TIETOINEN SYÖMINEN

Onko syöminen oikeasti niin hankalaa kuin se tänään tuntuu olevan?

Siihen liittyy valtavasti häpeää ja ahdistusta. Negatiivisuutta. Suhteemme siihen on monella tapaa häiriintynyt. Jopa niin paljon, että köyhdytämme itse ravinto-aineita, lisäämme teollisia lisäaineita ja jopa leikkelemme itseämme. Vaikka syömisen pohjimmainen ja yksinkertaisen kaunis tehtävä on antaa vain kehollemme energiaa.

Ongelman ydin löytyykin ajattelevasta mielestämme ja tuntevasta sydämestämme. Tähän tietoinen syöminen pyrkii vaikuttamaan. Ravitsemaan myös muuta, kuin pelkkää mieltämme, sydäntämme ja mahaamme.

Selailin läsnäoloon liittyvää kirjallisuutta, kun käteni osui Jan Chozen Baysin kirjaan Tietoinen syöminen. Minulla ei ole koskaan ollut isoja ongelmia syömisen suhteen. Jollakin tavalla tämä kirja kuitenkin vetosi minuun. Ja minä tarvitsinkin muistutuksen. Tai oikeastaan herätyksen. Sillä kuinka välinpitämättömästi ruokailuun suhtaudunkaan, vaikka se on yksi tärkeimmistä asioista elämässäni. Olen miettinyt läsnäoloa arjessa, mutta samalla kuitenkin sivuuttanut kokonaan syömisen. Voiko sen arkisempaa ollakaan? Niin perusteellista ja yksinkertaista, joka samalla on kuitenkin niin unohdettua.

Tietoinen syöminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on tietoinen, mitä syö. Samalla olemme kuitenkin todella unohtaneet, miten se tapahtuu. Se ei ole – kuten minäkin ennen luulin – vain ruokailua ja ajattelua  eli puhelimen ja muiden häiriöiden pois sulkemista. Tietoinen syöminen on vain pelkkää syömistä ja sen aistimista, kaikilla seitsemällä eri lajilla.

Sillä nälkä ei ole vain nälkä, vatsan ja energiatasojen nälkä. Nälkää on seitsemää lajia: on silmän nälkä, nenän nälkä, suun nälkä, vatsan nälkä, solujen nälkä, mielen nälkä ja sydämen nälkä. Ne kaikki tarvitsevat ruokaa. Ne kaikki voi käydä läpi syödessään. Se on tietoista syömistä. Jos syöminen jää epätyydyttäväksi, etsimme lisää uutta ja erilaista syötävää. Havainnoimalla nälän lähteen, voi löytää muitakin tapoja sen tyydyttämiseen kuin ruoan. Sillä vain vatsa ja solut tarvitsevat ruokaa.

Kuinka vähän sitä tuleekaan ajateltua eri aistien osuutta ruokailussa. Sillä kuinka tärkeää silmille onkaan nähdä kauneutta, kuinka vaativa suumme tuntemuksilleen on, kuinka elämme ajatellen, että olemme kylläisiä vain kun lautanen on tyhjä tai mahamme ratkeamaisillaan, kuinka pelkäämme kokevamme nälkää, kuinka olemme ehdollistuneet tiettyihin kellonaikoihin, kuinka hotkimme ruoan nopeasti seuraava hetki mielessämme, kuinka ruoka on yleinen lohduttaja sydämen nälkää täyttämään ja kuinka ahdistunut mielemme onkaan jatkuvista ruokasuositus muutoksista.

Kun lakkaamme ajattelemasta, mitä syömme, voisimme yhtä hyvin syödä pahvia. Emme lopulta enää maista sitä. Sillä ajattelu ja tietoisuus ovat kaksi erillistä toimintoa. Kun ajattelet jotakin, tietoisuus on poissa päältä. Voimme syödä loputtomasti, tiedostamatta, kuinka paljon ja mitä syömme. Tietoisuus taas on ruoan näkemistä. Sen haistamista ja maistamista. Sen pyörittelyä suussa. Sen jälkimaun aistimista. Tuntemuksia vatsassa ja tuntemus kehon reagoinnista.

Tuijotamme kaavoja, tutkimuksia, pyramideja, kaloreita, ravintoaineita ja jopa kelloa. Samalla olemme täysin sivuuttaneet itsemme.

Olenko minä nälkäinen?

Missä ja miltä nälkä tuntuu?

Mikä osa minusta (eri lajeihin nojaten) on nälkäinen?

Mitä minun kehoni tarvitsee?

Mitä siis haluan syödä?

Mitä aistin seitsemää eri aistia tutkien?

Olenko kylläinen?

Viimeksi:

MIKSI TARVITSEMME JONKUN KERTOMAAN MEILLE, MIKÄ ON OK?

Lue myös:

MIKSI LÄSNÄOLO ON VAIKEAA?

6 KEINOA HARJOITTAA LÄSNÄOLEVAMPAA ARKEA

ELÄMÄN YKSINKERTAINENKIN MULTITASKAUS KUORMITTAA

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *