MATERIALISMI MAHDOLLISTAA MINIMALISMIN

Vallitsevassa tilanteessa sen huomaa: jotta voin itse lopettaa kuluttamisen, täytyy muiden jatkaa kuluttamista. Tämäkö on todellisuus, kun kukaan ei enää kuluta?

Omalla tavallaan pieni syyllisyys kolkuttaa: minunkin tulisi tukea näitä ahdingossa olevia, ei vain yrittäjiä vaan ennen kaikkea ihmisiä. Ja haluankin tukea heitä. Ihmisiä. Ihmisten elämää.

Samalla mietin kuitenkin: onko se minun ongelmani, että yhteiskunta on vinoutunut?

Sillä harteilleni asetetaan suuri vastuu yhteiskunnan pyörimisestä. Minun kuuluu rahoittaa sitä. Saaden vastineeksi vain tavaraa, jota en tarvitse. Enkä edes halua. Jääden valmiiksi annetun kaavan vangiksi, jota en voi murtaa. Minä en saa valita.

Koen olevani suorastaan paha ihminen. Sillä nämä ihmiset tarvitsevat minua. Ja sen kyllä annetaan kuulua. Onko minun siis uhrattava itseni yhteisen hyvän vuoksi? Sillä lopulta, minähän jätin alun perinkin ostamatta. En siis ole tehnyt niin vain nyt.

Entä ne, jotka elävät valtavassa yltäkylläisyydessä? Kuinka he kuluttavat? Ja kyllähän he varmasti kuluttavat, mutta se kuluttaminen ei paljon tilipussia heilauta. Entä kohdentuuko heidän ostot pienyrittäjiin vai maailmalla jo muutenkin järjetöntä voittoa tekeviin merkkeihin? Sillä vaikka ympärillämme on jo valmiiksi valtava epätasa-arvoisuus, tavallisen yksilön panos ja sen puuttuminen huomioidaan, tässäkin tilanteessa.

Tästä huolimatta ja toisaalta sen vuoksi, en aio ostaa kotiini yhtään ylimääräistä tavaraa. Aion silti miettiä, voisinko päivittää jotakin niistä jo nyt, ennen aikaisesti. Tärkeintä on, minne ne rahahanansa ohjaa. Pidän siis edelleen paikallisen kuntosalikortin voimassa, vaikka en sinne varmaan viikkoihin, jos kuukausiin pääsekään. Tilaan ruokaa ravintolasta kotiin. Ja sen sijaan, että ostaisin uudet työkengät, vien ne suutarille korjautettavaksi. Näin alkajaisiksi.

Ennen kaikkea, myös teen niin. Sillä pelkkä sanominen on aina helppoa.

Viimeksi:

YMMÄRRÄ IHOASI – KUIVA IHO

Lue myös:

KULUTUSYHTEISKUNTA ON LASKELMOINNIN LOPPUTULOS

MIKSI HALUAT HAALIA YMPÄRILLESI TAVARAA, VAIKKA SINULLA ON JO KAIKKEA?

MAAILMA ON LÄNSIMAALAISEN KAATOPAIKKA

hyvinvointi mieli oma-elama
Kommentit (5)
  1. Voihan ne olla isompiakin hommia, mutta pikkuhommiksi lasken loisteputkivalaisimen poiston ja tavallisen valaisinrasian tilalle laittamisen, siihen tarvi sähkärin. Auton pikkuviat on sellaisia, että ne ei oo estäneet auton käyttöä eikä riko autoa lisää, mutta ne ois hyvä korjata ja esim. ilmastointihan pitäisi huoltaa tietyin väliajoin.
    On mulla yksi isompikin sähköhomma suunnitteilla, nimittäin sähkötaulun haluaisin vaihtaa. Siitä ei selviäkään satasella ja siksi sitä pitää miettiä vähän pidempään.

  2. Anna/Niittykukkia
    3.4.2020, 19:53

    Mietin tätä samaa asiaa. Että kun haluaisi tukea etenkin pienyrittäjiä, mutta ei haluaisi ostaa mitään tavaraa. Ja päädyin samaan: en osta jos en tarvitse, ja ostan, jos tarvitsen. Oli maailmantilanne sitten mikä vaan. Tämä tilanne on havahduttanut siihen, kuinka paljon ihmisten tarvitsee kuluttaa, jotta ”maailma pyörii”. Jospa joku keksisi, miten maailman saisi pyörimään ilman sitä liikakulutusta.

    1. Tätä minäkin toivon! Hyvä tietää, etten ole yksin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *