Kuka minä olen?

Täällä ruudun toisella puolella on siis 25-vuotias naisen alku, jonka arki on melko tasaista, mutta mä itse nautin, että on tietynlaiset rytmit ja rutiinit. Kaksi työtä, tää blogi, perhe ja ystävät. Perhe ja ystävät on ollut mulle aina tärkeintä ja pyrin aina löytää aikaa ihmisille ympärillä, oli mulla itselläni kuinka kiire tahansa( ja tiedän että en ole ihan parhaimmillani ollut tän asian kanssa aina).  Lapsuus on ollut hankalaa, jonka takia olen vuosi sitten aloittanut psykoterapia käynnit, jossa olen myös käynyt lävitse itseäni ja muita asioita, joissa olen toivonut kasvua ja kehitystä.

Psykoterapian alussa tiesin heti, että haluan ikuistaa johonkin tämän matkan, josta voin palata niihin aikoihin ja muistella huonon hetken tullen mistä kaikesta olen päässyt eteenpäin ja tehnyt kasvua henkisesti. Muutaman kerran olen aikaisemmin aloittanut blogia kirjoittamaan, mutta hieman huonolla menestyksellä. Toki silloin oma panostuskin oli vähempää mitä tällä kertaa on ollut. Syy miksi aloitin itseasiassa kirjoittamaan siitä haavoittuvaisimmasta puolesta on se, että tässä maailmassa on  varmasti niin paljon muita, jotka ovat/käyvät lävitse samanlaisia tuntemuksia, terapiaa, itse tutkiskelua lävitse ja tavoitteena tällä on ollut myös tietynlainen avun anto ja vertaistuki muiden ihmisten kanssa.

Alun perin lähdin kirjoittamaan blogia lähinnä päiväkirja ajatuksella. Mulla on ollut ihan lapsesta asti päiväkirjat käytössä, ja niitä on ollut sekä ikävää, että ihanaa lukea näin jälkeenpäin. Joten niin myös halusin tän matkan ikuistettavan.

Koen tämän blogin olevan ainakin tähän asti harrastus. Mulla ei oo tiettyjä päiviä jona julkaisen postauksen enkä oo siitä ottanut mitään painetta itselleni. Tällä hetkellä mulla ei esimerkiksi ole yksinkertaisesti ja rehellisesti aikaa kaikkeen ja nyt kun mulla on kaks vuoro työtä johon menee iso osa päivistä. Tää blogin kirjoittaminen on mulle todella iso intohimo. Ja joo oishan se ihan törkeen siistiä joskus pystyy tehdä tätä oikeasti työkseen! Olen jo tovin miettinyt sitä, että mitä mä haluaisin OIKEASTI tehdä isona. Vastausta mä en oo vielä löytänyt, mutta sen tiedän että olisi ihanaa jos se olisi jotain luovaa ja pystyisi myös itse vaikuttaa päätöksiin.

Itseni mä koen ihmisenä melko Introverttina ja nautin olla itsekseni, mutta! mä oon myös yrittänyt herätellä vähän sosiaalisuutta mun kuoren alta ja samalla puskea mun epävarmuuden yli, koska mä tiedän että sitäkin on. Joka itseasiassa on parantunut terapia käyntien avulla. Mä todellakin myös rakastan olla ihmisten kanssa, koen silti että musta ihmisenä saa kaikista parhaiten irti sillonkun mun kanssa ollaan ihan kahden kesken. Tässä on pitkälti kaikki mitä mun elämään kuuluu ja mitä kaikkea touhuun. Paljon riittää tekemistä ja tällä hetkellä se on ihan hyvä ja myös se mihin oon tähdännyt 🙂

Pysykäähän terveinä ja katsellaan taas!🖤

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *