VAATEKRIISI, NYTKÖ JO PALASIT?

Kesä on aluillaan. On lämmin päivä. Ja itsevarmuuteni 44 kappaleen vaatekaappiani kohtaan murenee.

Mitä laitetaan päälle, kun ei oikein ole kuuma muttei kylmäkään? Mietteissäni jatkan matkaa, kunnes vastaan tulee joku kivoissa kangashousuissa ja t-paidassa. No tuollaiset kangashousut tietenkin! Päätän ostaa sellaiset.

Siis mikä homma?

Miten onnistun löytämään itseni taas saman ongelman keskeltä? Etten tunne itseäni oikein hyväksi missään. Olen aina vääränlainen. Voisin aina olla jotenkin parempi. Saanko heittää kaiken menemään ja aloittaa alusta?

Palasin kotiin.

Loppuuko tämä koskaan? Vai jatkanko ainaisesti paremmasta haaveilua? Onko tämä sitä valmiiksi tulemisen identiteettiä? Odotan vaatekaapistani valmista minua.

Aloin tekemään listausta. Tein katsauksen mitä laitan päälle viiden asteen lämpötilaeroilla. Uupuuko sieltä oikeasti jotakin, mitä tarvitsen?

Odotin pari päivää. Housut yhä mielessäni. Vielä kerran. Lupaan itselleni. Vain tämän kerran. 

Kuinka monta kertaa itseään voi huijata?

Kirjaimellisesti olin niin lähellä! Odotin kuitenkin pari päivää. Tutkailin vaatekaappiani. Tutkailin kaupungilla ihmisiä jotka näyttävät minusta aina paremmilta.

Ja jätin housut ostamatta.

Sillä tämä on loputon kilpailu, jossa en voi voittaa.

Viimeksi:

7 ARKISTA ASIAA, JOISTA SAAN MIELIHYVÄÄ

Lue myös:

MITÄ LÖYTYY 44 KAPPALEEN VAATEKAAPISTA?

ONKO ITSENSÄ ETSIMINEN ELÄMÄN SUURIN HUIJAUS?

MITEN VÄHENTÄÄ OSTOHIMOA?

Kommentit (4)
  1. Voih, kuulostaa niin tutulta. Avauduin vasta itsekin blogissani sitä kuinka ostolakosta ja vaatekaapin karsimisprojektista huolimatta uusien vaatteiden hankinta polttelee – ja itselläkin tuolla himolistalla oli myöskin juuri kesäiset kangashousut. En ole päässyt lähellekään tuota sinun 44 osan vaatekaappiasi joten valinnanvaraa kyllä olisi varmasti omastakin takaa, mutta silti tuntuu että aina jokin ”vaatekaapin olennainen kulmakivi” puuttuu…

    1. Juuri näin! Jotenkin vaatteisiin turtuu vaan niin nopeasti, että aina etsii ja tarvii jotakin parempaa ja uutta ”olennaista”. Kai se on sitä täydellisyyden tavoittelua.

  2. Hei
    Tämä tekstisi niin osui muhun. Täydellisyyttä itsekin etsien.

    1. Kiitos! Näin me varmasti kaikki, ainakin jollakin tasolla 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *