MIKSI TARVITSET AINA JOTAIN LISÄÄ, ETTÄ OLISIT ONNELLISEMPI?

Enemmän. Aina voi omistaa ja olla jotakin enemmän. Jossakin tulevaisuudessa.

Miksi et voi olla onnellinen sellaisena kuin olet nyt, tänään – ei huomenna?

Miksi tarvitset aina jotain lisää, että olisit onnellisempi?

Elämämme on kiedottu paradoksiin. Elämme kuplassa, jossa vain saavuttamalla enemmän, voimme saavuttaa onnellisuutta. Samalla tämä enemmän vie meitä pois siitä, mikä oikeasti tekee meistä onnellisia. Asioita kuten hyväksyntää, rakkautta, merkityksellisyyden kokemusta, tietoisuutta ja rauhallisuutta on naamioitu erilaisiin kaavoihin ympärillämme. Aineettomista asioista on tehty aineellisia, ostettavia, ainakin hetkeksi. Ostamalla palan näistä tunteista, menetät lopulta sen vapauden, mikä sinulla alun alkaen oli. Itse siis vapaaehtoisesti luovumme vapaudestamme meille luodun elämänmallin vuoksi.

Haluamme esimerkiksi näyttää kauniilta ja omistaa yleisesti haluttuja tavaroita. Kaipaamme hyväksyntää ja arvostusta muilta. Muut siis arvostavat meitä ulkokuoremme kautta, vaikka oikeasti kaipaamme sisäistä hyväksyntää, tunnetta riittävyydestä. Luulemme, ettemme riitä omana itsenämme. Samalla kulutamme paljon rahaa näihin hyödykkeisiin, vaikka haluaisimme tehdä vähemmän töitä ja ottaa aikaa itsellemme. Ympärillemme haalitut tavarat ja lainat vievät varojamme niin, ettemme voi tehdä esimerkiksi osa-aikaisesti töitä ja täten käyttää ylijäämä aikaa itsellemme tärkeisiin asioihin.

Meillä on malli täydellisestä elämästä: työ viidesti viikossa kahdeksasta neljään, perhe, harrastukset, hieno iso talo hyvältä paikalta, kallis auto, matkoja, uusimpia elektroniikka tuotteita, sisustuslehdestä poimittu koti, muodinmukaiset vaatteet, hiukset ja meikit sekä treenattu vartalo ja blogimaailman mukainen perheenäidin arki. Tätä mallia on raskasta täyttää ja täydellisyyden tavoitteessa sitä on mahdotonta saavuttaa. Koemme riittämättömyyttä.

Odotamme aikaa, että olisimme jotenkin parempia. Parempia ihmisiä. Ja sen myötä lopulta onnellisia. Yritämme astua näihin valmiisiin saappaisiin. Teemme päättömästi työtä sen eteen. Maaliviivaa kuitenkaan saavuttamatta. Lista on liian pitkä ja se muuttuu koko ajan.

On jotenkin surullista, että sivuutamme tämän riittämättömyyden tunteen niin sokeasti. Vain odottaen sitä, että kovalla työllä muutumme kyllä riittäviksi joskus tulevaisuudessa.

Mistä onnellisuus lopulta oikeasti tulee? Useimmat vastaavat esimerkiksi että rakkaista ympärillämme, se on kaikista tärkeintä. Ja heidän kanssaan yhdessä vietetty aika. Silti vietämme heidän kanssa yhä vähemmän aikaa. Samalla koemme olevamme onnettomia, että meiltä puuttuu koko ajan jotakin. Jotakin valmiiksi annetusta listasta.

Tunne, että riitämme. Se meiltä puuttuu. Sitä janoamme lisää.

Viimeksi: MIKSI ON VAIKEAA TERVEHTIÄ MUITA?
Lue myös: KULUTUSYHTEISKUNTA ON LASKELMOINNIN LOPPUTULOS

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *