NIITÄ YKSINKERTAISIA ASIOITA

Myhäilin tänään tyytyväisenä, kuinka usein jaksankaan nykyään antaa iholle huomiotani. Enkä vain jaksa, vaan haluan antaa.

Kuorin sitä. Rasvaan sitä. Intoilen jopa kesästä, ehkä ensimmäisestä kesästä, jona oikeasti annan kasvoille ensimmäistä kertaa kunnolla suojaa aurinkorasvasta. Sillä olen lakannut käyttämästä myös meikkivoidetta arkisissa tilaisuuksissa.

Niin yksinkertaisia, mutta kuitenkin niin työläitä asioita. Raskaita asioita. Syyllistäviä asioita. Asioita, joita jaksoin toteuttaa hyvällä lykyllä kerran kuukauteen ja jotka siksi toimivat jatkuvana muistutuksena omasta huonommuudestani. Ja nyt ne ovat löytäneet tiensä jokaiseen viikkooni. Tuntuu hyvältä jaksaa pitää huolta kehostaan.

Monimutkaisuuden painon harteilla tajuaa vasta kun siitä pääsee eroon. Sillä se on näkymätön. Näkymätöntä aikaa. Näkymätöntä kuormitusta. Mutta vaikka se ei ole itselle näkyvää se on silti yhtä todellista.

Luopumalla monimutkaisuudesta, voin palata jälleen elämän perusteiden äärelle.

Yksinkertaisen ilon äärelle. Asioihin, joista on tullut taakkoja monimutkaisuuden tiellä. Ettei olekaan taakka vaan ilo petata aamulla peti, aukaista sälekaihtimet, luututa lattia, huolehtia kehostaan ja tehdä ruokaa. Ettei koekaan huonommuutta yksinkertaisten asioiden kuormittavuudesta, samalla haaveillen vain isommista asioista, joiden tieltä yksinkertaisista asioista tulisi päästä.

Palaisi vain arjen juurelle.

Elämän juurelle.

Niihin perusteisiin, mikä tekee elämästä elämän.

Eikä lisäisi siihen mitään, mihin voimavarat eivät riitä.

Viimeksi:

KUINKA USEIN AJATTELET, ETTET OLE TARPEEKSI KAUNIS?

Lue myös:

MIKÄ ON KAIKKEIN TÄRKEINTÄ?

KUINKA SELVITÄ PIMEÄSTÄ AJANJAKSOSTA?

ARJEN YKSINKERTAISTA KAUNEUTTA

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *