Ladataan...
Sara Susanna's

Olen oppinut nauttimaan kävelemisestä. Aikaisemmin minulla oli aina tarve juosta. Juoksin aina, kun siihen oli mahdollisuus. En edes osannut kuvitella käveleväni. Kävely ahdisti minua. Hitaus sai oloni levottomaksi, epäonnistuneeksi ja tylsäksi. Minulla oli tarve suoriutua kaikessa mahdollisimman tehokkaasti. Siirtyä paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti. Samalla hetkeen pysähtymisen unohtaen. Hitauden merkityksen kieltäen. Omat rajani sivuuttaen.

Olosuhteidenkin pakosta ajatusmaailmani on hiljalleen muuttunut. Olen hiljalleen oppinut nauttimaan kävelystä. Oppinut nauttimaan hitaudesta. Tarkoituksen mukaisesta hiljentämisestä, pysähtymisestä ja tauon ottamisesta. Olen oppinut ettei hitaus tarkoita epäonnistumista. Ei hiljentäminen ole heikkouden merkki. Ei levon antaminen itselle ole resurssien hukkaamista. Ei missään nimessä, päinvastoin. Hiljentäminen on oman itsensä, ajan ja elämän arvostamista. Juuri tämän hetken kunnioittamista. Ei hitaus myöskään sulje pois tehokkuutta, onnistumista ja vahvuutta. Hitauden myötä oppii hyödyntämään omia voimavaroja viisaammin. Oppii säätelemään omaa nopeuttaan elämän eri käänteistä. Oppii asettamaan itselle nopeusrajoituksia, muttei pelkää painaa kaasua motarin lähestyessä. 

Olen viimeisten viikkojen aikana usein valinnut mieluummin kävelyn kuin nopeamman kulkuneuvon. Olen valinnut hitauden ja oppinut arvostamaan sen hyötyjä. Mielestäni on ihana liikuttaa lempeästi kehoa ja haukata samalla vähän raitista ilmaa. Katsella maisemia. Ihailla jouluvaloja. Hymyillä vastaantuleville. Kävely on minulle samalla meditaatiota. Annan mieleni vaeltaa, virkistyä ja kirkastua. Ympäristön havainnoiminen palauttaa minut säännöllisesti takaisin maan pinnalle. Keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Yhteen askeleeseen. Yhteen kadun kulmaan. Yhteen hengenvetoon.

 

Eilen töihin kävellessäni hengitin raitista ilmaa keuhkoihini. Samalla tunsin kuinka väristykset kulkivat pitkin kehoani. Ne muistuttivat minua jostakin. Tästä hetkestä, mutta myös menneestä. Kyyneleet vierivät poskilleni, mutta samalla hymyilin. Sisälleni virtasi ihmeellisen lämmin olo. Oliko tämä nyt sitä, mitä eilis illan hiljentymishetkessä olin pyytänyt? Syvältä sisimmästä kumpuavaa rauhaa ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta kaikesta siitä ihmeellisestä hyvästä, mitä on ympärilleni vierinyt viimeisten päivien aikana. Luottamusta siitä, että asiat kyllä järjestyvät. Jos eivät tänään niin hiljalleen kyllä. 

Tunsin yksinkertaista onnea pienistä asioista. Siitä, että vihdoinkin minulla on pari tuntia yhteistä työaikaa työkaverin kanssa. Minun ei tarvitse olla yksin koko työaikaa. Pieni asia, mutta minulle todella merkityksellinen. Onnea siitä, että minulla on ystäviä, joita kutsua viikonloppuna luokseni viettämään iltaa. Mussuttamaan yhdessä herkkuja ja kuuntelemaan joululauluja. Syvää onnea siitä, että kaiken sen jälkeen, mitä tänä vuonna on tapahtunut, olen vielä tässä. Selvisin siitä kaikesta. Selviän kyllä tästä eteenpäinkin. Kuinka voimauttava ajatus tuo onkaan?!

Elämä vie minua yhtä tarmokkaasti eteenpäin kuin jokainen musiikin tahdissa ottamani askel. Minun täytyy vain opetella sietämään epävarmuutta. Oppia heittäytymään elämän virtaan. Luottamaan elämän kannatteluun yhtä paljon kuin maahani jalkojeni alla. Epävarmuus on minulle sitä, että tulevaisuus on avoinna. Sekä hyvässä, että pahassa. Kuitenkin epävarmuuden sietäminen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen luottaminen tuo mukanaan liudan uusia mahdollisuuksia. Avoinna olevia ovia ja valinnan vapauden siitä, mille ovelle askeelta. Minkä oven taakse kurkistaa. Luottamus on paljon voimallisempaa, kuin pahimman pelkääminen. Epävarmuudelle vallan antaminen. 

 

Epävarmuuden sietämiseen liittyy myös yksi mielen päälläni ollut asia, nimittäin keskeneräisyys. Erityisesti keskeneräisyyden hyväksyminen. Sen hyväksyminen ettei ole haluamassaan määränpäässä ja matka sinne vie vielä aikaa. Ehkä vielä paljonkin. Kuukausia ellei vuosia. Tai niin kauan ettei tule koskaan määränpäätään saavuttamaan. Eikä sekään haittaa. On ihan okei olla kesken ja vaiheessa. Vasta matkallaan alkumetreillä. Matkalla, joka kestää todennäköisesti läpi elämän. 

Siksi on elintärkeää oppia hyväksymään keskeneräisyys. Oppia hyväksymään se, että tämä yksi askel on ihan yhtä tärkeä ellei tärkeämpi kuin hamassa tulevaisuudessa siintävä päämäärä. Oppia hyväksymään se, ettei ole valmis eikä tule koskaan olemaankaan. Ei kukaan tule koskaan olemaan. Olemme aina inhimillisyydessämme puutteellisia, vajavaisia ja keskeneräisiä. Voimme kehittyä monessa asiassa, mutta tuskin tulemme koskaan olemaan todella valmiita. On suorastaan absurdia ajatella, että voisi olla joskus valmis itsensä, tavoitteidensa ja sisäisen kehityksensä kanssa. Ei sellaista päivää vain tule olemaan. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Matka on aina kesken. Tulee aina olemaan. 

Keskeneräisyyden hyväksyminen tuo mukanaan rentoutta. Ymmärrystä ja myötätuntoa niin itseä kuin muita kohtaan. Kuitenkaan keskeneräisyyden hyväksyminen ei tarkoita, etteikö voisi kehittyä ja suunnata askeliaan eteenpäin. Suorastaan päinvastoin. Kun osaa hyväksyä itsensä kokonaisena, puutteiden ja vajavaisuuksien kanssa, osaa myös suunnata omat voimavaransa oikeisiin kehityskohteisiin, muttei ruoski itsään omasta epätäydellisyydestään. 

Keskeneräisyyden hyväksymisen myötä voi myös oppia arvostamaan omaa pienuuttaan. Pienuuttaan inhimillisenä ihmisenä. Voi oppia näkemään omat heikkoudet, haavat ja epätäydellisyydet ainutlaatuisina. Vertaistaan vailla olevina. Voi oppia ymmärtämään, että särö itsessä on kauneudessaan uniikki. Epätäydellisyydessään aivan täydellinen. Kun osaa hyväksyä omat varjonsa, osaa myös ammentaa enemmän omasta valostaan. Voimastaan ja suuruudestaan.

Visioni mystisistä kukkakuvista toteutui lähes täydellisesti. Paremmin kuin osasin kuvitella. Siksi olisin halunnut postauksen tekstillä antaa kunniaa kauniille kuville. Olisin halunnut julkaista näiden kuvien yhteyteen huolellisesti suunnitellun, kirjoitetun ja viimeistellyn tekstin. Tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan vain millään syntynyt. Ehkä tekstin ei ollut tarkoituskaan onnistua täydellisesti. Muuten kokonaisuus olisi ollut liian eheä samaistuttavaksi. Liian viimeistelty epätäydellisyyden esiin tuomiseksi.

En millään saanut valmista, vaikka kuinka yritin. Sitten tajusin, ettei minun tarvitsekaan. Ei postauksieni tarvitse olla aina viimeistä piirtoa varten suunniteltu, hiottu ja viimeistelty. Ei minun tarvise tuottaa aina viimeiseen piirtoon asti harkittua, virheettömyydessään kovin valmista, sisältöä. Välillä riittää ihan vain se, että tuotan edes jotain. Uskallan aloittaa omasta keskeneräisyydestään huolimatta. Uskallan julkaista jotakin tuotoksen keskeneräisyydestä piittaamatta. Uskallan ottaa askelia eteenpäin matkan keskeneräisyydestä välittämättä. 

Ei tarvitse olla valmis. Ei minun eikä sinun. On ihan okei olla keskeneräinen. On ihan okei olla vielä vaiheessa. Vielä matkalla. Ehkä ottamassa haparoivia askelia vailla selkeää suuntaa. 

Ehkä kipuilemassa omien haavojen kanssa. Ehkä etsimässä itseään muun maailman odotusten keskeltä. Ei sinun tarvitse odottaa itseltäsi täydellistä ehjyyttä. Murtumattomuutta ja kiiltävää pintaa. Särkymättömyyttä ja virheettömyyttä. Juuri säröt tekevät sinusta kauniin ja ainutlaatuisen.

 

Yksi lempilainauksistani on "We are all broken, that's how the light gets in". Keskeneräisyys, rikkinäisyys ja haavoittuvuus tekevät sinusta kauniin. Ainutlaatuisen. Vertaistaan vailla olevan pienen ihmisen. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Vihdoinkin joulukuu on täällä! On hassua, kuinka joka vuosi sitä yllättyy joulun tulosta. Niin usein tuntuu siltä, että vastahan oli kesä tai vastahan alkoi syksy. Miten sitä voi olla jo kohta joulu? Sama kävi taas tänä vuonna, mutta kuitenkin olen jo ehtinyt myös odottaa joulua. Olen toivonut, että pimeimmät ja elämäni pisimmät kuukaudet olisivat takanapäin. Nyt ne vihdoin ovat ja joulukuun taika on täällä. Uskon siihen, etä joulukuu tuo hyvää tullessaan ja siksi halusin listata nyt 10 ihanaa asiaa, joita toivon ja odotan joulukuulta.

10 asiaa, joita odotan joulukuulta:

Lumi -Tänä vuonna odotan erityisen paljon lunta ja pientä pakkasta. Kaikki näyttää vain niin paljon kauniimmalta, kun maa on verhoutunut pieneen lumipeitteeseen. Rakastan katsella huurteisia puun oksia ja auringossa kimaltelevaa lumihankea! Pakkaspäivinä yleensä taivas on myös tajuttoman kaunis ja aurinko laskee mailleen upeiden värien saattelemana. Odotan myös innolla, että saan kuvailla kauniita lumikuvia blogin puolelle. Viime vuonna välttelin kuvissani lunta (en todellakan ymmärrä, mikä päähäni oikein meni…), mutta tänä vuonna tilanne tulee olemaan aivan päinvastainen! Tilaukseen siis paljon lunta kiitooos <3

Mukava tekeminen ystävien kanssa -Ystävien kanssa vietetyt pikkujoulut tulivat ja menivät jo, mutta ainakin yhdet illanvietot on vielä tiedossa. Innoissani suunnittelen, mitä kaikkea ihanaa tarjottavaa oikein keksisin. Lisäksi kerrankin, kun minulla on mahdollisuus suunnitella kaunis kattaus niin senhän myös teen! Muutamat kahvittelutreffit on myös sovittu niin uusien kuin vanhojen tuttavuuksien kanssa! Mikäs sen parempaa kuin vaihtaa kuulumisia mieltä ja kehoa lämmittävän piparkakkulaten äärellä. Olisi myös huippua mennä luistelemaan yhdessä ystävän kanssa ja ainakin Hennan ilmoitti jo luisteluhalukkuudestaan täällä ;)

Jouluruoka -Ei ole jouluruuan voittanutta. Rakastan erityisesti riisipuuroa, glögiä, laatikoita ja rehellisesti sanottuna hiukan myös joulukinkkua. Tänä vuonna haluaisin kyllä kehitellä jonkun vegaanisen version perinteisen joulukinkun rinnalle! Pipareitakin on tullut jo leivottua, mutta haluaisin niiden lisäksi leipoa jonkun herkullisen joululeivonnaisen! Ehkä jouluisen luumukääretortun… <3

 

 

Käsityöt ja askartelu -Erityisen innoissani odotan lahjojen paketointia ja joulukorttien kirjoittamista. Viime vuonna koristelin pakettini mustalla pitsinauhalla (kuvat täällä), mutta tänä vuonna haluaisin paketteihin hivenen enemmän väriä! Kuitenkin pitsinauha voisi tänäkin vuonna olla hyvä veto. Pitää joku päivä mennä tutkimaan kauppojen lahjatarvikevalikoimaa. Joulukortit ostan kuitenkin ehdottomasti Putingista, Annika Välimäen suunnittelemina. Kauniimpia joulukortteja on vaikea löytää. Lisäksi monta neuleprojektia odottaa jonossa toteutustaan ja aioin kyllä nauttia joulukuun pimenevistä illoista äänikirjat ja neulepuikot seuranani!

