PARVEKE – TOINEN VARASTO

Katselen ikkunasta viereisiä kerrostaloja.

Niihin, joihin näkyvyyttä on, on täytetty useimmiten monenlaisella roinalla. Tyhjiä olut laatikoita, muita laatikoita, pusseja, huonekaluja, vaatteita, lautoja, jos jonkinmoista kasaa. Vain muutama on sisutettu, osa kaaoksen vallassa ja loput tyhjillään. Samalla mietin viime kesänä tekemääni havaintoa – kuinka harvoin sitä näkeekään ketään edes pyörähtämässä, puhumattakaan ihan ajan viettämisestä, omalla parvekkeellaan. Ketään ei koskaan näy missään.

Löydän tilanteesta itseni, parin vuoden takaa. Silloin koin välttämättömäksi, että asunnossa olisi parveke. Asuntoa ilman parveketta en suostunut edes katsomaan. Tästä tiukasta kriteeristä huolimatta, en viettänyt siellä ikinä aikaa. Niin tärkeä kuin se minulle ajatuksissa olikin, ei kohdannut käytäntöön. Paitsi viime kesänä, kun olin päättänyt hidastaa elämisen tahtia. Viime kesänä vietin siellä enemmän aikaa, kuin yhteensä elämäni aikana missään asumassani kerrostaloasunnossa. Sen asema on ollut kuitenkin työn takana.

Miksi haluamme asuntoihimme väen vängällä parvekkeet, joita emme kuitenkaan usein käytä?

Näemme itsemme viettämässä siellä aikaa. Haavemaailmassa. Heräämme hitaisiin aamuihin, nauttien herkullista aamupalaa aamun ensi kajossa. Iltaisin siemailemme siellä viltteihin käärittynä viiniä. Olemme vain hiljaa ja pysähdymme. Samalla tämä haavemaailma ei kohtaa tähän maailmaan. Emme saa itseämme siirretyksi sisätiloista sinne. Tekemään näitä väritettyjä, nautinnollisilta kuulostavia hetkiä. Noudatamme mieluummin sitä rutiininomaista kaavaa sohvalle. On vaivalloista poiketa normista. Toki uuden normin voi aina luoda, mutta sen aloitus on raskasta. Yleisesti ottaen ajattelemme olevamme liian kiireisiä sellaiseen.

Kun parveke ei täytäkään haavekuvaamme, se saa uuden merkityksen varastona. Sinne on helppo sysätä ihan vain lyhyeksi aikaa asioita sivuun. Kunnes keksii niille paremman paikan tai ehtii siirtää ne roskiin taikka alakerran häkkivarastoon. Kunnes jaksamme jälleen työstää niitä. Sillä aikaa haluamme ne poissa silmistämme. Pois kuluttamasta energiaamme. Sillä asioiden käsittely vie paljon energiaa. Emme haluaisi joutua käymään sellaista läpi.

Välitila luo meille pakotien.

Viimeksi:

TIETOINEN SYÖMINEN

Lue myös:

TEE KEVÄTSIIVOUS VIIMEISEN KERRAN – JA ALOITA UUSI ELÄMÄNTAPA

TAVARAN TODELLINEN HINTA ON ELÄMÄSI

MISTÄ SYNTYY KODIN JÄRJESTYS?

Kommentit (8)
  1. En ole itsekään ollut parveke tyyppiä, mutta sellainen kuitenkin ollut kriteereissä. Varaston virkaa se aina toimitti. Noh, nyt asumme omakotitalossa, mutta jos muuttaisin olisi parveke ehdoton yhä edes ranskalainen sellainen. Ehkä kuitenkin tärkeintä olisi silloin muutoinkin kodin sekä parvekkeen sijainti. Ei siellä tule oltua, jos vastapäätä on toisten parvekkeet ja ikkunat. Veikkaan, että moni muukin viihtyisi partsilla kun näkymä olisi muuta kuin betonitalot tai Keijon makuuhuoneen ikkuna. 😀 Ystäväni kerrostalo asunnossa oli 35neliöinen parveke ja siellä tosiaan monet juhlat juhlittu, aamupalat syöty jne. Tosin siellä taloyhtiö puuttui siihen, että kaikille laitettiin samanlaiset kaihtimet ikkunoihin ja koska oli ihan akvaario oli myös kriteerinä ettei saa toimia varastona ja julkisivu näyttää siistiltä eli ei mitään viritelmiä. Muistaakseni omassa kodissani oli sama sääntö säilytyksen suhteen, mutta ei sitä kukaan valvonut. En kyllä tiedä onko se hyvä vai huono, että moista rajoitetaan. Itse toki en muuttaisi taloon joka olisi ulkoa tilkkutäkki, sillä en kestä visuaalista hälyä. Eksyin ihan ohitse aiheen, mutta parvekkeelleen kaikki kai liittyi. 😂

    1. Haha joo, kyllä kaikki liittyi parvekkeeseen 😀 itsellä ei mikään upea näkymä avarru, mutta on se silti jotenkin sellaisen zen tilan keidas, jos siihen sillä tavalla asennoituu. Jotenkin vain se rauhaisuus, raikas ilma ja luonnon kuuleminen riittää (vaikkei siis mitään metsikköä lähimain olekaan). Kiitos kommentistasi!

  2. Mäkin oon kiinnittänyt huomiota samaan nyt, kun jengi on kotona ja on ollut taivaallisia ilmoja hengailla parvekkeella. Pakko silti myöntää, että en itsekään osannut nauttia edellisen kodin melko paahteisesta parvekkeesta muuta kuin välillä nukuttamalla sinne vauvan. Nykyisen kotimme parveke on lasitettu ja se on lisännyt partsin käyttöä räjähdysmäisesti. Sinne on ihanaa ripustaa pyykit tai istahtaa katselemaan pääskysiä kesäiltoina.

    1. Jep! Kyllä se asema on ollut itselläkin välillä hakusessa, mutta kun pari kertaa ”vaivautuu” sinne aamupalalle, niin eikai sitä poissakaan malta enää pysyä. Olo jotenkin virittyy heti seesteisemmäksi, kun istuu alas ja kuuntelee vain ympäristön ääniä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *