SAAKO ELÄMÄÄ HALLITA?

Mitä siis jos tekee mieli ylensyödä, laistaa liikunnasta, tehdä huonoja valintoja, mutta valintoja, joita näennäisesti haluaa, ilman sitä hallintaa? Vaikka niistä loppujen lopuksi ei tulekaan hyvää oloa, todennäköisesti monin verroin huonoa, saako niitä silloinkaan hallinnoida, kun itse hallinnointikin nähdään pahana?

Elämää hallinnoimalla ajattelemme saavuttavamme kontrollin, hyppysiimme onnellisuuden. Sen jälkeen kuvaan astuukin normit. Kuka määrittää, mikä on onnellista, tavoiteltavaa, jota kohden hallinnoida?

Ehkä ajatus lihavista, kotiin jämähtäneistä ja hamstraajista vaikuttavat niiltä hallitsemattomilta ihmisiltä ja paitsi siltä, heidät on rajattu normeissa onnettomiksi. Mutta ovatko he onnettomia vain siksi, että heidän määritellään olevan sellaisia? Tunne tuosta onnettomuudesta kun on tunnetta vääränlaisuudesta, joka taas ei ole lähtöisin omasta itsestä vaan muilta ympäristöstä. Ilman noita muita onnettomuutta ei välttämättä olisi ollenkaan tai se olisi erilaista. On siis vain pohja, johon verrata ja johon itse ei täsmää, mutta johon hallinnoimalla on mahdollisuus päästä.

Näin vastaikään kommentin, jossa yksinkertaistamista hallinnoivana tapana kritisoitiin. Jos elämämme elintapa ei tuo onnellisuutta, saako sitä vastaan tehdä valintoja, vai pitääkö elää sen mukaan, miten nyt aina on vain elänyt, sillä muutos vaatii hallintaa, mikä on turhaa?

Miksi elämää ei saisi hallita?

Miksi se olisi pahasta?

Hallinnointi voi toki olla turhaa. On aivan totta, että elämä on epäselvää ja uskon, että joku on sitä mieltä, että siitä on melkein mahdotonta hallinnoida kovinkaan selkeää (vaikka itsestäni juuri nyt tuntuukin että se on hyvin selkeää.) Lähinnä kyse on minusta siitä, että on ymmärrettävä, ettei elämää voi millään valinnallaan hallinnoida täydelliseksi, mutta on silti eriasia, millainen elintapa työ hyvää oloa ja mikä huonoa.

Mä en ylipäätänsä näe, että hallinnoisin elämääni kaiken aikaa. On se sitä toki aluksi vaatinut. Mielen hallintaa tavaroista luopumalla ja kulutuskäyttäytymistä järkevöittämällä, joka sekin on tosin tapahtunut sisältä käsin, ei ulkoa. Että on itse käynyt pohdinnan sisällään, tietoisuutta kehittäen, itseään kuunnellen, ymmärtäen. Mutta vaikka se on sitä, hallintaa, aluksi vaatinut, en minä nyt päivittäin mieti asioita kontrolloiden. Sillä kyse on elintavasta.

Elintavasta, josta on tullut uusi automaatio.

Jossa vanha automaatio on korvattu uudella. Ei automaatio vaadi sellaista hallintaa, vaan se nimensä mukaisesti tapahtuu lähes automaattisesti. Kyse on uudesta normaalista, joka ennen on ehkä ollut joku muu.

Silti tässä prosessissa on ennen kaikkea ollut kyse juuri oman itsensä ja ympäristön kuuntelun taidosta. Että näen erilaisia asioita, syitä ja seurauksia niiden taustalla. Että kuuntelen, mistä voin hyvin ja mistä en, tehden valintoja sen mukaan. Jossa tunnistan, että selkeä koti ja selkeä elämä tuo hyvää oloa ja johon voi päästä raivaamalla kodin ja elämän lähes tyhjäksi – muodostamalla uudenlaisen tavan elää. Jossa ymmärrän, että ympärilläni velloo valtavia riittämättömyyden tunteita, joita en voi täyttää. Kyse on enemmänkin ymmärtämisestä kuin hallinnasta,  joskin hallintaa on vaatinut tuon ymmärtämisen toteuttaminen.

Ja eikö se ole parhaimmillaan juuri hallinnointia ilman nimellistä hallintaa? Kuunnella itseään? Sillä silloin pohjalla ei edes ohjaa niinkään ne normit, sillä tämän päivän normeihin ei taida sisältyä tyhjä koti tai hidastaminen, vaan paremminkin mitä kaikkea lisää ja enempää omaan elämäänsä voi haalia – samalla kun se tietoisuuskin kertoo, miksi sitä enempää ei tarvitse haalia.

Onko siis turhaa se, että muuttaa, hallinnoi elämänsä vai se, että jää vanhaan vaikka voi huonosti? Sillä ihan yhtä lailla sen vanhaan jäämisen, sen hyväksymisen yrittäminen vaatii sitä mielen hallintaa. Ja ihan yhtä lailla siinä vanhassa elämässäänkin mieltään yrittää hallita, pakottaessaan itsensä liikkeelle, ostamalla uutta itseään täydentävää, luoden omakuvaansa erinäisin tavoin riittäväksi, vihdoin toivoen lopulta selkeäksi.

Voiko siis todella olla edes sellaista käsitettä, kuin elämää ilman hallintaa?

Ehkä onkin vain erilaisia tapoja ilmentaa sitä.

Viimeksi:

DOKUMENTTI, JOKA KAIKKIEN TULISI KATSOA

Lue myös:

MILLAINEN KULUTTAMINEN ON NORMAALIA?

MIKSI YKSINKERTAISTAMINEN ON TRENDI EIKÄ NORMI?

MITEN YKSINKERTAISTAMINEN ON PARANTANUT ELÄMÄNLAATUANI?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *