Salar de Uyuni

 

4550.jpg

Etelä-Amerikan reissua suunnitellessa ainoastaan Chile oli jo alunperin se maa, jossa ainakin vierailtaisiin. Sen lisäksi mietittiin milloin Brasiliaa, Argentiinaa, Boliviaa… Kysyin myös eräältä Chilessä nykyisin asuvalta ex-työkaverilta vähän suosituksia, ja hän vinkkasikin meille Salar de Uyunin reissusta. Kyseessä oli neljän päivän retki Bolivian puolelle, jossa käytäisiin ihmettelemässä mm. maailman suurimmalla ja korkeimmalla suolatasangolla.

Voin liioittelematta todeta, että neljä Boliviassa vietettyä päivää oli varmasti yhdet elämäni unohtumattomista. Ei pelkästään hyvällä tavalla, mutta kokonaisuudessaan reissu oli ehdottomasti sen pienoisen kärsimyksen arvoista. Oikeastaan tuntui kuin olisi viettänyt ne neljä päivää jollain toisella planeetalla.

Haluan kirjoittaa vähän kattavammin tästä reissusta ensinnäkin etten unohda ja koska sitä suunnitellessa ei ollut ihan liikaa matkakokemuksia saatavilla. Varsinkin kun löytyi aika ristiriitaista tietoa mm. minkä firman kuskit ovat luotettavia(toisinsanoen eivät ajele kännissä) ja mahdollisista vuoristotaudin oireisiin liittyvistä kokemuksista. Reissu itsessään alkoi jo yli kahden kilometrin korkeudesta San Pedrosta ja loput päivät vietettiin 3500-5000 metrin korkeudessa, joten erityisesti vuoristotauti kyllä huolestutti meitä etukäteen, ja saatinkin sitten huomata ettei huoli ollut ihan turhaa..

Olin parhaani mukaan tehnyt tutkimusta eri firmoista ja lukenut niin paljon asiakaspalautteita kun vain löysin, ja lopulta päädyimme Estrella del Sur-firmaan, jota oli useammassa eri paikassa suositeltu. Tämä osuus reissusta menikin nappiin ja voimme myös suositella kyseistä firmaa! Koko reissu kustansi 230e per henkilö, ja varattiin se etukäteen netistä. Paikan päältä San Pedro de Atacamasta löytää jos jonkinlaista firmaa ja paljon halvemmalla, mutta suosittelen ottamaan etukäteen selvää. Luin liian monta tarinaa, jossa oltiin onnellisia siitä, että kuski kaivoi vähän väliä nenää, koska silloin se oli ainakin hereillä.. Tai vastaavasti joka aamu viinalta vahvasti tuoksahtavista kuskeista. Not good. Onneksi löytyy myös niitä hyviä vaihtoehtoja kunhan jaksaa tutkia. Myös englantia puhuvia kuskeja on mahollista saada, mutta silloin hinta oli korkeampi. Meillä oli onneksi mukana yksi espanjankielentaitoinen, joka sitten joutuikin ”vähän” matkaoppaan rooliin myös, mutta kuka oli ihan korvaamaton apu (mm. sairaalassa)<3.

IMG_8180.JPG

Matkalla Calamasta San Pedro de Atacamaan. Alue on maailman kuivinta, keskimääräinen vuotuinen sademäärä on vain 1 mm.

IMG_8179.JPG

Lensimme siis Santiagosta pohjoiseen päin Atacaman autiomaahan Calamaan(näihin korkeuksiin autiomaahan laskeutuminen on näköjään hieman pomppuista nim. neljä kauhusta kankeaa tyttöä :D), ja sieltä minibussilla San Pedro de Atacamaan, joka on yksi alueensa turistikeskittymistä. Se sijaitsee 2,400 metrin korkeudessa, ja sen tunsikin heti ensimmäisellä kävelykierroksella kaupungilla. Lauralla oli pieniä ongelmia Chilen opiskelijaviisumin kanssa Boliviaan matkustamiseen, mutta se saatiin onneksi hoidettua.

DSCF0977.JPG

IMG_8190.JPG

IMG_8192.JPG

Päivä 1

IMG_8193.JPG

Bolivian raja-asema sijaitsi taustalla näkyvän vuoren kupeessa

Reissu alkoi jo Chilen puolelta, kun hyppäsimme aamulla n. 7 aikoihin ensin San Pedro de Atacamasta  minibussiin, ja joka ensin Chilen puolen rajamuodollisuuksien jälkeen kuljetti meidät Bolivian rajalle. Raja-asema itsessään oli pieni ja vaatimaton betonikoppi keskellä Andien vuoristoa. Passintarkastuksen ja aamupalan jälkeen siirryimme Toyota Land Cruiseriin, jossa meitä matkusti 6 henkilöä kuskin lisäksi, joten luvassa oli varsin tiivistunnelmaiset päivät autossa. Meidän lisäksi autossa matkusti kaksi kiinalaista ystävystä, jotka olivat tajunneet edellisenä iltana, että reissu on espanjankielinen. Toisaalta toinen heistä ei puhunut myöskään sanaakaan englantia, joten hän oli taas ystävänsä tulkkauksen varassa, jolle taas Laura tulkkasi kuskin puheet… No, pääasia kai että kaikki jokseenkin ymmärsivät missä mennään.

IMG_8204.JPG

IMG_8198.JPG

DSCF09851.jpg

Aamupalaa

IMG_8222.JPG

Tätä maisemaa riitti!

 Raja-aseman jälkeen pysähdyttiin myös kirjautumaan luonnonpuistoon ja suorittamaan sinne maksu. Sen jälkeen vuorossa oli kaksi eri vuoristojärveä, Laguna Blanca ja Laguna Verde, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Salar de Chalvirin tasangolle, missä päästiin lillumaan kuumaan lähteeseen aivan uskomattomiin maisemiin. Tässä vaiheessa oltiin kivuttu jo 4,500m korkeuksiin ja liikkuminen alkoi olla aika hidasta ja puuskuttavaa…  Jatkoimme  matkaa vielä vähän ylemmäs n. 4,900 metriin Sol de Mananan geysireille. Tässä vaiheessa alkoi ainakin allekirjoittaneella olla jo vähän huonovointinen olo, kuten parilla muullakin seurueen jäsenellä. Iltapäivällä saavuimme majapaikkaamme pieneen kylään huomataksemme, että se sijaitsikin vähän korkeammalla kuin olimme ymmärtäneet, vähän yli neljässä kilometrissä. Syötiin ja levättiin hetki, jonka jälkeen lähdettiin käymään läheisellä Laguna Colorada järvellä. Tässä vaiheessa kaksi kuudesta jäi jo majapaikkaan potemaan huonoa oloaan. Punainen Colorada järvi oli upea ja yritettiin Elisan kanssa ottaa ilo irti maisemista pahoinvoinnista huolimatta. Tämän reissun jälkeen sitten muutamat meistä halailivat pönttöä enemmän tai vähemmän läpi yön, kun taas kaksi kuudesta säästyi sen suuremmilta vuoristotaudin oireilta. Tiedostettiin kyllä, ettei asian kanssa ollut todellakaan leikkimistä, mutta siinä vaiheessa ei ollut muuta mahdollisuutta kuin luottaa kuskin rauhotteluihin, koska pimeällä poislähteminen vuoristossa ei onnistuisi noin vaan. ”Onneksi” ei tullut muita oireita kuin pahoinvointia ja päänsärkyä.

IMG_8208.JPG

IMG_8535.JPG

DSCF0993.JPG

Laguna Blanca

IMG_8211.JPG

IMG_8217.JPG

Laguna Verde ja kuuten kilometriin ulottuva Licancabur tulivuoren huippu oikealla

IMG_8227.JPG

Koko ajoreitti kulki suurimmaksi toisten autojen jättämiä uria pitkin, muutamalla osuudella oli hiekkatietä, joten kyyti oli aika epätasaista menoa

IMG_8229.JPG

DSCF1010aaa.jpg

Salar de Chalviri / Termas de Polques

DSCF1009.JPG

Keskellä Andeja, melkein viidessä kilometrissä, näissä maisemissa kuumassa lähteessä lilluminen oli yksi reissun kohokohdista,

IMG_8261.JPG

IMG_8624.JPG

Sol de Manana 

IMG_8272.JPG

IMG_8273.JPG

Ensimmäinen yöpaikka

IMG_8274.JPG

… todella pienessä kylässä

IMG_8534.JPG

Hyvinvointitiimi

IMG_8275.JPG

4422.JPG

Laguna Colorada

4484.JPG

Vaaleanpunaisia flamingoja Colorada järvellä

Päivä 2

IMG_8649.JPG

Aamupalalla oli hiljaista porukkaa

Uuteen aamuun herättiin todella ”virkeinä” ahdistavan ja huonovointisen yön jälkeen. Jatkettiin matkaa heti 7 aikaan. Kuski päätyi ajamaan oikoreittiä, jotta pääsisimme alemmas mahdollisimman nopeasti, koska meitä ryntäsi välillä autosta parhaimmillaan kolme ulos pahoinvoinnin takia.. Ja sama meno jatkui itselläni seuraavat 8 tuntia, kunnes saavuttiin vihdoin johonkin kyläsairaalalle. Pahoinvointilääkkeiden ja nesteytysen jälkeen oma olo koheni ja matka jatkui taas rauhassa. Oltiin tässä vaiheessa jo tultu huomattavasti alaspäin mikä auttoi tottakai. Ihan muutama kerta tuli äitiä ikävä siellä keskellä aavikkoa laattaillessa(sorry for the  info).   

4497.JPG

4504.JPG

IMG_8277.JPG

DSCF10251.jpg

Karnevaali-laama

4508.JPG

Lounastauolla

4518.JPG

IMG_8626.JPG

Oikoreitistä huolimatta maisemat oli taas aivan uskomattomat ja sitä oli vaikea saada millään taltioitua kuvin. Pääosin mentiin vuoristossa aavikkotunnelmissa, kuin Marsissa, kun taas välillä vähän vehreämmissä laaksoissa, joissa laidunti paljon karnevaalitupsuin koristeltuja laamoja. Yksi hyvä puoli tässä oikoreitissä oli se, että saatiin koko päivä ajella ihan itseksemme, muita autoja nähtiin ehkä alle 5. Seuraavaksi yöksi ajettiin firman omalle hostellille, joka oli todella siisti ja uusi. Saatiin oma huone ja kylppäri(!!!) mikä oli ihan luksusta. 

Päivä 3

4599.JPG

Herättiin noin neljän aikaan aamulla, pakattiin tavarat autoon ja lähdettiin kohti Salar de Uyunia katsomaan auringonnousua. Sadekaudella suolatasangolla on mahdollista nähdä peilikuvamainen heijastus jos sen pinnalla on vettä, josta koko paikka on oikeastaan tunnettu. Meillä oli onneksi hyvä tuuri, koska alueella oli satanut muutamaa päivää ennen ja aamu oli aivan kirkas. Kun aurinko alkoi nousemaan, avautui uskomattomat, lähes surrealistiset maisemat. Siinä vaiheessa olimme kaikki oikein hyvävointisia ja vaikka alkureissun suurinosa oli kärsinyt enemmän tai vähemmän, tuntui sillä hetkellä koko homma todellakin sen arvoiselta! Suolatasanko on osa Altiplanon vuoristoylänköä 3,600 metrin korkeudessa ja on laajuudeltaan n. 11,000 neliökilometriä. Tuntuu ihan uskomattomalle ajatella, että keskellä Andien vuoristoa sijäitsee tälläinen 1,3 miljoonan jalkapallokentän kokoinen tasainen alue! Sen paikalla on aikoinaan ollut jättiläismäinen esihistoriallinen järvi, joka on sittemmin kuivunut, ja esimerkiksi Perun Titicaca-järvi kuuluu tähän samaan ylänköön. Alueella sijaitsee myös yli puolet koko maailman litium-varannoista.

IMG_8311.JPG

IMG_8314.JPG

IMG_8326.JPG

IMG_8333.JPG

IMG_8556.JPG

IMG_8606.JPG

IMG_8608.JPG

4636.JPG

Tasangolla on parhaimmillaan muutaman metrin paksuinen suolakerros

4664.JPG

Suolajengi puuhailee omiaan

IMG_8415.JPG

IMG_8551.JPG

Tasangolla sijaitsee myös vulkaanisia ”saaria”, eli ikivanhoja tulivuoren huippuja, joista yhden päälle kiivettiin. Tällä Isla Incahuasilla kasvaa mm. yli kymmenmetrisiä kaktuksia ja siellä voi myös nähdä kolibreja.

IMG_8366.JPG

IMG_8369.JPG

Tällainen ”vuorikiipely” riitti meille vallan mainiosti, puuskustus matkalla ylös oli aikamoista

IMG_8373.JPG

IMG_8374.JPG

IMG_8378.JPG

IMG_8396.JPG

Elisa antaa peukun Oreo-keksi aamupalalle

IMG_8429.JPG

IMG_8542.JPG

IMG_8449.JPG

Toinen kiinalaisista matkaseuralaisistamme antoi innoissaan meille omia poseerausvinnekjään 😀

IMG_8455.JPG

IMG_8539.JPG

IMG_8471.JPG

4675.JPG

IMG_8620.JPG

IMG_8475.JPG

IMG_8486.JPG

IMG_8487.JPG

IMG_8622.JPG

Train Cemetary Uyunissa

IMG_8510.JPG

Uyunin kaupunki

IMG_8562.JPG

IMG_8483.JPG

Suolatasangolta ajeltiin hetkeksi Uyunin kaupunkiin, joka alkoi olla jo karnevaalitunnelmissa, koska oli lauantai ja ympäri Etelä-Amerikan vietettävien karnevaalien ”pääpäivä”. Matkalla sinne ohitimme muutamia suolakaivoksia, joiden kautta kulkee vuodessa noin 25 000 tonnia suolaa. Vaihdettiin kuskia ja ajettiiin viimeiseksi yöksi erääseen pikkukylään.

IMG_8502.JPG

IMG_8507.JPG

IMG_8518.JPG

San Cristobalin pikkukaupunki

4696.JPG

4695.JPG

Koko ryhmä Uyunin kaupungissa ennen kuskin vaihtoa, toinen vasemmalta meidän huippukuski!

Päivä 4

IMG_8522.JPGViimeisen yön majoitus

IMG_8524.JPG

Kohti Chileä

Viimeisenä päivänä ajeltiin aamuyöstä takaisin Chilen rajalle, osittain samaa reittiä kuin tullessa. Vähän ehti vielä kuumotella, kun reitti kulki taas ensimmäisen päivän korkeuksissa, mutta mitään uusia oireita ei ilmaantunut enää onneksi. Kun puolen päivän aikaan päästiin takaisin San Pedroon, otettiin Elisan kanssa hostellihuone kun odoteltiin illan lentoa takaisin Santiagoon. Lähes koko reissun ajan vallinnut ruokahaluttomuus, huono olo ja päänsärky alkoi helpottaa ja oli ihan mahtavaa päästä syömään ravintolaan maha täyteen! 

IMG_8527.JPG

Kaiken kaikkiaan, unohtumattomin reissu minkä olen tehnyt ja en ihan heti keksi mikä tämän voisi ylittää, maisemat oli vaan niin uskomattomia! Vaikka meistä kaikki oli reissanneet paljon ennen tätä, niin uskon ettei tämä ”aavikkodetox” unohdu ihan äkkiä. Ehdottomasti Etelä-Amerikan reissun kohokohta kaikesta huolimatta.

Vinkkejä

 Tätä reissua suunnitellessa kannattaa tutkia huolellisesti eri matkanjärjestäjiä ja kokemuksia… Eniten hyvää palautetta löysin itse Estrella del Surista, sekä Red Planet Expeditionista, joka tekee samoja reissuja vain Boliviasta. Matkan voi siis aloittaa niin San Pedrosta kuin Boliviasta, jolloin se on 3-päiväinen. Kaikenkaikkiaan olimme tyytyväisiä matkanjärjestäjäämme, kuski piti hyvää huolta meistä heikkovointisista ja oli todella skarppi koko reissun ajan, niinkuin sopii odottaa. Ainoastaan jokin informatiokatkos tapahtui ruokailuissa, koska meillä oli yksi vegaani matkassa, kuka ei saanut itselleen soveltuvaa ruokaa, vaikka siitä muutaman kerran sovittiinkin. Reissuun kuului aamupala, lounas ja päivällinen ja jos olisi vain maistunut, niin tarjoilut oli varsin hyvät olosuhteisiin nähden! Varsinkin toisen päivän lounashetki vuorten ympäröimässä laaksossa laamojen keskellä oli yksi upeimmista(söin itse puolikkaan kurkkuviipaleen)! Kanattaa myös varmistaa, että autoihin kuuluu varahappi mukaan.

Korkeaan ilmanalaan totutteluun kannattaa varata reilusti aikaa (2-3 päivää)… San Pedrossa on paljon aktiviteettejä ja pienempiä reissuja Atacaman autiomaahan, joita voi tehdä ennen ylemmäs lähtöä. Tässä kohtaa meillä meni metsään. Toisaalta, ei silti voi varmasti tietää olisiko se estänyt vuoristotaudin oireita. Niistä kärsiminen keskellä-ei-mitään oli kuitenkin sen verran ahdistavaa ja kurjaa, että seuraavalla kerralla jos totutteluun on tarvetta, teen sen varmasti. Ei sitten tarvitse heitellä ilmoille lauseita ”missä äiti”, ”kenen idea oli tulla tänne” tai ”maksanko tästä 200 euroa” 😀 Kuten sanottua, kahdella kuudesta ei juuri mitään oireita ollut, muilla sitten enemmän tai vähemmän, ja suurin osa muistakin turisteista näytti aivan hyvinvoiville ainakin päällepäin. Vaikka meidänkään valmistautuminen ei ollut sitten käytännössä tarpeeksi pitkää ennen ylöspäin lähtöä, niin kyllä siellä oli moni muu aivan takki auki liikenteessä… Aina ei voi voittaa.  Vuoristotaudin oireita voi yrittää lieventää mateellä ja kokateellä jota meille oli tarjolla joka aterialla, tai pureskelemalla kokalehtiä. Se ei kyllä pahemmin auttanut.

Majoitukset ja olosuhteet koko reissun ajan on melko alkeelliset, lukuunottamatta toisen yön majapaikkaa, jossa pääsi suihkuun(muistaakseni ei kuitenkana ollut lämmintä vettä). Sähköjä pidettiin iltaisin muutama tunti päällä ja puhelimessä ei ollut kenttää kuin vasta Uyunin kaupungissa kolmantena päivänä, silti tämä ei kyllä meille muodostunut missään vaiheessa ongelmaksi. 

Ota myös mukaan paljon lämpimiä vaatteita/kerrospukeudu(yöllä lämpötilat laskevat lähelle nollaa ja majoitus ei ole kummoinen, vuoristossa tuulee), lämmin makuupussi, omia snackeja, vettä vähintään 2 litraa per henkilö päivälle, vaihda bolivianoseja tarpeeksi, ja pieniä kolikoita vessamaksuja varten(vähintään 30e varmuuden vuoksi), vessapaperia, käsidesiä reilusti, älä juo alkoholia ennen tai reissun aikana(tuskin tekeekään mieli, vaikka sitä illallisella tarjotaan) se pahentaa vuoristotaudin oireita, vara-akku/virtalähde kameralle tai puhelimelle.                                            

Suositeltavinta on matkustaa sadekaudella joulu-helmikuussa, mikäli haluaa peili-efektin nähdä, poislukienjoulun ja uudenvuoden ajan, koska kuskit ovat ilmeisesti useimmiten päihtyneitä(tämä kerrotaan ihan avoimesti varaussivustoilla…). Sen lisäksi kannattaa ehdottomasti tarkistaa huolellisesti vakuutusyhtiöltä, korvaako matkavakuutus vuoristotaudista johtuvan esim. evakuoimisen tai sairaalahoidon, koska yleensä se on poissuljettu normaaleista matkavakuutuksista. Näistä huolimatta, voin reissua suositella, jos yhtään seikkailumieltä löytyy! Täällä(kin) käy paljon turisteja joka päivä. Näiden muutamien riskien tiedostaminen ja minimointi(akklimatisoituminen ja matkanjärjestäjän valinta) takaa itselleen varmasti hienon reissun :)!

 

We love Bolivia.

IMG_8607.JPG

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *