KYLLÄ ÄITI TIETÄÄ

En ollut puhunut minimalismista J:tä lukuun ottamatta kenellekään muulle. Yhtenä päivänä äiti löysi tiensä blogiini. Googlaamalla minimalismin. Inspiroituneena minulta.

Kertaakaan sanaa minimalismi ei mainittu. Enkä muutenkaan ole maininnut elämänsuunnanmuutoksestani mitään. Kunhan vain olen vähentänyt pikku hiljaa ja kärrännyt pahvilaatikoita milloin minnekin.

Ajattelin, ettei minusta kyllä ulkoapäin huomaa varmaan suuria muutoksia. Eikö se ole ihan normaalia, että ihmiset raivaavat nurkkiaan?

Toisen kerran vastaavanlaiseen tilanteeseen törmäsin, kun lähdin reppureissuun melkein vuodeksi. En varsinaisesti koskaan laajasti väritellyt haavekuviani, jos lukion jälkeistä ääneen unelmointia ei lasketa. Kuten sanottua, nykyään mieluummin pidän unelmat itselläni, ennen kuin niiden eteen on jotain konkreettisesti tehty.

Mutta silti reissuun lähtiessäni, äitini sanoi, että hän kyllä tiesi minun joku päivä lähtevän. Vaikka en kertaakaan sanallisesti siihen suuntaan viitannut, että olin tosissani suunnittelemassa reissua. Itse lähtökin tuli lyhyellä, reilun kuukauden varotusajalla.

Molempien tilanteiden tapahtumahetkellä olen asunut eri paikkakunnalla, enkä edes ole ollut päivittäisessä kontaktissa äitini kanssa.

Aika paljon minusta on tulkittu viestejä pidättyväisyydestäni huolimatta. Siihen kykenee vain minut todella hyvin tunteva ihminen.

Myös peittely ja sanomattomuus paljastaa asioita. Mietinkin, kuinka paljon minusta tiedetään, vaikka luulen, ettei tiedetä.

Viimeksi: TÄRKEINTÄ TÄNÄÄN – MINUN VIIKKONI
Lue myös: PELOTTAA OLLA MITÄ VAAN

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *