MIHIN MEILLÄ ON KIIRE?

Yhtenä päivänä koin todella tietoisen ajatuksen, jota on vaikeaa selittää.

Yleensä jätän tavarat venymään milloin mihinkin. En jaksa laittaa vaatteita takaisin kaappiin, enkä jaksa laittaa astioita suoraan tiskikoneeseen.

Tuona päivänä olin pyykkäämässä ja mietin, jaksaisinko nyt laittaa tätä pesuainepurkkia takaisin kaappiin omalle paikalleen. Tarvitsisin sitä todennäköisesti myöhemmin illemmalla, kun pesisin vielä liinavaatteita. Samalla hetkellä ymmärsin ajatuksen järjettömyyden. Mihin minulla on niin kiire, etten laittaisi purkkia takaisin kaappiin? Miksi en laittaisi sitä sinne takaisin, sillä se on ihan yhtä helppo ottaa käyttöön sieltä kuin pesukoneen päältäkin? Ei minulla ole mitään tärkeämpää tekemistä nyt, kuin olla tässä hetkessä ja laittaa tämä purkki takaisin paikallensa. Ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että olin jotenkin todella läsnä ajassa.

Tuntui niin kuin minulta puuttuisi jokin paine ja päämäärä, niin kuin ei olisi kiire minnekään. Onko menestymisen ja materialismin paino ollut koko ajan kiireenä alitajunnassani? Tavoitteena, jota en edes välttämättä sillä hetkellä ajattele, mutta joka kuitenkin ohjailee minua. Asiana, johon minulla on kiire tämän hetken kustannuksella.

En jaksa -ajatuksessa on kyse vain mielen ansasta. Ei oikeasti asiassa ole kyse ajan säästöstä tai jaksamisesta. Ajattelemmeko jotenkin koko ajan alitajuisesti ajan hyödyksi käyttämistä ja vähempi hyödyllisten välttämistä? Tavoittelemme ja säästämme itseamme jollekin suuremmalle asialle – niin kuin sille menestymiselle ja materialle. Kuitenkaan emme saakaan mitään konkreettista aikaiseksi, vaan sotkua, stressiä ja mielipahaa.

Tärkein hetki on juuri tämä kuluva hetki.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *