VIERAANA MANHATTANIN H&M:LLÄ – POHDINTOJA KAUNEUDESTA

Vietin 9 päivää kesälomastani New Yorkissa. Vaihdoin myös tuolloin ison matkalaukku matkaamisen kasimatkatavara matkaamiseen. Kesäinen New York oli tähän helppo kohde, sillä mukaan ei tarvinnut kuin hellettä kestävää vaatetta. Ja voin kertoa, että kesäinen New York on kuuma!

Toisella matkapuoliskolla pakkaaminen ei sujunut yhtä sujuvasti ja hänelle tulikin kesken kaiken tarve lisäsukille. Siispä suuntasimme H&M:lle pikaiselle visiitille. Siinä kolmannesta kerroksesta alas laskeutuessani tarkkailin muiden ostokäyttäytymistä. Näin ympärilläni paljon kaikkea kaunista. Joku katsoi ihanaa kesämekkoa ja ajattelin sen sopivan hyvin myös minulle. Pitäisikö kuitenkin käydä kierros katsomassa vaatteita? Jos ihan vain jonkin yhden tai kaksi asiaa ostaisin?

Vaikka alun alkaen päätin, että A: en tarvitse mitään, enkä siis osta matkalta mitään ja B: en varsinkaan osta mitään mistään kaupasta, mikä löytyy myös suomesta. Ja tähän voisi lisätä vielä kohdan C: en varsinkaan haluaisi enää ostaa mitään H&M:ltä. Silti löysin itseni haaveilemasta. Mutta siinä asiaa ajatellessani pääsin lopulta sen yli ja kävelin vain suoraan ulos liikkeestä.

Mietin vaatteiden tuomaa kauneutta ja kestoa. Tekeekö nämä vaatteet oikeasti minut kauniimmaksi ja paremmaksi niin kuin uutuuden hurmassa tuntuu?

Kauniimmaksi tekee se hetki, kun ostaminen tuottaa iloa ja vaatteet nähdään päällä kutakuinkin ensimmäistä kertaa. Sitten niiden kanssa menee väkijoukkoon ja näkee monta muutakin hienompaa mekkoa. Parin päivän päästä mekko ei tunnu erityisen hehkeältä enää ollenkaan. Näkee, ettei niillä omilla vaatteilla ollutkaan mitään merkitystä isommassa mittakaavassa.

Mainostaminen on luonut meille illuusion vaatteiden tuomasta kauneudesta ja kauneuden tuomasta onnellisuudesta.

Jotenkin olen lakannut katsomasta ihastellen ihmisten tyyliä. Sattuu tätä toki vielä satunnaisesti, mutta paljon harvemmin ja annan tunteen lipua ohi. Ennen vain vertasin, kuinka paljon hienompaa jollakin toisella oli – tunsin itseni huonoksi. Mietin, kuinka voisin itse näyttää samalta.

Tuntuu, että olisin tietyllä tapaa lakannut näkemästä kauneutta.

Toisaalta on aika kauhea ajatus, ettei näe kauneutta. Voiko joskus olla niin, ettei ulkonäöllä olisikaan mitään merkitystä? Ulkonäkö on kuitenkin osa kokonaisuutta, yksi tapa ilmaista itseä. Enkö saisi huolehtia itsestäni?

Kauneudesta on tullut hirvittävä osa meidän arkea. Se on kaupan, materian, vallan ja ihmisarvon väline. Minusta maailmassa saa tunnustaa ja saa ihastella kauneutta – ja saa panostaa omaan ulkonäköönsäkin. Tällä hetkellä se vaan on niin utopisissa leveleissä, ettei siinä ole mitään järkeä. Kun yhdenmallin mukaista kauneutta ja täydellisyyttä on kaikkialla, ei sitä yhtäkkiä olekaan enää missään.


”WANT TO KNOW HOW TO MAKE
YOURSELF INSTANTLY UNHAPPY?
COMPARE YOURSELF WITH SOMEONE ELSE.”
– FUMIO SASAKI

Viimeksi: MINIMALISMI AUTTAA MUOKKAAMAAN ARJESTASI ITSESI NÄKÖISEN
Lue myös: MENESTY JA KULUTA

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *