MÄ HALUAN VAIN LÄHTEÄ

Tätä olen miettinyt viime aikoina koko ajan, joka päivä. Jopa niin paljon, etten pelkää oikeastaan edes sen sanomista ääneen. Kun pääsisi vain lähtemään.

Maailmalle.

Samalla kysyn itseltäni – ethän vain yritä paeta jotakin?

En ehkä sillä tavalla kuin pelkäsin. En koe pakenevani elämää. Niin etten uskaltaisi kohdata sitä. Etten uskaltaisi kohdata itseäni. Olen sitä mieltä, että viimeisen vuoden aikana olen kohdannut itseni rehellisemmin kuin koskaan. Kokonaisuus huomioiden kaikki on oikeasti todella hyvin. Se ei vaan tyydytä minua tarpeeksi. Jotakin olennaista puuttuu. Tunne.

Ja tavallaan siis pakenen. Vangittuna olemista. Elämän kaavamaisuutta. Haluan olla vapaa.

Miten voisi olla vapaa jo nyt?

Siihen en keksi vastausta. Välillä näen ongelmana työn ja sen määrän. Mutta kuka hullu nyt työstä luopuisi? Ihan ilman mitään muuta syytä?

Samalla ajattelen onko sen hullumpaa, kuin elää kaavamaisesti päivästä toiseen, tyydyttymättä, koska ei usko voivansa muuta.

On vaan niin hemmetin vaikeaa irrottautua niistä kahleista, jotka on iskostettu identiteettiin.

Olla hullu.

Viimeksi:

HEI HEI BUDDHA

Lue myös:

KUULUUKO ARJEN OLLA RASKASTA?

ONKO ITSENSÄ ETSIMINEN ELÄMÄN SUURIN HUIJAUS?

UNELMIEN TOTEUTTAMISEN TUOMA TYHJYYS

LEVOTON SIELU

Kommentit (3)
  1. Em / Wake up - elämä kutsuu
    7.8.2020, 09:40

    Ole hullu ja lähde! Aina pääsee takaisin. Näin mun tekisi mieli sanoa. Mun elämän yksi parhaimpia päätöksiä oli lähteä ulkomaille. Omassa elämässä olen huomannut että ne asiat jotka pelottaa eniten on usein myös juuri niitä mitkä lopulta antaa eniten. Pakeninko jotain? Kyllä. Entä sitten?

    1. Lähtisin tänään jos voisin. Ja jos ja kun koronasta päästään yli, katson elämäntilanteen uudestaan. Sinne asti on vielä hankalaa haaveilla, vaikka haaveilenkin. Yksi lähtö löytyy minultakin jo listalta. Luulin, että se riittäisi, mutta mitä kauemmin sitä olen ajatellut, sitä varmemmaksi olen tullut, että haluan taas lähteä. Ehkä se riippuu mitä pakenee. Eihän se toisaalta haittaa, mutta voi myös olla, että sama ongelma odottaa kotona kun palaa. Vaikka mistä sitä tietää, vaikkei koskaan palaakaan?

      1. Em / Wake up - elämä kutsuu
        7.8.2020, 14:08

        Ihana viimeinen lause kommentissasi, aww! Sussa on ihanaa viisautta! Mä en usko, että palaan. Vaikka toisaalta, elämästähän ei koskaan lopulta tiedä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *