VOIKO KOTI NÄYTTÄÄ ARJESSA SISUSTUSLEHDELTÄ?

On tullut jopa trendikkääksi jakaa arkikuvia sekaisin olevasta kodista. Siihen kuuluu vaatekasat siellä täällä, petaamaton peti ja kasa lautasia odottamassa tiskikonetta.

Minäkin kuuluin ennen tähän kategoriaan. En jaksanut aukaista joka päivä sälekaihtimia, sillä ”kohtahan” ne pitäisi laittaa taas kiinni. En jaksanut pedata petiä tai laittaa astioita heti koneeseen, sillä se veisi aikaa joltakin tärkeämmältä, todennäköisesti televisiolta. Jätin puolipitämättömät vaatteet sinne tänne, sillä vaatekaapissa oli jo valmiiksi ahdasta.

Syynä tavalliseen arjen kaaokseen on nimenomaan se kaaos – tavarakaaos. Meillä on liikaa tavaraa siihen nähden, mitä pystymme hallinnoimaanJa mitä sisustuslehti tarjoaa? Tavarakaaoksetonta kotia! Loppu hoituu kuin itsestään: valoisuus, selkeys ja seesteisyys ovat synonyymeja järjestyksessä olevalle kodille.

Eikö arjen koti voi olla tavarakaaokseton?

Se vaatii uudenlaista ajattelua tarpeesta. Mitä tavaroita minä ihan oikeasti tarvitsen? Mikä merkitys on tavaralla joka hankaloittaa arkea? Joka ei näe päivänvaloa? Joka vie tilaa niiltä, joita käytetään? Luoden ympärilleen kaaosta niin kotiin kuin mieleenkin? Sillä kaaoshan on kaikkea muuta kuin vain epäjärjestystä. Se on ennen kaikkea mielen kaaosta – syyllisyyttä, levottomuutta, ärtymystä, kuormittavuutta – lukemattomia signaaleja mielelle prosessoitavaksi. Ja tästä haluamme pakoon sisustuslehden kotiin.

Yhtä tunnetilaa on tosin hankalaa täyttää. Uutuuden viehätystä.

Sillä uutta on hankalaa tavoittaa. Turrumme siihen niin tavattoman nopeaa, että sen kiinni saamisen yrittäminen on jopa turhaa. Kaikkeen tottuu. Turtuu. Uusi on uusi vain hetken, ennen kuin se on taas vanha. Kuukauden päästä uusi hieno keittiö onkin vain keittiö, uusi hieno sohva vain sohva ja uusi hieno lamppu vain lamppu. Tuotti ne aluksi kuinka paljon iloa tahansa.

Kotini ei näytä sisustuslehdeltä. Siellä on edelleen 8 vuotta vanhat, opiskelujen alkuaikoina ostetut mahdollisimman halvat huonekalut. Se ei ole siis muodikas eikä kovin kauniskaan. Mutta muuten? Ehkäpä.

Siellä on valoisaa. Verhottomia ja sälekaihtimet auki olevia ikkunoita. Roinatonta. Ilman yhtäkään koriste-esinettä. Selkeää. Jokaisella tavaralla on oma paikkansa – ja ne myös palaavat sinne. Seesteistä. Sillä siellä missä on valoisaa, roinatonta ja selkeää, mieli lepää. Ja se on tärkeintä.

Se on kuitenkin ennen kaikkea koti.

Se ei ole aina täydellinen ja joskus senkin selkeys säröilee.

Sillä siellä on elämää.

Viimeksi:

EIKÖ MULLA TEE ENÄÄ MIELI OSTELLA MITÄÄN?

Lue myös:

OLETKO SOKAISTUNUT OMISTAMIESI TAVAROIDEN MÄÄRÄLLE?

MITEN ESTÄÄ VAATTEIDEN KERTYMINEN YMPÄRI ASUNTOA?

MITÄ LÖYTYY 44 KAPPALEEN VAATEKAAPISTA?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *