TULEVA JA MENNYT ON AIKAA, MUTTA TÄSSÄ JA NYT EI

”Me aikuiset emme enää osaa olla läsnä tässä ja nyt. Me ajamme jotain takaa. Me elämme ”sitten kun”. Olemme ponnahtaneet pois siitä ainoasta hetkestä, jossa elämä olisi elettävissä: hetkessä tässä ja nyt. Meillä on aina kiire. Kiire on sitä, että on aina väärässä paikassa väärään aikaan. Pitäisi olla jo tekemässä seuraavaa asiaa. Sille mikä on tässä ja nyt, ei ole aikaa.”

”Ei aikaan mahdu kaikki. Aika on hidas, ja sitä hitautta täytyy oppia kunnioittamaan. Ihmisen sielu on samalla tavoin hidas, ja sitäkin täytyy oppia kunnioittamaan.”

Luin Tommy Hellstenin kirjan pysähdy – olet jo perillä, mistä kyseiset kaksi katkelmaa on lainattu.

Minut nämä sanat pysäytti. Sitä luulee, että aikaan mahtuisi enemmän. Mutta todellisuudessa yritämme ängetä siihen liikaa. Emme ymmärrä omaa hitauttamme.

Kehittelemme itsellemme kiireen, koska kuvittelemme siten saavuttavamme enemmän. Todellisuudessa tällöin elämme elämättä, näemme näkemättä.

Haaveenani on oppia elämään hetkessä. Välillä huomaan suunnittelevani sen aloittamisen siirtämistä. Juuri nyt on niin paljon tekemistä, että täytyy näitä projekteja sujauttaa eteenpäin, ennen kuin voin alkaa elää hetkessä. Ymmärrän ajatuksen ristiriitaisuuden.

Ikinä ei ole oikeampaa hetkeä opetella rauhoittumisen taitoa kuin nyt. Pieniä askelia tämän eteen olen kuitenkin jo ottanut. Olen  pysähtynyt, kun hetki on kutsunut. Ja se kutsuu aina satunnaisesti.

Hetkessä olo on voimaannuttava kokemus. Siitä saa paljon energiaa. Siksi haluan harjoitella sitä lisää – rauhallisuutta ja tietoisuutta, läsnäolon taitoa.

Viimeksi: PARISUHDE MINIMALISTIN KANSSA
Lue myös: MIHIN MEILLÄ ON KIIRE?

Kommentit (2)
  1. Anna/Niittykukkia
    13.10.2019, 21:45

    Heippa! Siulla on tosi mielenkiintoinen ja kiva blogi, luin useamman postauksen tänään. Minimalismi ei ole ehkä itselläni ihan se, mitä haen, mutta tämä tavaramäärä on ahdistanut jo pidempään. Olen karsinut mielestäni jo jonkun verran, mutta ei se missään näy valitettavasti, tavaraa on yhä ihan liikaa näihin neliöihin. Haaveena olisi seesteinen, mutta kodikas koti.

    Olen samaa mieltä siitä, että kiire saisi väistyä läsnäolon tieltä – ihan yhteiskunnallisellakin tasolla. Uskon, että sillä olisi terveydellisesti paljon positiivisia vaikutuksia ihmisten ja sitä myötä yhteiskunnan elämään!

    https://www.niittykukkia.fi

    1. Kiitos kommentistasi 🙂 Aluksi kyllä myös itsestä tuntui, että vaikka kuinka vähensi, tavaraa näytti silti olevan yhtä paljon kuin ennenkin. Minusta se kertoo vain siitä, kuinka tavaramäärälle sokeutuu – kuinka mittavassa määrin tavaraa on vain liikaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *