ON PALJON HELPOMPAA, KUN YMMÄRTÄÄ JA HYVÄKSYY OMAN RAJALLISUUTENSA

Meillä on tarve näyttää vahvoilta. Emme uskalla näyttää omaa rajallisuuttamme, omia heikkouksiamme muille. Jossakin kohtaa on vain se raja, mihin me pystymme. Eikä sen ylitse tarvitse pystyä.

Heikkouden näyttäminen tekee aidoksi, ihmiseksi. Se vapauttaa minuutta huonommuuden tunteista.

On ihanaa olla muille avoin itsestään. Kun omaa heikkouttaan ei peittele, se muuttuu itselle sekä myös muille ymmärrettäväksi.  Vaikka peittelisitkin, muut voivat silti nähdä sen ja tehdä omanlaisia johtopäätöksiä – joko oikeita tai vääriä.

Minun rajallisuuteni liittyy sosiaalisiin kanssakäymisiin. Olen hiljaisuus äänekkäässä maailmassa. Voisin peitellä itseäni ja yrittää näyttää vahvalta. Sen sijaan olen antanut itselleni luvan olla rajallinen. Tai ainakin välillä annan. Välillä on toki vaikeampia päiviä, jolloin koen voimakkaasti huonommuuden tunteita ja ryhmään kuulumattomuutta, mutta olen myös ymmärtänyt, että on ihan ok olla tällainen. Olen ymmärtänyt, ettei minun tarvitse esittää muita varten jotain, mitä en ole. Tai yrittää sovittaa itseäni äänekkään maailman muottiin.

Vasta tänä syksynä olen oppinut tämän rajallisuuden valottamisen taian uusien ystävien kautta. Tunnen erikoista vapautta, kun jaan toiselle niitä typeriä sosiaalisen tilanteiden pelkoja. Parhaimmillaan se lähentää meitä. Päästän toisen ihmisen pääni pelkojen sisään. Samalla olen oppinut ymmärtämään ja hyväksymään omaa rajallisuuttani.

Tällainen minä olen.

Viimeksi: KULUTUSYHTEISKUNTA ON LASKELMOINNIN LOPPUTULOS
Lue myös: OLETKO SE MITÄ HALUAT OLLA VAI MITÄ LUULET SINUN HALUAVAN OLLA?

Kommentit (2)
  1. Tuttuja kokemuksia heikkouksista ja sosiaalisesta ulkopuolisuudesta <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *