KULUTUSYHTEISKUNTA ON LAKSELMOINNIN LOPPUTULOS

”Valtavan tuottelias taloutemme vaatii, että teemme kulutuksesta elämäntapamme, että muutamme hyödykkeiden ostamisen ja käytön rituaaleiksi, joista etsimme henkistä tyydytystä, egon täyttymystä. Sosiaalinen status, sosiaalinen hyväksyntä ja arvomme löytyvät nyt kulutustavoistamme. Elämämme merkitys ja tärkeys peilautuu kulutuksemme kautta. Mitä suurempi paine yksilöllä on mukautua turvallisiin ja hyväksyttyihin sosiaalisiin normeihin, sitä enemmän hänellä on taipumuksena tuoda esiin yksilöllisyyttään pukeutumisensa, kulkuvälineensä, kotinsa, harrastustensa kautta.

Nämä hyödykkeet ja palvelut on tarjottava kuluttajalle erityisellä kiireellisyyden tunteella. Emme vaadi ainoastaan ”kiihdytettyä” kulutusta, vaan myös ”kallista” kulutusta. Hyödykkeitä on kulutettava, käytettävä loppuun, vaihdettava ja hylättävä yhä nopeammin. Meidän on saatava ihmiset syömään, juomaan, pukeutumaan, ajamaan, elämään yhä monimutkaisemmin ja näin ollen aina vain kalliimman kulutuksen kautta.”
Victor Lebow, 1955, taloustieteilijä

Vuonna 1955 kulutusyhteiskunnan luominen sentään myönnettiin. Pitäisikö tänä päivänä olettaa, että kaikki ymmärtävät tämän itsestään selvänä asiana?

Kulutusyhteiskuntaa on rakennettu 1900-luvun alun teollistumisesta. Automaatiot ja tehdasvalmistus alkoivat johtaa kysyntään nähden ylimitoitettuun tuotantokapasiteettiin. Tällöin alettiin myös ymmärtämään kuluttajan vaikuttimia – tavaroiden arvoa sosiaalisina indikaattoreina ja varallisuuden mittarina sekä ihmisen taipumusta mielihyvän tavoitteluun ja tyytymättömyyteen.

Yksi kulutusyhteiskunnan pyöriä pyörittävä pyörä on tuosta lähtien ollut suunniteltu vanhentaminen eli tuotteen eliniän ennen aikainen lyhentäminen. Tämä ilmenee esimerkiksi teknisenä vanhentamisena (kaikki osat eivät ole yhtä kestäviä), tyylillisenä vanhentamisena (vuosimalli), systeemisenä vanhentamisena (vanha malli ei sovi yhteen uuden kanssa), ilmoituksellisena vanhentamisena (partaterän väriä vaihtava liuska), ohjelmoituna vanhentamisena (tulostimen sivumäärärajoitin) ja kulutuksellisena vanhentamisena (tulostin käyttää kaikkia värejä myös harmaaväritulostuksessa.)

Kulutuksen ohjaamaa minuuden ilmentymän valintaa on helppo ylläpitää nykypäiväisen teknologisen mainonnan avulla – valinnat tuodaan kuluttajille koko ajan ja joka paikkaan.Tuotteet irrotetaan jopa tarpeestaan ja assosioidaan lähinnä onnellisuuteen, tietynlaisiin ihmisiin ja elintapoihin. Voisi varmaan sanoa, että Lebowin mukaisissa tavoitteissa on onnistuttu siis loistavasti.

Ajatteletko sinä, että olet oman kulutuksesi herra? Miksi sinä kulutat tänään niin kuin kulutat? Miksi sinä haluat kuluttaa niin kuin kulutat?

Raha on sinun ja kulutat sen lopulta vapaaehtoisesti hyödykkeisiin – samalla sitoen itsesi tiukemmin työhön ja menettäen esimerkiksi vapauttasi.

Jos joulupyhille uupuu vielä sopivaa luettavaa…
Lähde: Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä. Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi. 2014. Talentum.

”On surullista huomata, että vuosikymmenten mittainen tuhlauksen ihannointi on muuttanut kulttuuriamme. Huolestuttavalla tavalla. Vaikka teknologisen kehityksen ja teollistumisen edut ovat elämänlaatumme kannalta kiistattomia, on henkinen tilamme taantunut. Olemme jättäneet sen kaikkein tärkeimmän, sisimpämme, huomiotta ja näin luoneet maailman, jossa rikkaimmatkin kansat kehtaavat olla tyytymättömiä elintasoonsa ja mahdollisuuksiinsa.”

Viimeksi: VIIMEAIKAISIA POSITOJA: TULOSTIN, VERHOT JA 3 MUUTA TAVARAA
Lue myös: MIHIN TARVITSET NIIN PALJON TAVARAA? / MITÄ AUKKOA OSTAMINEN SINUN ELÄMÄSSÄSI TÄYTTÄÄ? / MENESTU JA KULUTA

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *