LISÄÄ HILJAISUUTTA, KIITOS!

Jos ajatellaan, koko päivä on vain yksi kaaos erilaisia mielipiteitä.

Jokaisesta asiasta, ei vain lehdistä ja artikkeleista, vaan esimerkiksi mainoksista, musiikista, kuvista, vaatteista ja ohjelmista voi vastaanottaa mielipiteen. Ärsykkeen. Ärsykkeen mielelle prosessoitavaksi. Ja se uuvuttaa. Mieli menee sekaisin suoranaisesta tulvasta ärsykkeitä. Mieli hukkuu. Hukuttaa sen oman syvimmän itsensä jonnekin pohjalle. Tekee jatkuvaa arviointi työtä.

Voisinko muuttaa itseäni jotenkin paremmaksi?

Onko tämä minua?

Voisinko ottaa tämän osaksi minuutta?

Lopulta olo käy raskaaksi.

Havahdun välillä tunteeseen, etten enää tiedä, miten päin pitäisi olla. Joka puolelta huudetaan. Huudetaan miten saisin olla ja en saisi olla. Mitä saisin ajatella ja en saisi ajatella. Mikä on oikein ja mikä on väärin. Mitä pitäisi ottaa osaksi minuutta. Pahinta on, että kaikki ovat useimmiten totta. Eivät vain totta minulle.

Kun surina ottaa vallan, tiedän, että olen viettänyt liikaa aikaa ärsykkeiden parissa. Paitsi ajatusten, myös kaikenlaisten äänien. Siis lähinnä ruudun äänien. Jotenkin siihen liukuu aina pikku hiljaa vähän lisäten. Kunnes omaa ääntään ei enää kuule.

Huomaan myös, että se vaikuttaa kirjoittamiseeni. Se tappaa luovuuden. Lakkaan kirjoittamasta ja päädyn kirjoittamaan kun ”pitäisi” kirjoittaa. Mutta mitään ei tule. Se pitää kaivaa ponnistelleen jostakin kaukaa, syvältä. Ääni pitää herättellä. Välillä pelkään, ettei se enää herää.

Ja sitten annan sille tilaa olla vain hiljaa.

Viimeksi:

12 SYYTÄ VAATTEILLE, JOTKA JÄTÄT KÄYTTÄMÄTTÄ – JA KEINOT IRTIPÄÄSTÄMISEEN

Lue myös:

MITÄ JOS VIETTÄISIT PÄIVÄN ILMAN AIKAA?

PAINA RESET NAPPIA – JA UUDELLEEN OHJELMOI ITSESI

POSITIIVISUUDELLA 

ONKO ITSENSÄ ETSIMINEN ELÄMÄN SUURIN HUIJAUS?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *