Kolme kaunista – perusjuttuja, kohtaamisia, joulu

Mitä jos kaikkialla voisi nähdä kauneutta?

Mä havahduin tähän ajatukseen matkatessani bussilla kotiin, siihen toiseen, ei jokapäiväiseen. Alitajunnassa lienee prosessoinut muisto lukemastani ihmisestä, joka joka päivä kirjoittaa ylös kauniina näkemiään asioita.

Ja mä haluan nähdä maailmassa enemmän kauneutta – ei vain suurta vaan myös ja etenkin pientä.

Tästä ajatuksesta voimaantuneena lähdin vaalimaan tätä kykyä juuri tähän, tänään – jolloin jokaisessa viikossa yritän nähdä kolme kaunista asiaa – tai toisin sanoen hetkeä, kiitollisuutta, muuten positiivista juttua, sillä onhan positiivisuus itsessään kaunista.

Sillä pakkohan sitä on sentään kolmen asian verran jotakin sellaista elämässään olla

eikö?

Ehkä sitä ei vain pysähdy katsomaan.

*

Tunnen vaan selittämätöntä iloa ja voimaa ihan perusillasta aamuvuoron jälkeen.

Aloittaen parilla palalla suklaata, kuunnellen musiikkia, sitä rauhallisempaa, melodista, katsellen lämpimän sävyistä joulutähteä ja muita joulun valoja ulkoa pimeää vasten. Sitten alan kirjoittaa.

Ja tää on vaan sitä perusjuttua jota rakastan.

Tuntien käsittämätöntä onnea olla juuri tässä, tehden tätä.

Tätä hetkeä.

Nousten aivan uuden tason onneen juuri tässä pelkällä ajatuksen voimalla.

*

Olen onnistunut hidastamaan tahtia myös liukuhihna työssäni. Se näkyy hetkinä, jolloin oikeasti kykenee kohtaamaan sen ihmisen työn takana.

Ja viime viikolle sattui kaksi oikein kaunista kohtaamista, jossa toisessa ensimmäinen uskalsi kohdata myös minut, antaen itkun ja ahdistuksen purkautua, minulle, ventovieraalle ihmiselle. Jossa toisessa tunsin itse yhteyttä toisen herkkyyteen, nähden toisen yksinäisyyden, vaikka sanoja ei tarvinnut vaihtaa. Tuntien valtavaa lämpöä näitä molempia sieluja kohtaan.

Ollen ihminen ihmiselle.

Toteuttaen elämän yksinkertaisinta kauneutta.

*

Tänä vuonna joulun odotus oli erityisen kutkuttavaa.

Välttelin kaikkea häslinkiä viimeiseen asti, en käynyt suurissa marketeissa  ja valoja lukuun ottamatta jätin kaikki koristukset pois, eläen ihan erilaisessa ja omassa kuplassani. Siten tuntui erityisen mukavalta paitsi odottaa myös palata lapsuuden kotiin viettämään pyhiä, vaalien niitä perinteitä, sitä tuttua.

Ja vaikka en itse pidä oikeastaan koristeista, löytyy se jouluisin paikka silti aina mummolasta, sieltä koristeiden keskeltä pienestä ja punaisesta olohuoneesta. Muodostaen synonyymin joululle, jossa oikeasti näkee ja tuntee joulun, välittäen sitä lapsenomaista lämpöä mitä joulun kuuluukin välittää.

Viimeksi:

Luovuudesta ja tylsistymisestä

Lue myös:

Kolme kaunista – rollaattorimummut, koirien iltamenot, voimaantuminen

Kolme kaunista – aamu, aikaa, rauhaa

Kolme kaunista – ihmemaa, koti, illallisella

hyvinvointi oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *