KAARINA DAVIS – IRTI ORAVANPYÖRÄSTÄ

Hauskaa, sillä tuntuu kuin lukisi omia ajatuksiaan. Miten joku ihminen on voinut ajatella kymmenen vuotta sitten näin samalla tavalla kuin minä juuri nyt?

Irti Oravanpyörästä kertoo Kaarina Daviksen elämänmuutoksesta. Muutoksesta hälystä hiljaisuuteen, kiireestä vapauteen, monimutkaisuudesta yksinkertaisuuteen. Hän näyttää toteen, että elääkseen vapaana, ei tarvita lottovoittoa. Vapaus voi löytyä myös sieltä toisesta ääripäästä – ei enemmästä vaan vähemmästä. Siispä kaikki päättyy omavaraistaloutta pyörittävään mummonmökkiin Alhonlahteen. Toki matka sinne ei ole suora ja kuopaton. Ja sen varrelle riittää paljon ajateltavaa.

Kirja on minulle taas yksi muistutus, että oikeasti jokainen voi rakentaa sitä omannäköistä elämää. Tarina toimiikin minulle valtavana inspiraationa. Jollakin tapaa olen itse tällä hetkellä valintojen mahdollisuuksien ristitulessa ja hiukan jumissa. En sinällään vielä täysin tiedä, millaiseksi elämäni haluaisin muodostaa ja toisaalta annan normien pitää otettaan minusta. Taidan olla vielä sillä mutkaisella ja kuoppaisella tieosuudella – joskin tie alkaanee jo häämöttää suoruuttaan.

Jäin haaveilemaan omasta mummonmökistä. Toisaalta en ole varma, onko sellainen rehellisesti minun juttuni. Jotakin on silti poreilemassa pinnan alla. Muutos.

Ja sen yksinkertaisuuden rajoja olen hakemassa.

”Katsoin itseäni aamuisin peilistä ja mietin, että jos tänään on elämäni viimeinen päivä, olenko elänyt sellaisen elämän kuin toivoin. Teenkö tänään yhtäkään asiaa, jota todella haluaisin tehdä?”
– Kaarina Davis

Viimeksi:

MIKSI KÄYTÄMME NIIN PALJON AIKAA ESITTÄÄKSEMME ONNELLISIA?

Lue myös:

6 X AJATUKSIA HERÄTTÄVÄÄ LUKEMISTA

KUULUUKO ARJEN OLLA RASKASTA?

MÄ HALUAN VAIN LÄHTEÄ

Kommentit (4)
  1. Luin kyseisen kirjan muutama vuosi sitten ensimmäisen kerran ja se vaikutti minuun syvästi. Olen itsekin sairaanhoitaja ja tein kyseiseen aikaan hyvin henkisesti ja fyysisesti raskasta hoitotyötä. En vielä silloin ollut tutustunut minimalismiin ollenkaan, mutta tuo kirja käynnisti kokonaisen elämänmuutoksen. Nyt muutamia vuosia myöhemmin olen muuttanut takaisin kotikaupunkiini pääkaupunkiseudulta, vaihtanut työtä kevyempään toimistotyöhön, siirtynyt osa-aikaiseen työaikaan sekä vähentänyt maallisen omaisuuteni varmaan vähintään puoleen aiemmasta ellei vähempäänkin. Olen saanut selviteltyä itselleni että mitkä ovat niitä asioita mitä elämässä haluan tehdä ja mikä sitten on vähemmän arvokasta. Nykyään vietän paljon enemmän aikaa perheen ja ystävien kanssa, luen kirjoja, teen pitkiä kävelylenkkejä, valmistan terveellistä ruokaa ja ennen kaikkea herään iloisena aamulla.
    Tuohon mummonmökki-asiaan täytyy kommentoida, että itse viihdyn niin hyvin kaupungissa että en haluaisi asua maalla mummonmökissä. Asumisen olemme mieheni kanssa ratkaisseet niin, että asumme asumisoikeusasunnossa, joka on oikein siisti kaksio pienkerrostalossa mukavalla luonnonläheisellä alueella ja asumiskustannukset on huikeasti noin 450e eli suunnilleen 225e per ihminen. Suurinosa aso-asunnoista on aika kalliita, lähes vuokra-asunnon hintaisia, mutta joukossa on myös tällaisia helmiä jos jaksaa niihin jonottaa.
    Kiitos jälleen mielenkiintoisesta blogista ja hyvästä postauksesta. Seuraan lähinnä englanninkielisiä minimalismi-aiheisia blogeja ja podcasteja, joten on ihanaa että myös yksi kotimainen helmi on löytynyt.

    1. Kiitos kommentistasi! Tällaiset menee täysin ihon alle ja saa mut liikuttumaan <3 Sun elämäntapamuutos kuulostaa paljolti siltä, mihin voisin itsekin kuvitella päätyväni. Ihanaa, että olet löytänyt oman tiesi!

  2. Minusta tuntuu, että olen myöskin jossakin oman elämäni murroskohdassa. Etsin paikkaani ja ”tarkoitustani” tässä elämässä. Mulla tän muutoksen rattaat laukesi pyörimään, kun 6.5 jouduin suljetulle osastolle maanisen psykoosin vuoksi. Diagnoosini myötä aloin ajatella elämääni suuremmalla kaavalla. Toki olen nuori vasta (26), ja koin tän ”heräämisen” paljon aikaisemmin kun muut, mutta sehän on vain etu minulle.

    Nyt koen olevani uuden alun äärellä, ja se hieman hämmentää ja jopa pelottaakin minua…

    https://redeliinanrojukoppa.blogspot.com/

    1. Rohkeutta sinulle oman uuden löytämiseen. Vain hyvää on lopulta tulossa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *