PÄIVÄ, JONA VALITSIN YKSINKERTAISEMMAN ELÄMÄN

Muistan tuon päivän selkeästi. Muistan sen hetken selkeästi. Se oli ihan selkeä yksittäinen ajatus, jonka seurauksena heräsin. On elämä sitä ennen ja sen jälkeen. Erilainen elämä. Sumuinen elämä ja kirkkaampi elämä.

Tuosta hetkestä on kohta vuosi.

Kaikkea edelsi tyytymättömyys omaan elämään ja halu olla onnellinen. Onnellisuus tarkoitti turvattua elintasoa. Kaiken lähtökohtana oli tienata suurempi määrä rahaa, jotta voisin toteuttaa kaiken, mitä haluan ja olla, mitä haluan. Raha oli vastaus kaikkeen. Ymmärsin ihmisen merkityksen oman onnellisuutensa vastaajana. Siksi panostin tähän tavoitteeseen 24/7.

Innokkuus ja mielettömyys vaihtelivat. Välillä olin varma, että minusta tulee jotakin ja välillä pyörin epätoivossa, ettei minusta koskaan tule mitään. Lopulta itkin toiselle puoliskolleni elämän mahdottomuutta. En jaksa tällaista elämää. Olin stressaantunut ja ahdistunut.

Samalla suustani ryöpsähtivät sanat: jos en saa kaikkea, en halua mitään. Jos en voi saavuttaa menestystä, alan askeetikoksi. Olen ääripään ihminen. Vain toinen ääripää kelpaa, jotta voisin pysäyttää elämän järjettömyyden. Ja tuona hetkenä, heräsin kuin unesta. Maailma kirkastui.

Siis miksi oikein haluan haalia tavaraa ympärilleni? Kuinka paljon minun täytyy oikein tehdä töitä? Voisinko tehdä vain vähempi töitä ja saada siten itselleni enempi lisää aikaa?

Aloin ymmärtämään elämää enemmän. Miten se pyörii ja miten se toimii. Miten se on ohjelmoitu automaationa hirveän monimutkaiseksi. Aloin nähdä  syyn toiminnan taustalla. Näin asioita, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt, vaikka olin tuijottanut niitä silmästä silmään.

Pysähdyin miettimään asioita. Ymmärsin, että raha on elämän tärkeiden asioiden välineellistämistä. Voin saavuttaa elämän rikkauden hidastamalla ja tyytymällä vähempään. Tämä on jopa parempi, sillä sen voi aloittaa heti, kun taas rikastumisen eteen täytyy tehdä vuosia kovasti töitä.

Ja miksi elää hetkeä x varten, joka odottaa ehkä parinkymmenen vuoden päässä, kun voin elää niin nyt? Onko elämäni perusteissa oikeasti mitään vialla? Niin vialla, että sitä täytyy täyttää enemmällä? Vai mitä jos vapauttaisin itseni elämällä vähemmällä, tiedostamalla, että riitän ilman enempää?

Mietin, mitä siis oikeasti haluan elämässäni. Asioita kuten hyväksyntää, rakkautta, mielihyvää, merkityksellisyyden kokemusta, tietoisuutta ja rauhallisuutta. Kaikki tämä on naamioitu erilaisiin kaavoihin ympärilläni. Aineettomat asiat on tehty aineellisiksi. Miksi siis sitoisin itseni ostamalla tunteita, kun se lopulta vie vapautta itseltäni, asioista, jotka alun alkaen ovat oikeasti ilmaisia? Olenko siis tavoitellut haluamiani asioita ihan väärillä keinoilla?

Tarvitsen minä siis jotakin oikeastaan enemmän.

Vapautta.

Vapautta elää ilman painetta jonkin puuttumisesta, pakosta, menestymisestä ja ostamisesta, ahdistuksesta tai yrittämisestä olla oikeanlainen.

Lue myös:

MIKSI TARVITSET AINA JOTAIN LISÄÄ, ETTÄ OLISIT ONNELLISEMPI?

OLETKO SE MITÄ HALUAT OLLA VAI LUULET SINUN HALUAVAN OLLA?

ELÄMINEN AUTOMATISOITUJEN TAPOJEN IMUSSA (JA SEN ULKOPUOLELLA)

ORAVANPYÖRÄ SYNDROOMA

KULUTUSYHTEISKUNTA ON LASKELMOINNIN LOPPUTULOS

TARINA KALASTAJASTA JA LIIKEMIEHESTÄ

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *