MAAILMA ON LÄNSIMAALAISEN KAATOPAIKKA

Pyöriikö maapallomme oikeasti niin, että köyhempi väestönosa elää myyden rikkaamman ylikulutuksen jätettä?

Meillä on ehkä kuva, että kierrätettäviä vaatteita ei ole paljon tai että ne päätyvät oikeasti hyvään käyttöön. Silti vähintään puolet kierrätykseen laitetuista vaatteista päätyy ulkomaille, esimerkiksi Afrikkaan. Siellä paikalliset käyvät niistä kauppaa tai heittävät ne roskiin käyttökelvottomina, luonnollisesti ilman kunnollista jätehuoltoa.

Samalla Eurooppa kuljettaa muovijätettä Aasiaan. Myös Suomesta sitä päätyy sinne jotakin reittiä. Tämä johtaa paikallisella tasolla veden saastumiseen, satojen tuhoutumiseen, hengityselinsairauksiin ja organisoidun rikollisuuden kasvuun. Jopa kokonaisista kylistä muodostuu kaatopaikkoja.

Vain koska me voimme. Voimme lakaista oman ongelmamme maton alle. Maahan, jossa toimintaa ei ohjaa yhtä tiukat säädökset. Säädökset, jotka tekevät asian huolehtimisesta länsimaissa vaikeampaa.

Länsimaalainen voi siis jatkaa kuluttamista kuluttamisestaan ja lopulta puskea ylitsevuotavan jätteensä muualle. Heitämme ongelmamme, jota emme itse pysty käsittelemään, muiden käsiteltäväksi. Suljemme silmät koko asialta. Itse asiassa kaikki tapahtuu silmiemme ulottumattomissa. Tavallisella kuluttajalla ei ole tällaisista asioista aavistustakaan, jos ei itse tajua kysyä.

Lopputulos kiedotaan lähes hyväntekeväisyydeksi. Vaikka paikalliset köyhät, jotka elävät lähes orjallisissa oloissa ja joiden kontolle kaiken tämän läpikäyminen jää, saavat lopulta työtä ja tuloja. Minä voin siis jatkaa ruletin pyörittämistä. Itse koskaan sitä valtavaa tekstiilien ja jätteiden määrää näkemättä ja siten järjettömälle kulutussaasteelle altistumatta.

On hienoa, että maailmassa keksitään kierrätyksellisiä ratkaisuja ekompaan tuotantoon. Mutta mitä ekoa ja eettistä on jätteen rahtauksessa maasta toiseen ja oman ongelman sysäämisessä muille?

Miksi kukaan ei sano, että ensisijainen ratkaisu voisi olla tämän hukkaan heittämisen ruletin hidastaminen, ei kierrätys ja kierrätysmateriaalit?

On aika järjetön yhtälö, että koko kulutuskulttuurimme mahdollistuu kehittyviämaita hyväksikäyttämällä. Paitsi, että pidämme niitä kaatopaikkanamme, ne myös luovat meille jatkuvasti uutta krääsää ja pikamuotia kyseenalaisissa olosuhteissa.

Hävettää herätä todellisuuteen. Mutta yhtä ihanaa on, että joku tekee näistä asioista näkyviä. Ilman vaikuttajia nämäkin asiat jäisivät ilman ääntä, pysyisivät näkymättömissä, vailla muutosta minussa.

Yle areenasta löytyy tekstin innoittajanakin toiminut dokkari vaatekierrätyksestä  ja sarjaversio pikamuodista.

Viimeksi: MIKSI HALUAT HAALIA YMPÄRILLESI TAVARAA, VAIKKA SINULLA ON JO KAIKKEA?
Lue myös: AASIA ON LÄNSIMAALAISTEN LEIKKIPAIKKA / ELÄMÄ PÄIVITTELIJÄNÄ / VOITAISIINKO LUOPUA PIKAMUODISTA?

Kommentit (2)
  1. Anna/Niittykukkia
    10.3.2020, 05:14

    ”Miksi kukaan ei sano, että ensisijainen ratkaisu voisi olla tämän hukkaan heittämisen ruletin hidastaminen, ei kierrätys ja kierrätysmateriaalit?”

    Näinpä juuri! Kierrättäminen on toki hyvä asia, mutta kun on aivan liikaa kierrätettävää, ei ole mitään, mihin sen materian voisi oikeasti hyödyntää. Ja tieto siitä, että kehittyvissä maissa joku ostaa pussillisen vaatteita tietämättä, tuleeko lumppua vai myyntikelpoista tavaraa.. tässä järjestelmässä tai oikeastaan sen puutteessa on paljon kehitettävää.

    Samaa ruletin hidastamista voisi soveltaa kaikkeen, esim. ekologisempiin tuotteisiin. Vaikka tuote olisi eettinen ja ekologinen ja siten parempi vaihtoehto, tarvitseeko niitäkään hamstrata yli tarpeen? Havahduin itse tähän siinä kohtaa kun huomasin, kuinka moni luonnonkosmetiikkatuotteeni ehti aina mennä vanhaksi, ennen kuin ehdin käyttää niitä loppuun. Mitä rahan ja materian haaskuuta.. Vuosia sitten olin innoissani, kun luonnonkosmetiikkaa alkoi olla yhä helpommin saatavilla ja enemmän vaihtoehtoja. Mutta siinäkin bisneksessä on iskenyt vauhtisokeus, kun uusia tuotteita pukkaa vähän väliä ja joka toinen niistä lanseerataan jo valmiiksi ”kulttituotteena” (sana, joka jostain syystä ärsyttää tavattomasti), joka on pakko saada.

    En ole edelleenkään esimerkillinen kuluttaja, mutta suunta on kuitenkin muuttunut paljon parin vuoden takaisesta. Ja virheistä on onneksi mahdollista oppia!

    https://www.niittykukkia.fi

    1. Hei kiitos, tosi hyvä kommentti 🙂 Ja siis ihan samanlainen olen itsekin: en siis mikään täydellinen kuluttaja, mutta yritän muuttaa tapani koko ajan paremmaksi. Suurimpana saavutuksena juurikin turhan tavaran ostamisen lopettaminen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *