Elämäni ylä- ja alamäet

S.Back

Tuntuu, että olen kokoenut elämässä monen ihmisen edestä asioita varsinkin jos rupeaa taaksepäin miettimään. Uskon kyllä, että sama tunne löytyy aika monelta muultakin ihmiseltä. Nuorempana muistan kaikki kokemani negatiivisena enkä osannut ottaa ehkä niistä niin opikseni mitä nykyään tai osannut ajatella, että se oikeesti kasvattaa minua tulevaan. Ajattelen, että kaikella on ihan oikeasti tarkoituksensa. Vaikka miten asia sillä hetkellä ottaa päähän ja tulee tunne ''miksi aina minä?'' niin pitäisi aina muistaa, että kyllä se joskus helpottaa ja siitä seuraa aina jotain parempaa. 

Minun ehdottomasti pahimpia alamäkiä on ollut mm.

- Lapsena koettu vanhempien avioero. Nyt vasta ymmärrän miten hyvä on, että niin tapahtui. Lapsesta sellainen asia tuntuu ihan liian suurelta asialta käsittää ja toivoo vain, että vanhemmat olisivat aina yhdessä. Tästä johtui myös koulun ja kaveripiirin vaihto kun muutimme pikkusiskoni kanssa äidin mukana toiselle puolelle kaupunkia. Sekin oli ihan kamalaa, ihmeellisesti me siitä vaan selvittiin. Ja tämä koulunvaihto ei todellakaan jäänyt viimeiseksi, meistä tuli ihan himomuuttajia ja vaihdoimmekin koulua useamman kerran. Nyt myöhemmin tajuan mikä rikkaus se on, että näin on käynyt. 

- Parisuhde, missä minua petettiin ja vahdittiin. Se aika oli ihan hirveää jos rupean sitä miettimään. Siis oikeestaan se oli niin kamalaa, etten sitä haluaisi miettiä ollenkaan. Muutettiin yhteen ja tämä asunto oli molemmille ensimmäinen vanhempien luota muuton jälkeen. Tietysti se oli totuttelua molemmilta, mutta se elämä alkoi jonkun ajan päästä olla ihan kamalaa. En saanut nähdä kavereita ja minua vainottiin ja seurattiin joka paikkaan. Minua pommitettiin puheluilla ja viesteillä, olinpa missä tahansa käymässä. Vaikka äitini luona. Ja hän pommitti myös kaikkia ystäviäni ja varmisteli, että olen varmasti niiden seurassa. Myöhemmin selvisikin, että hänellä on ollut suhde jonkun muun kanssa koko meidän seurusteluajan. Luojan kiitos, että näin kävi ja pääsin lähtemään. Hän kyllä yritti myös eron jälkeen tehdä elämästäni mahdollisimman vaikeaa, mutta onneksi tämä ehkä on opettanut hieman ihmislukutaitoa. 

- Isäni sairastuminen. Se oli kamalaa aikaa se, myöskin. Isäni sai aivoinfarktin ja löysin hänet kotoaan silloin. Hän ei saanut mitään ennusteita ja teholla kuluikin aikaa paljon. Olin juuri valmistumassa samaan aikaan ja minun olisi pitänyt tehdä lopputyötä, mutta ei siitä tullu yhtään mitään. Onneksi mua autettiin siitä, olisin varmaan muuten siellä koulun kirjoilla edelleen. Myöhemmin isäni toipui kuitenkin melko hyvin, toki hänelle on jäänyt jälkiä siitä. Ei hän esimerkiksi töissä voi enää olla. Toipuminen jatkuu edelleen ja on välillä tosi rankkaa edelleen katsoa vierestä tätä. 

-Mieheni autokolari ja yrityksen menettäminen. Mieheni joutui autokolariin, jonka seurauksena hän menetti yrityksemme joutuessaan piiitkälle sairaslomalle. Vaikka tämä tapahtuma oli ihan todella ikävä, niin tästä koitui meille kuitenkin myös paljon hyvää. Ilman tätä, en olisi koskaan perustanut omaa yritystäni ja tuskin olisimme muuttaneet tälle paikkakunnallekaan takaisin. Onneksi ei sattunut mitään ihan kamalan vakavaa kuitenkaan, autoja saa aina uusia, ihmishenkiä ei. 

Ylämäkiä on ollut mm. seuraavat:

- Oman yrityksen menestyminen. Mä näin siihen niin paljon vaivaa ja aikaa ja hermoja, etten ihan heti kestäisi samaa. Oon kyllä ihan tosi ylpeä siitä, mitä kaikkea sen perustaminen toi ja miten se vaan lähti toimimaan. Pidin sitä (pidän edelleen) lottovoittona, koska tiedän todella ja kokemuksesta, ettei yrittäminen ole aina niin helppoa ja ne tonnit ei sinne tilille vaan tupsahda. Tämä on yksi ehdottomia parhaita asioita mitä meille on tapahtunu.

- Yrityksen myynti. Tähän perään pakko laittaa myös tämä. Elämäntilanteen muuttuu ja silloin on pakko toimia niinkuin sydän sanoo. Olen tosi onnellinen ja helpottunut kun löysin jatkajan yritykselleni. Voin aina perustaa uuden jos haluaisin joskus, mutta nyt haluan ihan ehdottomasti keskittyä vaan äitiyslomalla oloon (joo, se alkoi tänään virallisesti) ja vauvan synnyttyä häneen.

- Peppi. Olin haaveillut koirasta koko ikäni, varsinkin pienestä chihuahuasta. Vihdoin sain sen, en olisi voinut olla onnellisempi kun haettiin pallo kotiin. Vaikka uhmattiinkin mieheni astmaa ja koira-allergiaa, toki edelleen aion siitä luopua jos mieheni tila menisi pahaksi.

- Vauva. Siitä me oltiin haaveiltu ja kun hän ilmoitti tulostaan, oltiin niin onnellisia. En voi sanoin kertoa miten paljon me häntä odotetaan <3

Nää olikin sellaiset mitkä tuli mieleen ylä- ja alamäistä, toki on varmasti paljon muitakin. Koen, että ylläoleva ovat niitä jotka oikeasti on muokannut elämääni suuntaan tai toiseen ja niillä on jokin suurempi tarkoitus. Tänään siis alkoi se virallinen äitiysloma, miten äkkiä aika menee? Eli kevät on ihan kohta. Täällä sataa vettä ja oon ihan superinnoissani siitä, koska se tietää lumien sulamista. En halua katsoa tulevaa säätä, koska siellä on varmasti lumihiutaleiden kuva. Nautin siis nyt tästä.

Ihanaa viikonalkua <3

Kommentoi