PARISUHDE MINIMALISTIN KANSSA

Välillä tuntuu hullulta, että asia, josta itse on niin tavattoman innoissaan, ei ole hetkauttanut toista puoliskoa ollenkaan. Vaikka olen yrittänyt valaista elämän järjettömyyksiä, eivät ne aiheuta samanlaisia tunnekuohuja, mitä ne itsessäni sai aikaan. Aluksi iskikin pienenlainen shokki: onko tämä sitä erilleen kasvamista?

Oikeastaan J ei ole ikinä ollut kovinkaan materialisti. Jos elektroniikkaa ei lasketa. Minusta hänen kulutuksensa on muutamia poikkeuksia luukunottamatta aikalailla järkevää.

Mutta tiettyjen tavaroiden poistamisessa hänessä herää samanlaisia, voimakkaampia tuntemuksia. Eihän näitä nyt voi pois heittää, jos joku päivä tarvitsee.

Tällainen ajattelutapa on antanut minuun juuri sitä perspektiiviä, että olen tekemässä oikein. Kun peilaa toisesta reaktiota, ymmärtää, kuinka järjettömältä se kuulostaa. Omasta suusta se voi tuntua ymmärrettävältä, mutta kun toinen sanoo sen, huomaa, että se kuulostaa aika hullulta.

Itse olen jääräpäinen ihminen ja lähdin heti lähestymään asiaa ääripään kautta – yksiön ja askeettisuuden näkökulmasta. Se aiheutti toisessa voimakasta vastustusta, varmasti pelkoakin. Ajan kanssa löysimme keskitien ja ymmärsin itsekin, ettei yksinkertaistaminen vaadi täydellistä askeettisuutta, vaan oman elämän suhteellistamista.

Poistin aluksi hurjan määrän omia tavaroitani, mutta toisen tavarat eivät liikkuneet mihinkään. Kunnes yhtenä päivänä ilman ennakkovaroituksia J tokaisi – ”pitäisikö niitä vaatteita nyt alkaa kattomaan.” Ja niin varmaan puolessa tunnissa hän lajitteli pari muovipussillista roskiin sekä pari myyntiin. Vaatekaappi näytti sillä hetkellä hänen osaltaan paremmalta kuin minun. Äimistelin, kuinka helposti, vaivattomasti ja ilma turhaa mietiskelyä hän sen teki. Olin kateellinen.

Aatteellinen ero näkyy meillä ihan arkipäivässä. Minä tiskaan astiani, kun taas hän käyttää tiskikonetta. Minä välttelen televisiota erinäisin keinoin ja sillä aikaa toinen viettää omaa ruutuaikaansa. Toisaalta ollaan löydetty tässä myös yhteinen tie ja vietämme enemmän aikaa yhdessä ilman välineellistämistä.

Olen muuttunut paljon. Ja se vaatii tottumista myös toiselta puolelta. En ole samanlainen ihminen kuin puoli vuotta sitten. Kuka on tuo muukalainen?

Kun toinen haluaa yksinkertaistaa, on tärkeää ymmärtäminen ja yhdessä keskusteleminen. Periaatteessa toiselta ei voi vaatia samaa. Minä en voi vaatia minimalismia häneltä muttei hänkään toisaalta tavaratulvassa elämistä minulta. Tietynlaista kompromissia vaaditaan, niin kuin minkä tahansa asian suhteen.

Aluksi on hyvä keskittyä vain omiin tavaroihin. Yhteisistä tavaroista joutuu käymään kauppaa. Meillä hyvä keino on ollut varasto-kortti, jolla ollaan katsottu joidenkin tavaroiden tarpeellisuutta meidän arjessa.

J on tukenut minua kyllä huikeasti ja käytännössä antanut toteuttaa itseäni vapaasti.

Viimeksi: MITÄ AUKKOA OSTAMINEN SINUN ELÄMÄSSÄSI TÄYTTÄÄ?
Lue myös: PARAS KEKSINTÖ – ASTIANKUIVAUSKAAPPI / VARASTOILUA


blogit-150x60.png

Kommentit (2)
  1. Tanja/Minimaattori
    12.10.2019, 20:18

    Meilläkään puoliso ei ole syntymäminimalisti, toisin kuin minä. Yhteen muuttaessamme teimme kompromisseja, kuten tietysti kaikki muutkin ihmiset. Sovimme että säilytystilasta neljäsosa on minun käytössäni. Miehellä sai olla enemmän tavaraa, eikä minun tarvinut katsella hänen kaappeihinsa kun minulla oli oma siisti kaappini.

    Pikkuhiljaa puolisko alkoi karsia tavaroitaan. Ihan itsekseen. Hän oli huomannut kuinka helppoa mulla on, kun tavaraa on vähän, kaikki on järjestyksessä ja löytyy helposti.

    Kolme vuotta sitten lähdimme reissuun pienten reppujen varassa ja sen jälkeen puolisokaan ei ole haikaillut isomman tavaramäärän perään.
    Suomen kotimme myimme viime viikolla, kun tajusimme, ettemme ole sinne palaamassa. Pieni tavaramäärä mahdollisti unelmien toteutumisen ja puoliso löysi itse polkunsa minimalismiin.
    Muutokset on hyvä tehdä hitaasti, että mieli pysyy mukana.

    1. Kiitos rohkaisevasta kommentistasi 🙂 Teidän tarinanne kuulostaa ihanalta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *