ONNELLISTEN IHMISTEN SALAISUUDET

Miten olla onnellinen?

Siinäpä elämän tärkein kysymys. Ja siihen kaikki etsivät, jopa koko elinikänsä, vastausta. Ehkä jopa koskaan vastausta saamatta.

Löytyykö vastaus yhteenkuuluvuuden tunteesta, rahasta, terveydestä, vapaudesta, luottamuksesta ja ystävällisyydestä? Näitä asioita Meik Wiking käy läpi kirjassaan Lykke – Onnellisten ihmisten salaisuudet.

Maailmasta löytyy siis ainakin yksi mies, joka yrittää ymmärtää ja luoda onnellisuutta lisää. Joka päivä. Toimimalla toimitusjohtajana perustamassaan Kööpenhaminan Happiness Research Institutessa. Vain tarkoituksenaan tutkia ja lisätä koko maailmaan onnellisuutta ja sitä kautta parempaa elämää. Ihanaa.

Sanoman pääpaino on viedä huomio rahan ulkopuolelle. Toki rahan merkitystä täysin vähättelemättä. Tulojen ja onnellisuuden välillä on korrelaatio. Rikkaiden maiden kansalaiset yleisesti ottaen ovat onnellisempia kuin köyhempien maiden kansalaiset. Hyvä elintaso johtaa kuitenkin jossakin vaiheessa myös hedonistiseen oravanpyörään: joudumme nostamaan jatkuvasti rimaa sen suhteen, mitä haluamme ja mitä tunnemme tarvitsevamme. Ja lopulta tietyn rajan jälkeen rahalla ei ole enää merkitystä. Aivan kuten ensimmäinen kakkupala maistuu taivaalliselle, ei viides enää olekaan kovinkaan nautinnollinen.

Kirja antoi paljon ajatuksia omaan elämääni. Erilaisia ja moniulotteisempia ajatuksia, mitä pelkästään tylsältä kuulostavia sanoja katsomalla voisi ajatella. Tutkimustuloksia, tilastoja, neuvoja, esimerkkejä ja tarinoita ympäri maailmaa. Mielenkiintoisen ja oivaltavan asiasisällön lisäksi kirja on jopa hauska.

Uskon, että oma elämäni vaatii vielä tekoja erityisesti yhteenkuuluvuuden, vapauden ja ystävällisyyden saralla. Ja uskon, että tässä yhä yksilökeskeisemmässä maailmassa kaikki tarvitsevat hieman herättelyä yhteenkuuluvuuden saralla. Tekeekö yhä yksinäisempi ja eristäytyneempi arki meidät oikeasti onnelliseksi? Se, ettemme tunne naapureitamme, hoidamme sosiaaliset suhteet puhelimella, emme auta kun näemme apua tarvitsevaa, havittelemme aina ensin omaa etuamme ja olemme jopa ajautuneet negatiiviseen tilaan, jossa näemme muiden tarkoitusperät usein uhkaavina? Vai pitäisikö elämäämme lisätä enempi kynttiläillallisia ja auttajan humalaa?

Ja ai että minä nautin kirjan lukemisesta! Suosittelen kaikille.

Suosittelen kaikille pysähtymään ja miettimään omaa onnellisuutta pinnan alapuolelta. Mikä tekee sinut onnelliseksi? Ja ennen kaikkea miksi?

Viimeksi: MIKSI TAVARASTA LUOPUMINEN ON VAIKEAA?
Lue myös: MIKSI TARVITSET AINA JOTAIN LISÄÄ, ETTÄ OLISIT ONNELLISEMPI?

Kommentit (4)
  1. Mielenkiintoisen kuuloinen kirja – täytyy ehdottomasti saada tuo käsiini! 🙂 Aihepiiri on todella kiinnostava ja olen viettänyt monia hetkiä ajatellen onnellisuutta ja mistä se oikeastaan koostuu. Mielestäni onnellisuus ei ole sitä, että kaikki elämän osaset ovat erittäin hyvin. Olen tullut siihen tulokseen, että onnellinen voi olla, jos on valmis hyväksymään elämän epätäydellisyyksineen ja osaa harjoittaa kiitollisuutta niistä asioista, joita itsellä jo on. Olen ajatellut samoja asioita, että ihmiset ovat etääntymässä toisistaan tässä individualismia korostavassa nykyajassa. Onni on parhainta, kun sen jakaa muiden kanssa ja helpointa murheista on selviytyä läheisten tuella.

    1. Oikeastaan epäonnellisuuden tunteet lähtee useimmiten omasta kroonisesta riittämättömyyden tunteestamme. Aina on jotakin, mikä voisi olla paremmin. Voimmeko siis lopulta koskaan olla täysin onnellisia? Vaikka saavuttaisimme kaiken, mitä tällä hetkellä ajattelemme onnellisen elämän vaativan, olisimmeko edes silloin onnellisia? Vai totummeko vain tuohonkin elämään, lopulta vaatien lisää?

      Uskon, että elämän epätäydellisyyksiä löytyy lähinnä ulkoisista tekijöistä. En halua liikaa yleistää, mutta useimmilla meistä asiat on oikeasti todella hyvin. Meillä on käsissä useita onnellisuuden avaimia, muttemme osaa käyttää niitä tai olemme kadottaneet niiden merkityksen. Esimerkkinä juuri jatkuva yksilöityminen, vaikka ihminen kaipaa kuitenkin pohjimmiltaan syvää yhteisöön kuulumisen tunnetta.

      1. Nimenomaan, on hyväksyttävä se ettei elämä voi olla täydellistä ja täyden onnellisuuden tavoittelu on loputon kierre, koska ihminen keksii aina asioita, jotka ovat huonosti. Jos kykenee hyväksymään sen, että täydellinen onnellisuus on illuusio ja arvostaa elämänmakuisia hetkiä arjessa, niin saattaa tuntea sitä mukavaa tunnetta, jota toiset ehkä kutsuvat onnellisuudeksi. Oleellista mielestäni on ymmärtää asioiden hetkellisyys. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että keskivertosuomalaisella asiat ovat erittäin hyvin tällä maapallolla ja siitä tulisi jokaisen osata olla kiitollisempi. Valitettavasti materiaalisista asioista nauttiminen on mennyt yhteisöllisyyden edelle.

        1. Olipa hyvin kirjoitettu! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *