Ladataan...
Sara Susanna's

Mielestäni on ollut hurjan hauska lukea bloggaajien koti sellaisen kuin se on -postauksia. On todella mielenkiintoista nähdä millaisia koteja sitä oikeastaan on siloiteltujen Instagram-kuvien takana. Parhaimmillaan nämä postaukset ovat olleet juuri täydellisen arkisia, aitoja ja samaistuttavia. Ehkä lähempänä sitä, millaisia postaukset olivat joskus blogien alkuaikoina. Ei ollut niin väliä, jos kuvassa näkyi likapyykkejä tai pöytään pinttyneitä kahvitahroja. Kuvia otettiin silloin kuin hyvältä tuntui ja kuvattiin asioita, joita oikeasti haluttiin ikuistaa. Tilanteita, hetkiä ja tunteita. Elämää sellaisenaan. Ilman siloittelua ja pölyjen pyyhintää. 

Ennen kaikkea postauksissa kodit ovat näyttäneet elämännäköisiltä. Siltä, että kodeissa ihan oikeasti asuu ihmisiä. Ihmisiä, jotka elävät elämäänsä ja välillä keskittyvät muuhunkin kuin tavaroiden asetteluun ja vimpan päälle olevaan siisteyteen. Siksi halusin itsekin tarttua haasteeseen. Hyvin vähän olen kotiamme blogissani esitellyt, koska pienestä asunnosta ei löydy paljon kuvauksellisia kohtia. Tämä postaus onkin oiva tilaisuus esitellä nurkkia, jotka eivät ehkä muuten blogiin päivän valossa päätyisi!

Itse olen ihmisenä todella järjestelmällinen ja yksinkertaisesti en siedä ympäriinsä lojuvia tavaroita. Siksi asunnostamme ei yleensä löydy ajelehtivia tavaroita paikoilleen viemistä odottamista. Kuitenkin aina on jotakin, jonka tavallisista blogikuvista karsisin ja näitä juttuja kuvasin tähän postaukseen. Pakko myöntää, että itse asiassa oli hauska etsiä asunnon "epäkohtia" ja kerrankin tallentaa niitä siloittelun sijaan. Kaikista ottamista kuvista karsin vielä pois kuvia, jotka itse asiassa näyttivät ihan kivoilta. Mukaan siis valikoitui juurikin niitä kohtia, mitkä eivät ole asuntomme hehkeimpiä nurkkia. Pitemmittä puheitta itse asiaan...

Kuvissa näkyvä vaaleanpunaisista neilikoista ja harsokukista koostuva kukkakimppu on ehdottomasti yksi kauneimmista kimpuistani! Siksi halusin nyt välttämättä ikuistaa tämän kauneuden, vaikka se postauksen idean kannalta ei ehkä ollutkaan niin oleellista. Joka tapauksessa keittiön pöydältä löytyy aina molempien tietokoneet, kovalevy ja yleensä vielä kaiken maailman johtoja...

Ikkunat ovat olleet asunnossamme auki lähes koko kesän. Vanhassa talossa, kun on vähän huono ilmanvaihto muuten...

Poikaystäväni jättää aina kirjansa joko tuohon jakkaralle tai sitten lattialle sängyn viereen. Yleensä käyn piilottelemassa kirjat takaisin laatikoihin, koska yksinkertaisesti kirkkaat kannet eivät miellytä sisäistä esteetikkoani ja aiheuttavat minulle harmaita hiuksia...

Itse asiassa tästä pikkuruisesta piilosta tykkään. Mielestäni joogamattoni on vain niin kauniin harmaa ja myös joogatiilet näyttävät kivoilta, joten ne ansaitsevat tulla edes vähän nähdyksi...

Kuten sanoin aikaisemmin en pidä yhtään siitä, että tasoilla on tavaroita. No kännykkä siitä silti löytyy ja Samsoen kassi, josta muuten löytyy uusi ihana tulokas! "Sallin" poikaystäväni jättää avaimensa, matkakorttinsa ja kuulokkeensa tasolle ennen töihin lähtöä, mutta muuten sitten käyn piilottelemassa nekin laatikoihin xd

Kun muutimme sovimme, että molemmat saavat pitää kerrallaan yksiä kenkiä eteisessä esillä. Noh välillä tästä kyllä lipsutaan tai itse asiassa nykyään hyvinkin usein. Korjaan päivittäin. Mutta nyt sentään molemmilla on kahdet kengät rivissä, kun toisinaan mun kenkiä saattaa olla pirin pärin eteisessä usea pari...

Treenivaatteet roikkuu aina naulassa kuivumassa ja saippuaputelit nököttävät lattialla. Olen pitkään miettinyt, mihin saippuapullot saisi kivasti laitettua, mutta en ole vieläkäään keksinyt järkevää ratkaisua. Olisiko ehdotuksia?

Pyykkikori aina täynnä, joten likapyykkiä riittää kyllä muuallekin. Lisäksi minun, ah niin rumat, meikkipussini. En voi sietää tuota kuviollista pussukkaa, mutta en ole vain kokenut tarpeelliseksi vaihtaakaan sitä. Olen miettinyt jotakin kivaa koria mihin saisi pussukat piilotettua, mutta toistaiseksi tämäkin on vielä ajatusten tasolla...

Siis voi, että kun olen pitkään halunnut keittiöön nätin korin, jossa on nätti rätti ja nätti oliiviöljypullo. Tiedättekö sellainen kiva metallilankakori? No onneksi sentään nykyinen rätti ja oliiviöljy matchaavat. Eivät tosin siinä parhaimmassa mahdollisessa värimaailmassa xd

Kodinkoneet ja johdot nätisti kasassa. Huomatkaa hyllyllä oleva vessapaperirulla!! Ollaan vaan liian laiskoja ostamaan talouspaperia... Itse asiassa vessapaperi toimii kyllä paremmin nenän niistämiseen, mihin sitä repäisen tuosta rullasta aina kuumaa juotavaa juodessani. Onko siellä muitakin kroonisia nuhaneniä?

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kesähelteiden jälkeen paikalleen "unohtunut" tuuletin. On meinaan ihanaa, kun nyt voi nukkua yönsä sikeästi peiton alla eikä tarvitse kärsiä jatkuvasta saunalämpötilasta ylimmän kerroksen asunnossamme!!

 

Kommentoikaa ihmeessä, mitä tykkäsitte realistisemmasta postauksesta! Haastaisin mukaan vielä Inkan, Hennan ja Aneten! Olisi huippua nähdä, miltä teidän kodit näyttää sellaisina kuin ne ovat! <3

Ladataan...
Sara Susanna's

"Perse ylös ja menoksi" sanoi poikaystäväni minulle eräänä päivänä. Päivänä, kun olin vellonut vähän liikaakin omassa huonossa olossani. Niin flunssaväsymyksessä kuin maassa olevassa mielessäni. Enkä enää tiennyt, miten päin minun pitäisi olla. Pitäisikö lähteä kahville kavereiden kanssa vai jäädä kotiin lepäämään aka vellomaan lisää.

Yksi heikkouteni on, että kun annan itseni tuntea vahvoja tunteita jään helposti niiden vangiksi. Minun on välillä vaikea päästää irti pahasta olosta. Ajattelen, että saan olla huonolla tuulella, koska siihen on selkeä syy. Mutta toisinaan en erota sitä kohtaa missä tunteeni tunteminen muuttuu siinä märehtimiseksi. Kaikki tunteet on hyvä ja täysin sallittua tuntea, mutta negatiivisiin tunteisiin jumittuminen ei ole kenellekään hyväksi. 

Muistan, että psykologi Tony Dunderfelt nimitti eräässä artikkelissa juurikin tunteeseen jämähtämistä römpiöksi. "Römpiö on uudissana, jonka olen lanseerannut, jotta ihmiset oppisivat erottamaan tunteet kelaavista tunteista. Römpiö on siis kelaava tunne: tunteet alkavat pyöriä mielessä ja aiheuttavat lisää pelkoja ja lisää huolestumista."

Minulla olisi siis ehdottomasti parannettavaa tunteen irti päästämisessä eli römpiöistä luopumisessa. Usein huomaan sen kohdan, missä tunteessa märehtimisessä ei ole enää mitään järkeä. Kun sitä vain surkuttelee eikä saa mieltään siirrettyä mihinkään muuhun. Sitä vaipuu ehkä tietynlaiseen itsesääliin eikä tavallaan edes halua nousta sieltä pohjalta ennen kuin on vellonut tarpeeksi. Surkutellut omaa kohtaloaan.

 

Kuitenkin liian usein en huomaa sitä, kun jään tunteeseeni vellomaan ja jumiin omaan römpiööni. Siksi olenkin aivan valtavan onnekas, koska voin jakaa arkeani henkilön kanssa, joka auttaa minua huomaamaan omat römpiöni. Onnea on, kun vieressä on henkilö, joka kirjaimellisesti potkii välillä perseelle. Kun itse samalla tiedostan oman vellomisen ja liiallisen murehtimisen, kommentti "perse ylös ja menoksi" saa minut todella havahtumaan ja ryhtymään toimeen.

 

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta juuri tähän postaukseen, koska postausten kuvat otettiin alussa mainitsemani päivänä. Minulla oli ollut todella huono aamupäivä ja oloni oli kerta kaikkiaan huono. Olin sopinut tapaamisen ystävieni kanssa, mutta huonoon olooni vaipuneena olin ehtinyt sen jo perua. Mietin ja pohdin pitäisikö sitä lähteä vai eikö pitäisi? Onko niin huono olo vai eikö ole? Poikaystäväni tullessa kerroin etten oikein tiedä pitäisikö minun lähteä vai ei. Hän kysyi, että no onko oloni niin huono etten jaksa tehdä mitään. Vastasin "ei ole". Hän: "No mitä sä sitten vielä mietit. Perse ylös ja menoksi"

Voin vielä paljastaa sellaisen yllättävän faktan, että oli hyvä päätös lähteä. Hauskaa oli ja kuvatkin onnistui todella hyvin! Tästä voidaan siis päätellä, että joskus on vaan hyvä ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa vellominen. Murheissä märehtiminen ja surun surkuttelu. On okei olla välillä surullinen, peloissaan, ahdistunut tai väsynyt, mutta päiviään ei kannata määräänsä enempää pilata tunteisiin takertumalla. Pakkopositiivinen ei tarvitse olla, mutta römpiöistä eroon pääseminen on meille kaikille hyväksi. 

Anna tunteiden tulla ja mennä omia aikojaan. Toisinaan on vaikea erottaa todellisen tunteen ja tunteeseen takertumisen rajaa. Silloin tarvitsee hitusen mielen lujuutta ja päättämisen taitoa. Kykyä keskittää huomionsa johonkin muuhun kuin omaan ikävään tunteeseen. Hengitä ulos. Päätä lähteä ulos haukkaamaan happea. Tartu kirjaan. Laita kuulokkeet korville. Ennen kaikkea yritä löytää kiitollisuuden aiheita. Sillä jokaisessa hetkessä on jotakin hyvää. Vaikka kuinka olisi p*skaa takana tai edessä tai sivuilla tai joka puolella, silti on jotakin hyvää jäljellä. Aina on jotakin hyvää jäljellä!

Postauksen pointti oli siis, että välillä on vain syytä nostaa perse ylös ja suunnata huomio hyviin juttuihin. Tämän asetta erilaisemman postauksen myötä haluan toivottaa sinulle mukavaa keskiviikkoa. Oikein oikein kaunista keskiviikkoa <3

Kuvaaja: Inka Pietilä

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Ystäväni Henna toteutti hiljattain postauksen, jossa hän avasi persoonallisuuttaan. Mielestäni tuo postaus oli todella mielenkiintoinen ja päätin, että minäkin vielä toteuttaisin samanlaisen. Olen miettinyt omaa persoonaani paljon viimeisien kuukausien aikana ja koen, että olen päässyt yhä paremmin sisälle omaan itseeni. Tuntuu siltä, että olen myös löytänyt persoonastani aivan uusiakin, hieman kadoksissa olleita, piirteitä. Tänään haluankin uuden Lilyn blogin kunniaksi valottaa omaa persoonaani vähän enemmän myös uusille Lilyn lukijoille. Kerron siis tänään, millainen persoona olen.

Ensinnäkin psykologia on alkanut kiinnostamaan minua entistä enemmän viimeisten vuosien aikana. Ehkä mahdollisesti jopa tulevaisuuden urana. Mielestäni on hurjan mielenkiintoista pohtia ihmismielen ainutlaatuista ja moniulotteista kokonaisuutta. Kiinnostukseni psykologiaan on herättänytkin minussa halun tutkia omaa itseäni ja persoonaani entistä enemmän. Itsetutkiskeluni tehostui kertarysäyksellä, kun tein keväällä ensimmäistä kertaa persoonallisuustestin, takemmin sanottuna Myers-Briggsin tyyppi-indikaattorin. Testi jaottelee siis ihmiset 16 erilaiseen persoonallisuustyyppiin, joille jokaiselle löytyy omat stereotyyppiset kuvauksensa. Testin pääset tekemään tästä

Sain tulokseksi ESFJ-A Konsulin -persoonallisuustyypin

"Konsulin persoonallisuustyyppiä edustavat henkilöt ovat suosittuja, mikä on ymmärrettävää, onhan kyseessä erittäin yleinen persoonallisuustyyppi; heitä on jopa 12 prosenttia väestöstä. Korkeakoulussa konsulit ovat usein cheerleadereita ja pelinrakentajia, jotka määräävät tahdin, esiintyvät eturivissä ja johdattavat tiiminsä voittoon ja maineeseen. Myöhemmin elämässä konsulit jatkavat mielellään ystäviensä ja rakkaidensa tukemista järjestämällä sosiaalisia tapaamisia ja tekemällä kaikkensa, jotta kaikki olisivat tyytyväisiä.”

 

Olin aivan ihmeissäni lukiessani persoonallisuustyyppini kuvausta ja ajattelin, että eihän tämä kuvasta minua lainkaan. Kun Henna kertoi pelästyneensä testin oikeaan osumista, minä taas pelästyin testituloksen epäsopivuutta itseeni verrattuna. Testitulos ei sopinut yhtään tuntemaani Saraan. Enhän minä murehdi sosiaalisesta statuksestani ja hypi chealeader-joukkoa vetämässä. Mitä jos todellinen persoonani on sittenkin jotakin aivan muuta kuin olen luullut? Pelästyin ja hämmennyin toden teolla.

Tiedän, ettei yksi testitulos voi millään ihmisen koko persoonallisuutta määrittää. Eihän mitenkään kaikki maailman ihmiset voi mahtua 16 erilaisen persoonallisuustyypin lokeroon. Ennemminkin lokerot ovat suuntaa antavia, jossa sitten jokainen rönsyilee milloin minnekin suuntaan. Kuitenkin persoonallisuustesti laittaa pakollakin tutkiskelemaan itseään ja pohtimaan millainen persoona sitä oikeastaan on. Itsetutkiskelun avulla voi sitten oppia tuntemaan ja ymmärtämään itseään entistä syvemmin. 

Nyt olen tehnyt testin neljä kertaa, eri aikoina, viimeksi viime viikolla. Olen joka kerralla saanut saman tuloksen eli Konsulin persoonallisuustyypin, joka hämmentää minua edelleen. En millään saa itseäni sopimaan Konsulin lokeroon enkä varmasti tule koskaan sopimaankaan siihen. Olen nimittäin tiedostanut ne ominaisuudet itsessäni, jotka erottavat minut Konsulin stereotyyppisestä edustajasta aika vahvasti. Kuitenkin itsetutkiskelun myötä olen myös huomannut, kuinka paljon minussa todella onkaan Konsulin piirteitä. Sellaisia piirteitä, jotka eivät vain ole päässeet elämässäni ja vallitsevassa ympäristössäni tarpeeksi esille. Mielestäni persoonallisuuden pohtiminen on erittäin mielenkiintoista ja seuraavaksi haluankin valottaa omaa persoonaani vähän enemmän. Millainen Sara se täällä ruudun toisella puolella oikeastaan onkaan?

OLEN YLLÄTTÄVÄN ULOSPÄINSUUNTAUTUNUT

 

Olen todella pitkään elämässäni ajatellut, että olen enemmän introvertti kuin ekstrovertti. Olen aina viihtynyt hyvin yksin ja suurimman osan vapaa-ajastani teinivuosina ja yhä edelleen olen viettänyt yksin harrastuksieni parissa. En ole ikinä kokenut yksinoloa vaikeaksi vaan pikemminkin olen nauttinut yksinolon tuomasta vapaudesta ja tehokkuudesta. Yksin saan paljon paremmin asioita aikaiseksi kuin esimerkiksi ryhmätyöskentelyssä. Olen aina viihtynyt paremmin pienemmissä kaveriporukoissa ja olen kokenut etten kaipaa suurta ihmislaumaa ympärilleni. Isoissa porukoissani oloni on ollut yleensä epävarma ja hieman varautunut. 

Kuitenkin nyt itsetutkiskelun myötä koen olevani paljon enemmän ulospäinsuuntautunut kuin olen luullut. Viihdyn edelleen yksin, mutta olen tiedostanut tarvitsevani muiden ihmisten seuraa. Olen energisempi ja iloisempi ystävien kanssa kahvittelun jälkeen kuin yksinäisen kotipäivän. Olen jopa huomannut, että liiallinen ja pitkään kestänyt yksinolo saa oloni hieman ahdistuneeksi. Yksinkertaisesti tarvitsen vuorovaikutusta ihmisten kanssa, jotta mieleni pysyy virkeänä! 

Luulen, että olen pitkälti aikaisempien ympäristöolosuhteiden takia mieltänyt itseni yksinäiseksi erakoksi kuin sosiaaliseksi otukseksi. Uskon kuitenkin, että pikku hiljaa löydän ympärilleni enemmän oman tyylisiäni ihmisiä, joiden seurassa oloni on inspiroitunut ja hyvinvoiva. Salaa jopa unelmoin suuresta kaveriporukasta!

 

AVOIMUUS TEKEE MINUSTA HELPOSTI LÄHESTYTTÄVÄN

Olen todella avoin persoona. Minun on helppo kertoa asioistani muille ihmisille, kun kerran olen saanut suuni auki. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän olen oppinut puhumaan muiden ihmisten kanssa avoimesti todella vaikeistakin asioista. Koen, että puhuminen auttaa ja se on ehkä suurin voimavarani tällä hetkellä! Koska olen persoonana todella avoin, minun on yllättävän helppo tutustua uusiin ihmisiin. Olenkin huomannut kevään aikana, että minulla luistaa juttu helposti uusien ihmisten kanssa. Nopeasti alan pälättää kaiken maailman asioita jo ensimmäisellä tapaamiskerralla. 

Mielestäni myös huomaan helposti mikä on toiselle ihmiselle ominaista ja muutan siten lähestymistapaani erilaisten ihmisten kanssa. Olen myös saanut kuulla uusilta tuttavuuksilla, että ensivaikutelma minusta todella oli sosiaalinen ja hyvällä tavalla puhelias. Mielestäni on huvittavaa kuulla näitä kommentteja, koska niin pitkään olen kuvitellut itseni jonkinlaiseksi hiljaiseksi hiirulaiseksi. Ehkä minusta kuorituukin ajan mittaan super sosiaalinen seurapiirityttö, kunhan saan jalkani oikeaan oven väliin ;)

 

 

RAKASTAN SUUNNITTELUA JA JUHLIEN JÄRJESTÄMISTÄ

Rakastan suunnittelua ja mielestäni suunnitelman tekeminen on jo puoli voittoa tulevasta työstä. Suoriudun kaikissa asioissa paremmin, jos minulla on hyvä suunnitelma mielessäni. Ilman suunnitelmaa koen itseni epävarmaksi, tuuliajolle jätetyksi. Ehkä tässä on välillä myös suurin kompastuskiveni, koska suunnitelmien kariutuessa minun on todella vaikea improvisoida. Suunnitelmaa noudattaessani toimin kuitenkin todella tehokkaasti ja saan hommat hoidettua aina huolellisesti ajallaan.

Tästä tullaankin siihen, että rakastan myös juhlien järjestämistä. Jo ala-asteella minä olin aina innoissani suunnittelemassa omia syntymäpäiviäni, agility-kisoja ja ties mitä pieni kekkereitä. Kun joku pitää juhlien järjestämistä ahdistavana ja vaikeana, minä todellakin nautin siitä. Mielestäni on aivan parasta saada suunnitella tarjottavia, kattauksia ja koristeita. Tietysti parasta juhlissa on kutsutut vieraat ja heidän iloiset kasvonsa! Tiedän siis, että minä tulen tulevaisuudessa olemaan se, joka järjestää innoissaan kaiken maailman kissanristiäisiä. Synttärit, nimpparit, tuparit, pikkujoulut, brunssit, illalliset you name it! Yksinkertaisesta rakastan juhlien järjestämistä ja pelkästään niistä kirjoittaminen saa silmäni kiilumaan innosta!

 

SYVÄLLISYYS ON ENEMMÄN MINUN JUTTUNI KUIN PINTALIITO

Suurin eroavaisuus minun ja Konsulin persoonallisuustyypin välillä on se, ettei pinnallisuus ole minulle ominaista. Esimerkiksi Konsulin suurimmaksi heikkoudeksi määritellään Konsulin huoli omasta sosiaalisesta statuksesta. Kuitenkin minua ei voisi vähempää kiinnostaa oma sosiaalinen statukseni ja siksi en varmaan olekaan suosittu seurapiiritähti niin kuin stereotyyppinen Konsuli on. Viihdyn syvällisten asioiden äärellä niin omassa mielessäni kuin muiden kanssa keskustellessa. Rakastan pitkiä ja pohtivia keskusteluita ihan mistä vain mielenkiintoisesta asiasta, paitsi politiikasta ja taloudesta hahah. Small talk -tyylisissä keskusteluissa en taas ole yhtään omalla mukavuusalueellani.

 

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että olen syvällinen ja pohdiskeleva, kaikkea suunnittelua rakastava ja aina juhlista innostuva yllättävänkin sosiaalinen pallontallaaja. Mielestäni niin omaa kuin muiden persoonallisuutta on aina mielenkiintoista analysoida. Samalla voi oppia enemmän niin itsestään kuin muista ihmisistä. Olisi ihan huippua kuulla, millaisia tuloksia olette itse saaneet kyseisestä persoonallisuustestistä tai miten muuten kuvailisitte persoonallisuuttanne? Entä löytyykö sieltä muita Konsuleita?

Haluan vielä loppuun toivottaa kaikki Lilyn lukijat tervetulleiksi blogiini. Siirsin blogini pitkän pohdinnan jälkeen Nouw-blogiportaalista Lilyyn, koska koin ettei Nouw ollut portaalina minulle kaikista sopivin. Uskonkin, että Lilyssä syvälliset ja pohdiskelevat tekstini saavat paremman vastaanoton! Innolla odotan, mitä kaikkea uutta ja ihanaa Lily tuo tullessaan. Halutessasi käy kurkkaamassa vanha blogini osoitteessa https://nouw.com/sarasusannas

Ihanaa viikonalkua kaikille <3

Kuvat: Inka Pietilä