MIKSI HILJAISUUDESSA OLEMINEN ON VAIKEAA?

Aamuinen hiljaisuus on ihan tavattoman vaikeaa. Varsinkin niinä ensimmäisinä minuutteina, kun on juuri noussut ylös.

Olen tietoisesti yrittänyt rauhoittaa aamujani ja yrittänyt aloittaa päivän hetkellä hiljaisuudessa. Silti nyt, istuessani tähän ikkunan viereiselle ruokapöydälle, alan parin minuutin hereillä olon jälkeen kirjoittamaan tätä tekstiä puhelimeeni. Toisaalta teksti on kuitenkin ajatusvirtaa, eikä sen tukahduttamista virikkeillä. Mutta en pysty tekemään sitä mitä haluan – vain istumaan penkillä ja kuuntelemaan omaa hiljaisuuttani.

Tee hautuu vieressäni. Kohta otan kirjan käteeni, joka aiheeseen sopivasti kertoo hiljaisuudesta.

Erling Kagge esittää kirjassaan Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä tutkimuksen, jonka mukaan puolet koehenkilöistä ottivat mieluummin vastaan sähköiskuja, vain lyhentääkseen aikaa 15 minuutista, joka tuli viettää täydellistä hiljaisuutta vallinneessa tyhjässä, virittömässä huoneessa.

Miksi hiljaisuudessa oleminen on niin vaikeaa?

Osaltaan ruokimme itse aivojemme rauhatonta, luonnollista olotilaa erilaisilla virikkeillä. Kadotamme ja vieraannutamme itseämme koko ajan enemmän hiljaisuudesta. Hiljaisuus on vieras kaaoksen keskellä.

Mutta hiljaisuus aika ajoin olisi tärkeää. Ilman hiljaisuutta, vieraannumme itsestämme, omista tuntemuksistamme ja ajatuksistamme – syvimmästä minuudestamme.

Mutta niin epämukavalta tuo aamuinen hiljaisuus tuntui, että mietin, voiko olla edes mahdollista vain olla hiljaisuudessa? Onko väärin yrittää asettua luonnottomaan, epämukavaan olotilaan? Samassa mietin munkkeja. Erityisesti buddhalaisia munkkeja meditoimassa. He ovat oppineet hiljentymisen taidon. Eikai se siis voi olla luonnoton, mahdoton olotila.

Ensi viikon tavoite: joka päivä 15 minuuttia omaa hiljaisuuttani.

”Meille tarjotaan jatkuvasti yhä enemmän mahdollisuuksia ajatella jotakin muuta – televisiosarjoja, tablettitietokoneita, älypuhelimia ja pelejä – mutta ne ovat ennemminkin luonnollisten tarpeidemme seuraus kuin niiden syy. Ihmiset ovat aina olleet rauhattomia, se on luonnollinen olotilamme. Nykyaika kiduttaa meitä, kirjoitti Pascal. Vastaamme siihen keksimällä koko ajan uutta tekemistä, mikä puolestaan vie huomiomme entistä kauemmas meistä itsestämme. Tällä vuosisadalla häiriötekijät ovat lisääntyneet huomattavasti, ja suuntaus jatkuu. Me elämme melun aikaa. Hiljaisuus käy vähiin.”
Erling Kagge

Viimeksi: ELÄMÄ PÄIVITTELIJÄNÄ
Lue myös: ELÄMÄN YKSINKERTAINENKIN MULTITASKAUS KUORMMITTAA / TULEVA JA MENNYT ON AIKAA, MUTTA TÄSSÄ JA NYT EI

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *