SAMANKALTAISTEN IHMISTEN HEIMO

Miksi olet valinnut ne ihmiset ympärillesi, jotka lähellesi kuuluvat?

En ole itse koskaan ajatellut asiaa. En ole koskaan nähnyt tätä. Sattumanvaraisuutta.

Enkä tiedä olisinko koskaan nähnytkään. Jos en olisi lukenut, mitä Joshua Fields Millburn kirjoitti kirjaansa Everything that remains. Joka on siis hänen omaelämänkertansa yksinkertaistamisen tiellä.

Sillä kuinka sattumanvaraista onkaan, keistä meidän ympärillämme olevat sosiaaliset suhteet muodostuvat. Meille syötetään ajatusta, että jotenkin valitsisimme nämä ihmiset. Voiko sen lopulta kuitenkaan ajatella olevan todella oma valinta?

Kaikki lähtee liikkeelle lapsuudesta. Synnymme vanhempiemme valitsemaan naapurustoon ja sen ohjaamaan kouluun ja ehkä harrastuksiin. Mahdollisuutenamme on siis käytännössä ystävystyä vain näiden ihmisten – tai ihmisalkujen – kanssa.

En usko, että lapsena valintoja edes juuri ohjaa etsintä ihmisistä, jotka edustavat samanlaista arvomaailmaa. Arvomaailmahan vasta kehittyy. Oikeastaan koko tilanne on vain ryhmässä laineilua. Sopeutumista. Identiteetin muodostamista yhdessä sen ryhmän kanssa, johon ajautuu. Se on sekoitus erilaisuutta, joka muodostuu yhdeksi, jossa kaikki pyrkivät olemaan jos ei samanlaisia niin lähes samankaltaisia. Mukaudutaan, koska ihmisen luontainen tarve on olla osana ryhmää. Raamit asettaa yhteiskunta. Aika monimutkainen soppa, kun lopulta ajattelee.

Ja eikai se tilanne vanhempana siitä mihinkään muutu. Ympäristö vain laajenee. Silti jatkamme tutustumista ja ystävystymistä ihmisiin, jotka vain ovat siinä. Lähellä. Toki tehden jo jonkinlaista ”valintaa.” On kuitenkin aika sattumanvaraista, ketä siinä ympärillä sattuu juuri sillä hetkellä olemaan. On siis käytännössä sattuma, millainen minustakin lopulta tulee.

Sillä on pelottavaa olla yksin. Roikumme jopa meille turmiollisissa ihmissuhteissa. Ihmissuhteissa, jotka kuluttavat meistä vain energiaa. Jotka ottavat, mutta eivät anna. Sillä kaikki haluamme kuulua johonkin yhteisöön. Tulla kuulluksi. Hyväksytyksi. Rakastetuksi. Luodaksemme oman heimomme.

Samankaltaisten ihmisten heimon.

Tänä päivänä olemme tilanteessa, jossa etsimme samankaltaisia ihmisiä kissojen ja koirien kanssa. Avuksi on tullut internet. Lokeroituminen on selkeämpää kuin koskaan. Samalla heimorajat tulevat selkeämmäksi.

Ne sallivat jopa vihaa.

Viimeksi:

TAVARAN TODELLINEN HINTA ON ELÄMÄSI

Lue myös:

5 MINUUTIN KIIRE

PARAS VERSIO – VAI VAIN VERSIO ITSESTÄSI

MIKSI OLEMME NIIN VIHAISIA?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *