TELEVISIOTON 14VRK

Olen aina ajatellut, että mieluummin elän omaa elämääni, kuin katson muiden elävän omaansa. Silti televisio on ollut ahdistavan paljon läsnä elämässäni. Jotenkin sen on kuulunut olla aina päällä, kun olen vain kotona. Meikkasin olohuoneen sohvalla aamuisin, jotta samalla lastenohjelmat pyörisivät taustalla. Viimeinen asia ennen nukkumaanmenoa oli tv:n katsominen sängystä.

Oikeastaan minimalismin myötä aloin jo vähentämään ruutuaikaa. Päätin kuitenkin, että uudistan kokonaan suhteeni siihen, kieltämällä sen hetkeksi kokonaan.

Aluksi televisio oli paljonkin mielessä. Ei siksi että kaipaisin sitä, vaan semmoisena pakonomaisena käskynä alitajunnassani. Kun käsky välittyi, sekunnin ajan hapuilin kaukosäädintä, kunnes tajusin, että ei sitä nyt laitetakaan päälle. Tämä on aika käsittämätön reaktio, mistä järkytyin. Alitajuinen käsky, joka kirjaimellisesti koko ajan kumpuaa sisemmästä ja käskee minua aukaisemaan television. Neljännen – viidennen päivän kohdalla, tämä reaktio alkoi häipymään, eikä lopulta enää noussut ollenkaan pintaan.

Televisio on kuin hypnoottinen väline, johon on helppo tukeutua, kun vaikka väsyttää. Aika katoaa, eikä tarvitse ajatella mitään. Ajatukset nollautuvat. Iltaisin tuntui usein, että nyt voisi hetken katsoa televisiota, ihan että rentoutuisi. Vähän niin kuin väsymykseen olisi vastauksena television katsominen, eikä esimerkiksi nukkumaan laittaminen.

Olen lukenut paljon kirjoja ja yritin esimerkiksi netti joogaa, mutta tuntuu, että nyt kaikella tekemisellä on jokin merkitys ja joutuu käyttämään aivojaan. Mietin, mitä ajatuksetonta työtä sitä tekisi? Kaipaisi kuitenkin sellaista oloa, ettei ikään kuin tekisi mitään tai tarvitsisi ajatella mitään – pääsisi siihen hypnoottiseen tilaan.

Kahden viikon täytyttyä, tuntui kieltämättä todella hyvälle pitää herkkujen täyttämä leffailta. Mutta se siinä juuri olikin hienoa. Tällaisesta hetkestä nauttii enemmän, kuin jos televisio ja elokuvat olisivat osa jokapäiväistä arkea. En enää seuraa turhia saippuasarjoja, kun ei ole muutakaan tekemistä, vaan ennemmin vaikka tuijottelen ulos ja mietiskelen.

Ja se tärkein: en aukaise televisiota vain tilan täytteeksi.

”THE ABILITY TO SIMPLIFY MEANS
TO ELIMINATE THE UNNECESSARY
SO THAT THE NECESSARY MAY SPEAK.”
– HANS HOFMANN

Viimeksi: MITKÄ HUONEKALUT KUULUVAT KOTIIN?
Lue myös: OLISINKO SIIS MINIMALISTI?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *