Kolme kaunista – oivalluksia ja kävelyjä

Mitä jos kaikkialla voisi nähdä kauneutta?

Mä havahduin tähän ajatukseen matkatessani bussilla kotiin, siihen toiseen, ei jokapäiväiseen. Alitajunnassa lienee prosessoinut muisto lukemastani ihmisestä, joka joka päivä kirjoittaa ylös kauniina näkemiään asioita.

Ja mä haluan nähdä maailmassa enemmän kauneutta – ei vain suurta vaan myös ja etenkin pientä.

Tästä ajatuksesta voimaantuneena lähdin vaalimaan tätä kykyä juuri tähän, tänään – jolloin jokaisessa viikossa yritän nähdä kolme kaunista asiaa – tai toisin sanoen hetkeä, kiitollisuutta, muuten positiivista juttua, sillä onhan positiivisuus itsessään kaunista.

Sillä pakkohan sitä on sentään kolmen asian verran jotakin sellaista elämässään olla

eikö?

Ehkä sitä ei vain pysähdy katsomaan.

*

Viime viikolla useammalle päivälle sattui huono päivä, mutta sinällään näin niissä itsessäänkin lopulta jotakin kaunista.

Sillä kaiken sen opin sisäistäminen käytäntöön tuo mukanaan ihan järjetöntä voimaantumista ja lohtua. Että uskaltaa antaa luvan itselleen olla se ei-niin-paras versio, joka syökin useampana päivänä karkkia, skippaa treenin, on välittämättä astioista tiskialtaasta sekä kaikista niistä muista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, muistaen sen seuraavan päivän tulon, joka tuo mukanaan lopulta hiukan parempaa, saatuaan tarpeekseen tästä. Että näen ajattelen tunnen ymmärrän – ja annan olla. Olla tämän vaiheen.

Jolloin kauneus löytyy mun mielestä siitä, ettei yritä niin kovin pyristellä vastaan, vaan menee flown mukana.

*

Mä lähdin lyhyelle kävelylle ajatuksin, että koittaisin tällä kertaa erityisesti kiinnittää huomiota tarkkaillakseni kauneutta. Mitään poikkeuksellista ei sattunut silmään, toki havainnoin ne perinteiset koirien ja vanhusten tuomat sydämen sykähdykset, mutta silti siinä samassa tuntui, että ei vain jokin vaan vain kaikki mihin katse osuu olisi kaunista. Jolloin lopulta oivalsin, kuinka tuo kauneus on oikeastaan kuitenkin aika pitkälle ajatusvire. Ja kun sulla on sellainen vire, lämpö ja hyvyys valtaa mielen. Toki kaikki ei käänny vain ajattelulla hyväksi (tai tarvitse kääntyä, kuten yllä), mutta sillä on oikeasti olemassa oma korkea voimansa – ja sen tuntee.

Pakahduttavana ilona, syyttä, syystä että on.

*

Monta kaunista liittyy myös erääseen aamuun. Aamuun joka alkaa kävelyllä ensilumen aikaan. Ja musta tuntuu, että kiinnitin jotenkin erityistä huomiota kaikkiin ääniin, kaiken tuntuen niin hitaalta ja hiljaiselta, kuin lumi sen olisi mukanaan tuonut. Näin myös varmaan satapäisen tilhi parven noukkimassa marjoja puusta, istuen kerrostalokatolla rivissä, välillä porhaltaen ilmassa. Jäin katselemaan niiden toimia hetkeksi, samalla miettien, kuinka meidän menevässä maailmassa tuntuu melkein häpeälliseltä pysähtyä tarkkailemaan jotakin tällaista. Lopulta palasin kotiin vielä saunomaan.

Ja mä niin nautin tuon aamun hetkellisyydestä ja hitaudesta,

tuntien syvää rauhaa.

Viimeksi:

Vaiheessa jonnekin

Lue myös:

Miltä sun huono päivä näyttää?

Jotta tietää mikä on hyvää, täytyy tuntea myös paha

Kolme kaunista – vanhus, aamu, yksikseen

hyvinvointi hyva-olo oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *