MIKSI TARVITSEMME JONKUN KERTOMAAN MEILLE, MIKÄ ON OK?

On ok, että elämässäsi on ajanjaksoja, jolloin sohva houkuttelee enemmän kuin iltalenkki ja karkki enemmän kuin hedelmä. On ok, ettei aina jaksa välittää. On ok, ettei halua mahtua yhdenmallin mukaiseen elämään. Ja lukemattomia muita ok asioita, joita luemme lehdistä ja blogeista, joka päivä.

Miksi tarvitsemme jonkun kertomaan meille, mikä on ok?

Miksemme itse tiedä, mikä meille on ok?

Sillä niin surullista kuin se onkin, me todella tarvitsemme tällaisia ihmisiä. Maailmankuvamme on hämärtynyt. Jo pitkään meillä on ollut viallinen kuva täydellisestä ihmisestä. Täydellinen versio ihmiskuvasta. Joka ei ole edes todellinen. Silti jahtaamme sitä tauotta. Tehokkaasti ja aikaansaavasti. Sisäinen kriitikko ruoskii sisäistä perfektionistia.

Taustalla löytyy ihan perustavanlaatuisia tunnetiloja. Tunteita riittämättömyydestä, yhteenkuuluvuudesta. Siitä että on normaali niin kuin muutkin. Että kuuluu yhteisöön. Yhteisö hyväksyy. Haluamme olla jotenkin parempia ja eheämpiä.

Tähän yhdistyy seuraamamme median antama yksiulotteinen kuva täydellisyydestä. Sellaisesta, joka on siloteltu, joka ei näytä niitä asioita, joita täydellisyyden takana on. Ihminen. Inhimillinen ihminen, joka on jopa erilainen jopa eripäivänä. Kukaan harvoin tunnustaa, että nyt ei vain pysty. Eikä jaksa. Minunkin täytyy siis jaksaa, koska muutkin.

Lopulta nämä kaksi kuvaa sotivat keskenään. Asettaa meidät ristituleen. Voinko todella olla vain tällainen? Riitänkö minä?

Silloin haluamme, että joku kertoo, että riitämme.

Silloin riittää, että joku sanoo hyväksyvästi: on ihan ok, että olet ihminen.

Samalla voimme itse opetella käsittelemään näitä ääniä: Sitä perfektionistia, joka sanoo ”nyt lenkille” ja johon kriitikko lisää ”sinä saamaton laiskiainen, etkö jaksa edes lenkille lähteä, vaikka muutkin aina käy? Ihan sama oletko nukkunut silmäystäkään, onko viikko ollut kuormittava ja energiavarastot vähissä.”

Ei se silti helppoa ole. Enkä minäkään siihen aina pysty. Alistun kaksikolle.

Mutta hei, on ihan ok, vaikkei aina pystykään.

Viimeksi:

MITEN VÄHENTÄÄ OSTOHIMOA?

Lue myös:

SOME VÄÄRISTÄÄ TODELLISUUTTA 

ONKO ITSENSÄ ETSIMINEN ELÄMÄN SUURIN HUIJAUS?

PARAS VERSIO – VAI VAIN VERSIO ITSESTÄSI

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *