella huomaavaisesta ja kohteliaasta teosta!

Uudet kuvausideat! Tuskailin pari viikkoa sitten kuvausinspiraation putteesta, mutta nyt suurin kriisi on onneksi jo takanapäin. Kummasti auttoi, kun tein käsitekartan ja selkeän listauksen siitä mitä haluan kuvillani viestittää. Tulossa siis entistä enemmän elämän näköisyyttä, tunnetta ja rauhaa ilmentäviä kuvia!

Itse neulottu pipo. Ihanan pehmoinen pipo (kuvissakin näkyvä) lämmittämään päätä ja mieltä kylminä päivinä <3

Suunnitelmissa olevat raakakakkukahvittelut ja pikkujoulut! Rakastan juhlien suunnittelua kaikkine puolinensa. On super ihana suunnitella tarjottavia, kattausta, koristeita, pukeutumista… Viimeistään paikalle saapuvat ihanat ihmiset tuovat hyvän fiiliksen tullessaan!

Koirakuvat. Äidin lähettelemät kuvat rakkaista karvapalleroista saavat aina hyvälle tuulelle! On se vain jännä kuinka koirat piristävät niin helposti ihan vain omalla vilpittömän iloisella ja välittävällä olemuksellaan!

Uusi kukkakauppa. Löysin työpaikkani läheltä aivan ihanan uuden kukkakaupan! Kaikki irtokukat sopivat täydellisesti yhteen ja olivat aivan täydellisen sävyisiä. Päätin, että perjantaina voin käydä ostamassa itselleni sieltä pienen viikonloppukimpun. Innolla odotan!

Hyvä kirja. Ostin viime viikolla pitkään kaupoissa ihailleeni Katri Syvärisen Vuoden paras päivä -hyvinvointikirjan. Kirja on jaettu neljään eri jaksoon ja moniin eri teemoihin, joista voi poimia aina itselleen ajankohtaisimman. Jokaiseen teemaan liittyy kauniin ja ajatuksia herättävän tekstin lisäksi erilaisia kirjoitus-, meditaatio ja jooga-harjoituksia! Juuri tätä kaipaan!

Mielenkiintoisten uusien juttujen löytäminen. Nimittäin tällä viikolla joogaopettaja perehdytti meidät ayurvedaan (=holistinen pitkän historian omaava terveystiede) ja esitteli kolme eri kehotyyppiä: vatan, pittan ja kaphan. Vatan epätasapaino voi näkyä esimerkiksi unettomuutena ja ahdistuksena ja teimmekin vataa tasapainottavan harjoituksen. Harjoitusta seuraavana yönä nukuin pitkästä aikaa ilman yöheräilyä ja -valvomista! Kiinnostuin aiheesta todella paljon ja lähdin heti etsimään lisää tietoa ayurvedasta!

 

Super hauska kuvauspäivä Inkan ja Hennan kanssa. Startattiin päivä take away -piparkakkulateilla, jotka kyllä lämmittivät kylmänä pakkaspäivänä ihanasti! Kuvauksissa kylmettymisen jälkeen suunnattiin vielä minnes muuallekaan kuin Picniciin lounaalle. Oli hauskaa ottaa ihan rennosti ja nauraa ihan huolella päivän mielenkiintoisille kommelluksille xd

Aamukahvi. Mikäs muukaan saa hyvälle fiilikselle kuin aamukahvi ja Oatlyn iKaffe lyhyiden yöunien jälkeen <3

Lähestyvä joulu! Ajattelin viikonloppuna leipoa pipareita, juoda glögiä ja laittaa Michael Bublen joulubiisit soimaan! Innoissan odotan myös itse joulua ja rukoilen kovasti, että saisin töistä edes kaksi peräkkäistä päivää vapaaksi, jotta pääsisin sukulaisten luo joulun viettoon!

Hyvät biisit. Tiedättekö sen tunteen, kun kuulokkeissa pauhaa niin hyvä biisi, että tekisi mieli ruveta jammailemaan?! Hillitsin oman tanssijalkani kotiin asti, etten olisi kerännyt liikaa paheksuvia katseita kadulla hahah!

Ihanaa perjantaita ja hyvän fiiliksen täyteistä viikonloppua <3

Kuvaaja: Henna

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Arki on elämämme parasta tai pahinta aikaa. Sen saamme ihan itse valita. Arki koostuu kaikesta siitä elämästä, joka jää juhlien, lomailun ja hauskanpidon väliin. Arki on työpäiviä, kotitöitä ja pieniä vapaa-ajan hetkiä kaikkien muiden askareiden välissä. Arki on likapyykkiä, lukuisia kahvikuppeja ja ruuan laittoa. Arki on aamun herätyskellon pirinää, satunnaisia kömmähdyksiä ja kiireessä paikasta toiseen juoksemista. Arki on tavallista elämää. 

Suurin osa elämästämme on vain ja ainoastaan arkea. Yksi lempielämänohjeeni on, että elä sellaista arkea, josta et tarvitse lomaa. Sehän nimenomaan tarkoittaa sitä, että myös arjesta voi nauttia. Voi ja pitää nauttia. Elämää ei tarvitse tai kannata elää vain huomista odottaen. Juhlaa tai ilotulituksia venaillen. Elämä, kun on vain ja ainoastaan tässä ja nyt. 

Tosia asiahan on myös, että ilman arkea emme osaisi arvostaa juhlaa. Emme osaisi arvostaa lomaa, jos emme eläisi suurimman osan ajastamme arkea kiireen ja lukuisten askareiden keskellä. Emme osaisi arvostaa hauskanpitoa, jos emme tietäisi miltä tiskaaminen tai vessan siivoaminen tuntuu. Emme osaisi arvostaa elämän huippuhetkiä ilman arkea. Ilman sitä tuiki tavallista elämää, jota päivästä toiseen elämme.

 

Jokainen voi pienillä jutuilla vaikuttaa siihen, että arki olisi miellyttävämpää. Jokainen voi luoda omaan arkeensa pieniä onnen hetkiä, jotka tekevät tavallisesta elämästä nautinnollisempaa. Jokainen voi luoda itselleen pieniä levähdyshetkiä, jotta jaksaa pysyä maailman menossa mukana. Ihan pikkuriikkisillä jutuilla voi vaikuttaa siihen, että tiskaaminen tai imuroiminen olisi astetta mukavampaa. Tai työmatka ruuhkabussissa olisi muutakin kuin vain ärsytystä ja harmaita hiuksia. Tai ruuanlaitto ei olisi vain ikävää pakkopullaa.

Arjen onnen hetket ovat erilaisia jokaisella. Pääasia, että ne ovat sellaisia, jotka tuovat juuri sinun elämääsi kaipaamasi läsnäoloa, onnea ja kiitollisuutta. Toiselle arjen onnen hetki voi olla aamulenkki koiran kanssa ja toiselle se voi olla hikitreeni salilla. Toinen nauttii olostaan ja lataa akkujaan hömppä sarjaa katselemalla ja toinen viihtyy paremmin mielenkiintoisen kirjan parissa. Toinen hemmottelee itseään take away -kahvilla kiireen keskellä ja toinen herää vähän aikaisemmin ehtiäkseen nauttia kahvin kotona. 

Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä tekee minut onnelliseksi arjessani? Millaisia arjen onnen hetkiä minun arjessani jo on ja miten voin vaalia niitä entistä paremmin? Millaisia onnen hetkiä minä taas kaipaisin arkeeni enemmän? Miten voisin järjestää niitä itselleni voidakseni paremmin ja ollakseseni onnellisempi keskellä tavallista elämääni?

On hyvä pitää mielessä, ettei arjen onnen hetkien ei tarvise viedä paljoa aikaa. Arjen onnen hetki voi olla läsnäoloa ja mielen hellimistä jo jossakin arkeen kuuluvassa hetkessä. Ehkä podcastin tai äänirkirjan kuuntelua arjen askareiden lomassa. Tai työmatkalla silmien ja mielen lepuuttamista ohivilisevässä maisemassa. Arjen onnen hetki voi olla myös lyhyt maadoittava hetki keskellä kaikkea muuta elämää. Arjen onnen hetki voi olla viiden minuutin kahvihetki tai mediaatiotuokio. Ennen kaikkea arjen onnen hetken luomisesta ja vaalimisesta ei kannata ottaa suorituspaineita. Ei, se ei ole ollenkaan homman tarkoitus. Mitä vähemmän odotuksia ja paineita arjen onnen hetkiin liittyy sitä helpompi on luoda niille tilaa. Sitä vapaammin ne voivat sujahtaa arkesi pieniin koloihin kuin itsestään. 

 

Itse olen tietoisesti yrittänyt luoda arkeeni pieniä onnen hetkiä. Hetkiä, jossa muistan palauttaa tietoisuuteni juuri tähän hetkeen. Siihen miltä juuri nyt tuntuu? Miltä elämä tuntuu juuri tällä hetkellä? Läsnäolon tunne tuo mukanaan rauhaa ja kiitollisuutta. Se auttaa arvostamaan tavallista elämää.  Auttaa näkemään pientenkin asioiden merkityksen elämässä. Onni kumpuaa pienistä päivittäisistä hetkistä. Hetkistä, jolloin on läsnä itselleen, toisille ja elämälleen.

Kuvissa näkyvä teehetki on yksi arkeni pienistä onnen hetkistä. Jokailta sytytän kynttilän. Keitän teetä ja istun alas muistivihkojeni kanssa. Kynttilän lepattavassa valossa  pysähdyn elämäni äärelle. Kirjoitan mielen päällä olevia ajatuksia ylös ja listaan lopuksi vähintään kolme kiitollisuuden aihetta. Päivän ajatus -kirjaan kiteytän kuluneen päivän pariin lauseeseen. Kun lasken kynän kädestäni, hiljennyn vielä hetkeksi. Maistelen rauhassa teen mausteista makua. Hengitän pari kertaa syvään. Elämä on tässä. Onni on tässä, ajattelen. 

Kuvien teehetki on siis yksi arkeni onnen, läsnäolon ja kiitollisuuden hetkistä. Ennen kaikkea se on hetki, joka auttaa minua arvostamaan arkeani. Auttaa minua arvostamaan tavallista elämääni. Juuri sitä hetkeä, jossa kulloinkin olen. Teehetki auttaa minua avaamaan silmäni hyvällä. Sille hyvälle, joka elämässäni jo on. Teehetki auttaa minua olemaan läsnä arjessani. Läsnä omassa elämässäni. Lisäksi pieni läsnä olon ja rauhoittumisen hetki lataa akkujani, jotta jaksan pysyä arjen pyörityksessä mukana. Jotta jaksan hoitaa tavallisia arjen askareita: laittaa ruokaa, juosta työpaikalle ja siivota siinä välissä. 

Teehetken lisäksi arjen onnen hetkiäni ovat joogatunnit Rootsissa. Jooga on helppo, ihana ja rentouttava tapa maadoittaa itsensä tähän hetkeen. Yleensä jooga lisää automaattisesti myös kiitollisen tunnettani. Arjessani nautin myös podcastien ja äänikirjojen kuuntelusta. Niiden voimalla siivoaminen, ruuanlaitto kuin kaupassa käynti tuntuvat astetta mukavammalta. Tällä hetkellä kuuntelussa on Michelle Obaman elämänkerta, joka on kyllä ollut heti alkumetreillä asti kiinnostava ja mukaansatempaava. Myös lukeminen, lenkkeily ja neulominen ovat pieniä juttuja, jotka tekevät arjestani astetta nautinnollisemman.

Meillä ihmisillä on harmillinen tapa arvostaa useimmiten päämäärää enemmän kuin matkaa. Suuri tavoite tai tulevaisuuden unelmakuva siintää kirkkaana mielessä. Samalla unohdetaan, että tosi asiassa huippuhetki on ihan samalla tavalla ohimenevä hetki kuin mikä tahansa muukin. Ei hetken huuma tuo pysyvää, aitoa ja syvältä sisimmästä kumpuavaa onnea mukanaan. Tai vaikka toisi hetkeksi niin ei kuitenkaan pysyvästi. Päämäärään päästessä voi huomata ettei elämä nyt muuttunutkaan merkittävästi. Ei elämä tunnukaan tajunnan räjäyttävän onnelliselta. Ei arki olekaan sen juhlavampaa kuin aikasemminkaan. 

Aito onni syntyy syvällä sisimmässämme, kun osaamme olla kiitollisia jo siitä missä nyt olemme. Kun osaamme olla kiitollisia tavallisesta elämästämme, elämästämme arjesta. Kun osaamme arvostaa matkaa. Jokaista askelta kohti jotakin parempaa. Unohtamatta tämän hetken hyvää. Tämän hetken kauneutta sellaisenaan kuin se on. 

Kun yhä edelleen on suurin osa elämästämme on tavallista arkea, miksei siitä sitten ottaisi kaikkea irti? Nauttisi oikein olan takaa. Hengittäisi kiitollisuutta sisään niin bussipysäkillä, kauppajonossa kuin villakoiria metsästäessä. Kasvattaisi onnen hippusia sydämessään joka päivä. Pikkuriikkisissä läsnä olon hetkissä. Arjen pienissä onnen hetkissä. 

Mitkä ovat sinun arjen onnen hetkiä? 

Ladataan...
Sara Susanna's

Riittämättömyyden tunne todella on kamala lannistaja ja hyvän olon pilaaja. Loputtoman itkun ja surun aiheuttaja. Lattian pohjalle lamauttava ja hymyn pois pyyhkijä. Riittämättömyyden tunne puristaa rintaa ja saa kyyneleet valumaan poskille. Riittämättömyyden tunteen valloissa tuntee itsensä ja elämänsä aivan merkityksettömäksi. Aivan turhaksi ja mitättömäksi. Riittämättömyyden tunteen pauloissa näkee itsensä epäonnistuneensa. Aivan typeränä maanantaikappaleena. 

Riittämättömyyden tunne on varmasti läsnä jokaisen elämässä joskus. Toisten elämässä enemmän ja toisten elämässä vähemmän. Varsinkin somen myötä on aivan liian helppoa verrata itseään muihin ihmisiin. Heidän suorituksiin, ulkonäköön ja illuusioon täydellisestä elämästä. On aivan liian helppoa tuntea itsensä  mitättömäksi täydellisiltä vaikuttaviin ihmisiin verrattuna. On aivan liian helppoa tuntea oma elämänsä merkityksettömäksi muiden loistokkailta vaikuttavien elämien rinnalla. On aivan liian helppo ajautua riittämättömyyden tunteen pauloihin. 

Nykymaailman luoma jatkuva tarve kehittyä jokaisella elämän osa-aluella ruokkii riittämättömyyden tunteita. Kaikessa voisi olla parempi. Aina voisi olla jotenkin parempi. Aina voisi olla fiksumpi, suositumpi ja rikkaampi. Aina voisi olla menestyneempi, ahkerampi ja tehokkaampi. Aina voisi olla kiitollisempi, ystävällisempi ja avualiaampi. Aina voisi olla rakastetumpi, arvostetumpi ja vaikutusvaltaisempi. Aina voisi olla timmimpi, kauniimpi ja halutumpi. Aina voisi olla jotakin enemmän. Jotakin enemmän kuin nyt jo on.

Kun riittämättömyyden tunne ottaa vallan, löytää nopeasti itsestään ja elämästään epäkohtia. Virheitä, epätäydellisyyksiä ja epäonnistumisia. Yhtäkkiä sitä kaikki onkin huonosti. Oma keho näyttää rumalta. Omat suoritukset tuntuu mitättömiltä. Ihmissuhteet rakkauden puutteisilta. Kaikki voisi olla paremmin. Ennen kaikkea riittämättömyyden tunteen vallassa oleva mieli väittää, että kaiken pitäisi olla paremmin. Mikään ei ole tarpeeksi jo nyt.

Joskus riittämättömyyden tunne on niin suuri, että tekee mieli kaivautua maan alle. Tai peiton alle ainakin. Tekee mieli vain heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa. Tekee mieli lopettaa, kun ei mikään tunnu riittävän. Ei mikään tehty työ tunnu tarpeeksi suurelta. Ei mikään itsessä tunnu tarpeeksi kelvolliselta. Tekee mieli vain itkeä ja vaipua epätoivoon. Epätoivoon siitä, ettei ikinä ole tarpeeksi. Ettei ikinä tule olemaan tarpeeksi. 

Silloin täytyy vain antaa pahimman tunnekuohun mennä ohi. Itkeä kaikki kyyneleet pois. Antaa hengityksen hiljalleen tasaantua. Tietoisuuden palautua mielen kiemuroista tähän hetkeen. Antaa järjen hippusten palautua mieleen yksi kerrallaan. Ehkä rakkaan ihmisen kannustavien sanojen myötä. Ehkä kirjoittamisen tai liikunnan kautta. Ehkä ihan vain istumalla oman olon äärellä.

Hetken hengähdyksen jälkeen voi tunnistaa oman mielensä liikkeet riittämättömyyden tunteen valloissa ja voi nähdä taas suuremman kokonaiskuvan. Tunnistaa liian suuriksi paisuneet valheelliset totuudet. Ymmärtää, että kaikki mielen kehittelemät kauhuskenaariot olivat täyttä puppua. Ymmärtää, ettei ole epäonnistunut. Ettei ole epäonnistunut ihmisenä tai omassa elämässään. Ymmärtää, että ei tarvitse päästä täydellisyyteen. Tekee vain parhaansa ja se riittää. Ymmärtää, että on arvokas ja riittävä juuri sellaisena kuin on. On ainutlaatuinen ihminen vailla vertaistaan. Ymmärtää, että on jo ihan tarpeeksi. 

 

Itselläni riittämättömyyden tunne on ollut mielen päälläni aika ajoin. Välillä useammin ja välillä harvemmin. Kuluneen vuoden aikan riittämättömyyden tunne hiipi pikku hiljaa taas useammin mieleeni. Riittämättömyyden tunne yllätti lopenuupuneen itseni ja otti kaiken irti heikkoudestani. Riittämättömyyden tunne alkoi syöttää mielelleni valheita. Valheita, jotka jo valmiiksi väsynyt mieleni uskoi aivan liian helposti, mitään kyseenalaistamatta. 
 
Joskus riittämättömyyden tunne vaivaa minua päiväkausia. Se ei oikein millään halua lähteä ja anna minun elää normaalia elämää. Riittämättömyyden tunne kuiskii korvaani jatkuvasti. Se vihjailee, ettei suoritukseni ole tarpeeksi hyviä. Ettei päiväni ollut tarpeeksi tehokas. Etten ole tarpeeksi suosittu, kaunis ja menestynyt. Jos riittämättömyyden tunteelle antaa  edes pikkusormen, se vie nopeasti koko käden. Riittämättömyyden tunne alkaa nopeasti ruokkimaan itseään. Jos aluksi olin tyytymätön vain omaan ulkonäkööni, pian saattaa huomata tuntevansa riittämättömyyden tunnetta muillakin elämän osa-alueilla. Yhtäkkiä kokeekin olevansa epäonnistunut lähes kaikessa. Epäonnistunut ihmissuhteissa, ihmisenä ja elämässä yleensä. 
 
Itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani minulla oli juuri yksi noista päivistä, kun riittämättömyyden tunne kolkutteli yhtenään takaraivossani. Olin ollut todella tyytyväinen luonnoksiin kirjoittamaani tekstiin, mutta aloittaessani oikolukemaan tekstiä löysinkin sieltä koko ajan epäkohtia. Pian olin pyörittänyt tekstin uuteen uskoon niin, ettei siinä ollut enää mitään päätä eikä häntää. Kappaleet olivat yhtä sekaisin kuin mieleni. Tuntui siltä, että ihan mitä tahansa teen niin kuitenkin menee pieleen. Ei se teksti kuitenkaan onnistu. Ihan typerä koko teksti ja niin edelleen...
 
Kuitenkin sitten vain päätin, että ihan sama. Olkoot. Ei teksti ole täydellinen, mutta se on ihan hyvä. Se on niin hyvä kuin näillä väsyneillä ja riittämättömyyden tunteen huijaamilla aivoilla saan aikaiseksi. Teksti on paras, mihin juuri nyt pystyn ja se saa riittää. Ei aina vain tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Ei tarvitse eikä saakaan. Siinä saa vain itsensä jatkuvasti rittämättömyyden tunteen pauloihin. Ehkä sisäinen täydellisyyden tavoittelijani on juuri se ääni, joka aiheuttaa minulle eniten riittämättömyyden tunteita. Varmasti onkin, koska täydellisyyden tavoittelijalle mikään ei riitä. Aina on parannettavaa, kehitettävää ja saavutettavaa. Aina voisi olla parempi. Aina voisi olla enemmän.
 
On kuitenkin hyvä muistaa, että usein pinnalla oleva ja pitkään jatkuva riittämättömyyden tunne, ei ole normaalia. Jatkuva riittämättömyyden tunne kertoo aina jostakin isommasta asiasta, joka piilee tunteen takana. Pitkään jatkunut ja voimakas riittämättömyyden tunne voi olla merkki esimerkiksi masennuksesta tai liian suurista vaatimuksista itseään kohtaan. Jatkuvan riittämättömyyden tunteen takana oleva tekijä olisi siis syytä tunnistaa, jotta tavallista elämää kiusaavasta riittämättömyyden tunteesta voisi päästä eroon tai siihen suhtautumistaan osaisi ainakin muuttaa. 
 

 

Olen kuitenkin oppinut siihen, että ajan kanssa riittämättömyydenkin tunne menee ohi. Riittämättömyyden tunne on vain tunne, joka kyllä ennemmin tai myöhemmin lipuu pois. Ei mikään tunne ole loppupeleissä pysyvä. Pitää vain antaa tunteen tulla semmoisenaan kuin se tulee. Sillon kun se tulee. Vuodattaa kyyneleet tai kaivautua hetkeksi sinne peiton alle. Antaa pahimman tunnekuohun laantua hiljalleen. Omalla ajallaan. Kun antaa tunteen tulla ja mennä omia menojaan, olo helpottuu. Hengitys kulkee taas vapaammin ja ajatukset kirkastuvat. 

Kuitenkin silloin, kun tunne alkaa lipua pois, tarvitaan hitusen mielen lujutta. Silloin pitää osata kertoa itselleen juuri ne sanat, jota silloin tarvitsee. Pitää olla oman itsensä paras ystävä. Kannustaa ja rohkaista. Ottaa itseään kädestä ja kuljettaa eteenpäin. Valaa uskoa itseen silloin, kun sitä eniten tarvitsee. 

Pitää osata ohjata lempeästi ajatuksiaan oikeaan suuntaan. Ei ruokkimaan riittämättömyyden tunnetta vaan taistelemaan sitä vastaan. Pitää osata sanoa napakasti itselleen että, kyllä minä riitän. Minä todellakin olen riittävä ja arvokas. Ei mun tarvitse olla enemmän, jotta olisin rakastettu, hyväksytty ja välitetty. Ei minun tarvitse olla menestyneempi, onnistuneempi ja kaikin verroin parempi, jotta olisin tarpeeksi. Ei minun tarvitse olla enemmän. Olen tarpeeksi juuri nyt. Voin olla juuri tämmöinen kuin olen ja olen silti tarpeeksi. 

Olen tarpeeksi. Olet tarpeeksi. Olemme kaikki tarpeeksi.

 

Ladataan...

Pages