Aika läheisten kanssa -Varsinaisessa joulussa odotan eniten aikaa läheisten kanssa. On mukava nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja perhettä, koska en ole töiden takia päässyt heidän luokseen vähään aikaan vierailulle. Olisi mukava mennä yhdessä ulkoilemaan ja myös lautapelejä olisi hauskaa pelata porukalla. Parasta joulussa on ehdottomasti kiirettömyys ja se ettei ole pakko tehdä yhtään mitään! Tekee vain sitä, mikä hyvältä tuntuu!

Uudet jutut -Joulukuulle on sovittuna pari mielenkiintoista tapaamista ja muutaman yritän vielä järjestää! Tuntuu siltä, että pikku hiljaa voimavarani sairastelun jäljiltä palautuvat ja jaksan taas enemmän tehdä kaikkea. Blogia varten minulla on monta mielenkiintoista postausideaa valmiina, mutta myös muut jutut kutittelevat mielessä. Haluaisin ehkä ilmoittatua tanssikurssille tai sitten varaan itselleni lentoliput…

Asioiden järjestyminen -Monta asiaa on elämässäni tällä hetkellä todella avoinna ja toivon joulukuun tuovan mukanaan vastauksia kysymyksiini. Toivon, että ajatukseni kirkastuvat hiljalleen ja saan tulevaisuudesta enemmän selkoa. Ehkä joulun taika auttaa minua löytämään uutta suuntaa askelilleni. Opettelen kuitenkin samaan aikaan sietämään epävarmuutta ja hyväksymään sen, että matkani on vielä kesken. Minun ei tarvitse olla täysin valmis ottaakseni askeleita eteenpäin ja luottaakseni siihen, että ennen pitkää asiat kyllä järjestyvät. 

Rauhoittuminen -Joulukuussa haluan laskeutua tähän hetkeen ja harjoitella tietoisesti rauhoittumista. Minulla on harmillinen taipumus laukata mielessäni ties minne kauhukuviin, vaikka tässä hetkessä kaikki olisi hyvin. Vuoden viimeisin kuukausi on oiva tilaisuus palauttaa mieli takaisin maan pinnalle ja antaa kehon ja mielen palautua vuoden haasteista. Aion ainakin ottaa rauhoittavat yin jooga -harjoitukset osaksi iltarutiiniani ja vieroittaa itseäni jatkuvasta puhelimen selauksesta. Toivon joulun taian hiipivän hiljaa mieleeni luoden sinne tilaa levollisuudelle, luottamukselle ja rauhalle <3

Tunnelmallisuus -Rakastan kynttilöitä, jouluvaloja ja joululaulujen tuomaa tunnelmaa. Kynttilöitä on tullut syksyn mittaa polteltua jokapäivä aamuin illoin, mutta nyt joulukuussa tunnelma on vielö erilainen. Jouluvalot on myös kotonani jatkuvasti päällä ja kaupungilla kulkiessa saa ihastella suurempia jouluvaloja. Joululauluista lempparini ovat Michael Bublen joululevyltä, mutta myös Whamin Last Christmas toimii aina!

Intention asettaminen seuraavalle vuodelle -Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää, mutta haluan asettaa ensi vuodelle selkeän päämäärän tai tavoitteen sijaan intention. Intentio eli aikomus on tapa ohjata energiaa, tietoisuutta ja toimintaa haluamaansa suuntaan. Intentio ei ole siis tiukka tavoite vaan lempeä muistutus itselle siitä, mihin haluaa kulkea. Intentio voi olla esimerkiksi tunnetila tai asenne, jonka haluaa liittää uuden asian alkuu. Palataan intentioon loppuvuodesta ;)

 

Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! Toivottavasti teilläkin on mukavia odotuksia joulukuulle ja toivon mukaan suurin osa niistä täyttyykin <3

 

Kuvaaja: Henna Seppälä

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Tänään jakamani diy pipo ohje -on nyt ensimmäinen itse tekemäni neuleohjeeni! Ohjeella neulot ihanan pehmeän pipon kääntöreunalla. Ohje on todella helppo ja sopii myös aloittelijoille. Linkkasin ohjeen mukaan myös erilaisia kuvallisia ohjeita ja videoita, jotta mahdollisimman moni onnistuisi tekemään itselleen tämän ihanan pipon! Neulomisharrastukseni on siis todella ottanut taas tulta alleen ja kaikki alkoi tästä harmaasta alkakkapiposta. Ajattelin ensin ostavani tälle talvelle Samsoe&Samsoen harmaan mohair-pipon, mutta päätin sitten tehdä sellaisen mieluummin itse. Kävellessäni Fiinaneuleen ohi yhtenä sateisena syyspäivänä vaihdoin askelieni suuntaa ja kävin valitsemassa herkullisesta valikoimasta pipoa varten ihanat alpakkalangat. Päätin, että nyt vihdoinkin tartun itseäni niskasta kiinni ja neulon sen pipon!

Aloitin pipon yksinkertaisella ohjeella, mutta päädyin purkamaan pipon alun ainakin kahteen kertaan, kun hain mieleistäni neulosta... Päädyin joustineuleeseen oikein kiertäen ja tein parin kikkakolmosen avulla pipoon kääntöreunan. Kääntöreunassa on myös vähän säätelyvaraa, jotta pipoa voi muokata fiiliksen mukaan. Mitä vähemmän reunaa kääntää sitä pidempi piposta tulee ja toisinpäin. Huom! Jos piposta haluaa erityisen paksun ja lämpimän, voi sen tehdä kaksinkertaisella langalla. Silloin langan menekki on myös kaksinkertainen, ja se kannattaa huomioida lankakaupassa. Yritän kirjoittaa ohjeen mahdollisimman selkeästi, mutta tarvittaessa kommentteihin saa heittää tarkentavia kysymyksiä!

Ajattelin aluksi tehdä pipon mohair-langasta, mutta päädyin tällä kertaa vähän paksumpaan alpakkalankaan. Alpakkalanka on todella pehmoista, pörröistä ja ihanan näköistä! Pipo valmistuu varmasti ihan yhtä kätevästi myös muustakin langasta, mutta silloin kannattaa huomioida puikkosuosituksen täsmäävyys. Eli ostaa suunnilleen saman puikkokoon lankaa ettei neuloksesta tule liian harvaa tai liian paksua. Tarvittaessa voi aina myös tehdä 10 silmukan mallitilkun ja laskea sen mukaan neuloksen oikean tiheyden ja siihen täsmäävän silmukkamäärän. Helpommalla pääsee kuitenkin, kun kävelee lankakauppaan ja pyytää myyjältä apua ;)

 

Diy pipo ohje alpakkalangasta:

 

1. Luo kahdelle sukkapuikolle 80 silmukkaa (kuvallinen ohje silmukoiden luomiseen täällä)

2. Jaa silmukat ensimmäisen kierroksen aikana neljälle puikolle eli 20 silmukkaa per puikko. Neulo ensimmäinen kierros 1 oikein ja 1 nurin (perussilmukoiden ohjeet täällä)

3. Seuraavalla kierroksella neulo 1 oikein kiertäen ja 1 nurin. Oikein kiertäen silmukka neulotaan oikein, mutta silmukan takareunasta niin, että silmukka todella kiertyy hieman (kuvallinen ohje oikein kiertäen silmukan tekoon täällä)

4. Jatka neulomista 1 oikein kiertäen ja 1 nurin noin 10 cm

5. Työn monimutkaisin osuus tulee tässä: Käännä työ kokonaan puikkojen ympäri niin, että työn äskeinen nurjapuoli jää ylöspäin "puikkojen sisäpuolelle" ja nurjapuoli tulee neulottavaksi pinnaksi. Kääntäminen vaatii hieman ajatustyötä, mutta varmasti onnistut siinä! Minäkin jouduin hetken pohtimaan ja pyörittelemään puikkoja ennen kuin tajusin, mitä minun pitää tehdä saadakseni käännereunan oikein päin. 

6. Seuraavaksi neulontasuunta vaihdetaan. Eli lähdet neulomaan tavallisesti siihen suuntaan, mistä juuri tulit. Ensimmäisessä silmukassa lanka tulee väärältä puolelta, mutta älä sitä säikähdä! Neulo seuraava kierros siis oikeaa. 

7. Jatka oikean neulomista noin 20cm 

8. Kavennukset. Neulo seuraava kierros: 6 oikeaa ja 2 oikein yhteen. Seuraavalla kierroksella 5 oikein ja 2 oikein yhteen. Seuraavalla kierroksella 4 oikein ja 2 oikein yhteen. Jatka kaventamista näin kunnes puikoilla on 10 silmukkaa. Vedä lanka puikoilla olevien silmukoiden läpi ja päättele kaikki langanpätkät. (video-ohje kavennukseen täällä)

9. Nauti uudesta ihanasta piposta itse tai toivota hyvää joulumieltä rakkaalle paketoimalla pipo pehmeään pakettiin <3

 

Mukavia neulontahetkiä. Vielä ehtii hyvin neuloa pipon vaikka joululahjaksi <3

Ladataan...

Pages