MUISTOT OVAT MIELESSÄSI – EIVÄT TAVAROISSA, KUVISSA TAI VAATTEISSA

Muisto on näkymätön synapsien tuotos aivoissamme.

Voimakkaimpiin sellaisiin liittyy usein jonkinlainen tunnelataus. Toivomme voivamme elää tuon hetken uudestaan. Emme haluaisi unohtaa. Samalla tiedämme, ettei muistiin voi täysin luottaa: se saattaa sivuuttaa asioita, eikä mieli palauta muistoja niin usein kuin ehkä toivoisimme.

Haluamme tehdä muistosta konkreettisen. Tavarassa se saa ääriviivat. Sen voi nähdä ja sitä voi koskea. Sillä pelkäämme unohtavamme. Tavarana se sattuu tiellemme ainakin silloin tällöin, vaikka mielen säilö tyhjenisikin. Se on jossakin tallessa. Emme luota mieleemme.

Kohtelemme kaikilla tavoin esineeseen sidottua muistoa samoin kuin mielemme muistoa. Käytännössä siis vain lokeroimme muiston tavaraan, jonka suljemme mielen tavoin poissa silmistä, varastoon tai kaapin perukoille, jonnekin unohduksiin. Lakkaamme osoittamasta niille huomiota. Samalla luulemme, että tavarasta luopumalla luopuisimme lopulta muistosta. Mutta eihän se niin mene. Yritämme vain hallita mieltämme.

Muiston sitominen esineeseen on opittu käytösmalli. Meidän kuuluu säilyttää muistotavaroita. Meille kerrotaan, kuinka asioita ei saisi heittää pois, jotta muistaisimme ja kunnioittaisimme esimerkiksi isovanhempiamme. Toimimme siis vain niin, kuten muutkin ennen meitä.

Lopulta suurimasta osasta omistamistamme asioista on tullut muistotavaroita. Samalla ne menettävät merkitystään. On eriasia arvostaa vain yhtä kahta muistotavaraa, kuin useita laatikollisia. Emme jaksa vetää muistolaatikkoa esiin tai selailla vanhoja valokuvia, kun niitä löytyy kasapäin. Lakkaamme arvostamasta niitä. Mitä on yksi arabian vanha vaasi muiden joukossa?

Pelkäämme olevamme kunniattomia. Pelkäämme unohtavamme. Vaikka siellä ne muistot ovat, lujasti ja tiukasti kiinni synapseissamme. Samalla kun tavara on särkyvää. Jossakin välissä tulee tilanne, että se poistuu elämästämme tavalla tai toisella. Se menee rikki, se kuluu – tai viimeistään kun kuolemme. Toisaalta niin muistokin. Jos se ei ole tarpeeksi tärkeä, se voi haalistua. Mutta periaatteessa se ei koskaan unohdu.

Lopulta eläminen menneessä, vie huomiotamme pois nykyisyydestä. Tarvitseeko kaikkea siis edes muistaa?

Viimeksi:

20 X MIKSI KYSYMYSTÄ SINULLE PART 2

Lue myös:

ET TARVITSE TULIAISIA TÄYTTÄMÄÄN KAAPPEJASI

MIKSI TAVARASTA LUOPUMINEN ON VAIKEAA?

JOS SITÄ EI KUVATA, ONKO SITÄ ENÄÄ OLEMASSA?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *