Jos tunnet, että olet ”alisuorittaja”, eli koet  turhautumista, hermostuneisuutta ja riittämättömyyden tunteita, niin tunnetilasi on matala, etkä juuri nyt havaitse kaikkea sitä, mitä olet omilla toiveillasi luonut. Etkä havaitse myöskään suunnatonta arvoasi ihmisenä ja sieluna, joka on lukemattomissa inkarnaatioissaan auttanut universumia laajentumaan, omilla toiveillaan. Todellisuutemme on aina vain havainto, jonka teemme tietyssä tunnetilassa. Korkeassa tunnetilassa havaitset oman arvokkuutesi ja kaikki suurenmoiset luomuksesi, matalassa tunnetilassa taas havaitset puutteen, rajallisuuden ja arvottomuuden.

Tällaisessa arvottomuuden mielentilassa olet samalla tunnetaajuudella, kuin myös monet ns. menestyneet, elämää matalassa tunnetilassa suorittavat ihmiset, ja silloin myös tunnetilastasi eli taajuudestasi johtuen havaitset juuri heidät, ja heidän näennäiset saavutuksensa, ja tunnet riittämättömyyttä suhteessa heihin. Se, mitä ET tiedä, on totuus, että myös nuo elämäänsä suorittavat,  jakuvasti menestykseen pyrkivät, ja onnellisuutta tulevaisuudesta etsivät ihmiset, katsovat sinua ja sinunlaisiasi,  ”vapaampia ihmisiä”, usein aivan samanlaisen riittämättömyyden tunnetilassa. Eli he puolestaan näkevät itsensä oravanpyörän vankeina, kun taas sinä näet itsesi arvottomana, koska ET pyöri yhtä kiihkeällä tempolla oravanpyörässä.

Sillä vaikka heidän suorittamisensa toisi heille määrättömästi rahaa ja menestystä, niin jos he eivät osaa tai ehdi rauhoittua ja nauttia nykyhetkestä, arvostaa saavutuksiaan, ja myös niitä aineettomia asioita, joita heillä on, ja itse itseään ilman mitään saavutuksia – niin he eivät tunne onnellisuutta. Onnellisuus on elämämme ainoa todellinen päämäärä, ja vaikka suorittaisimme ja menestyisimme kuinka paljon tahansa, emmekä tuntisi onnellisuutta, niin myöskään menestyksellämme ei ole mitään merkitystä.

Jos tällainen ihminen on elämässään jatkuvasti hyvin kiireinen, niin suuren osan ajasta hän on ikään kuin menossa tekemään jotakin, jotta hän tuon tekemisen jälkeen voisi vihdoin ”nauttia elämästä”. Eli elämä on hänelle sarja arkisia velvollisuuksia, joita hän suorittaa siksi, että voisi kokea onnellisuutta noiden velvollisuuksien synnyttämän vaurauden ansiosta. Eli tällainen henkilö saattaa tehdä raskasta työtä, ja uneksia tulevasta lomamatkasta, jonka hän saa ikään kuin ”palkintona” vaativasta ja raskaasta työstään. Ongelmana vain on, että jos tämä henkilö ei ole ollut työskennellessään kovin usein korkeassa tunnetilassa, niin hän ei osaa myöskään nauttia lomastaan, täysin riippumatta siitä, kuinka ylellinen on hänen lomansa. Hän ei siis tunnetasolla tunne ansainneensa lomaansa, vaikka hän on raatanut tuon loman eteen todella paljon. Rahallinen tai ammatillinen menestys ei siis koskaan täytä sitä tunnetyhjiötä, joka syntyy yksinkertaisesti siitä, että elämää suorittava ihminen ei arvosta itseään omana ainutkertaisena itsenään, HUOLIMATTA kaikesta menestyksestään.

On siis pelkkä harha, että esimerkiksi rahallista menestystä kokevat ihmiset olisivat onnellisempia, kuin vähemmän rahaa ja vaurautta saavuttaneet. Sillä jos ihminen saa paljon rahaa, mutta ei arvosta itseään, eli ei tunnetasolla tunne oman sielunsa mittaamatonta arvokkuutta, niin hän ei ole onnellinen – koska hän ei siis tunne onnellisuutta. Ja silloin hän ei myöskään arvosta saavutuksiaan, täysin riippumatta noiden saavutusten suurenmoisuudesta.

Menestyvä ihminen jää useimmiten myös ”kiinni menestykseensä”, eli alkaa arvottaa itseään  sen mukaan, kuinka paljon MUUT IHMISET arvostavat häntä. Ja hän myös jatkuvasti vertailee omaa menestystään muiden ihmisten menestykseen, eikä koskaan koe olevansa itse riittävän menestynyt. Hän kokee siis myös muut ihmiset uhkana omalle menestykselleen. Onnellisuus on aina kuitenkin vain sitä, että arvostamme itse itseämme, muut ihmiset ja heidän mielipiteensä – ja heidän elämänsä suoritukset –   ovat täysin epäolennaisia.

Näin käy usein myös menestyville taiteilijoille, jotka ovat myös nauttineet työstään, eli heidän luovuutensa on mahdollistanut korkea tunnetila, inspiraatio eli onnellisuus, eli he ovat siis rakastaneet työtään, mikä on myös välittynyt heidän yleisölleen. Kaikkein arvostetuinkin taiteilija saattaa suuren menestyksen jälkeen syöksyä todella rajusti mataliin tunnetiloihin, jos hän ”yrittää ylläpitää menestystään”, jota hän on aiemmin siis saavuttanut korkean tunnetilansa ansiosta. Yrittäminen tapahtuu aina matalassa tunnetilassa, ja vain  inspiroitunut toiminta korkeassa tunnetilassa tekee meidät onnellisiksi.

Tämä kaikki ei kuitenkan tarkoita toisaalta myöskään sitä, että raha ja vauraus tekisi meidät onnettomiksi, tai että materiaalinen runsaus olisi paha asia. Materia on aina syntynyt hengestä eli toiveistamme, eli materia ON henkistä, energiaa. Mutta voimme siis nauttia materiasta vain, jos arvostamme ja rakastamme itseämme ja kaikkia muita, eli olemme onnellisuuden tunnetilassa, resonanssissa oman korkeamman minämme kanssa, jolloin myös maifestoimme materiaa, jota olemme toivoneet, ja jota kykenemme siksi arvostamaan. Sen sijaan raha ja menestys, jota saamme, vaikka emme itse koe sitä ansainneemme, EI tee meitä onnelliseksi.

Tietoisena luojana olet todella vapaa silloin, kun osaat iloita myös kaikkien muiden ihmisten onnellisuudesta ja onnistumisista. Sillä sillä hetkellä ymmärrät ja tunnet tunnetasolla, että me ihmiset emme ole erillisiä, vaan yhden ihmisen menestys ja onnellisuus on myös meidän kaikkien muiden ihmisten onnellisuutta. Ainoa asia, joka siis erottaa onnellisen ihmisen onnettomasta, on tunnetila. Voimme  tuntea kateutta toisen ihmisen menestyksestä ja onnesta siis vain matalassa tunnetilassa, eli ollessamme erossa omasta korkeammasta minästämme.

Onnellisuus ei siis ole koskaan mitään muuta, kuin onnellisuuden tunne juuri nyt. Emme saa onnellisuutta mukaamme tulevaisuuteen,  emme voi säilöä onnellisuutta pahan päivän varalle varastoihin, onnellisuus ei ole palkinnoissa ja mitaleissa, ei omistamissamme kiinteistöissä eikä pankkitileillämme, se ei ole kirjattuna avioliittotodistuksiin eikä koulutodistuksiin, onnellisuus ei ole hakattuna hautakiveemme, eikä onnellisuus ole merkittynä historiankirjoihin.

Pyri siis aina tuntemaan täysin ehdotonta rakkautta kaikkia maailman ihmisiä, ja koko muuta luomakuntaa kohtaan, ja silloin rakastat myös itseäsi täysin pyyteettömästi. Ja ehdoton rakkaus on valaistumisen tunnetila, jossa et tunne erillisyyttä etkä rajallisuutta, ja jossa tunnet, että mikä tahansa mitä toivot, on jo olemassa, ja ulottuvillasi juuri nyt.

Ajattele kulkevasi hämärässä,  tiheässä metsässä polkua pitkin, ja olevasi matkalla aurinkoiselle rannalle . Jos pelkäät joka askeleella, mitä saatat metsässä kohdata, niin keskityt pelkoosi, etkä kohta enää uskallakaan ottaa askeleita, jotka veisivät sinut pois metsästä. Vaikka alun perin uskoit, että hämärä metsä loppuu jossain kohtaa, ja aurinkoinen ranta tulee vastaan, vaikka et voi vielä nähdä rantaa tiheikön läpi – niin koska pelkosi hidastaa kulkuasi, niin alat pian jo olla niin tottunut metsän hämäryyteen, että päätätkin pysähtyä kokonaan, koska et enää usko rannalle vievän metsäpolun koskaan päättyvän.

Jos taas olisit alun perin kulkenut polkua iloisena, uskoen vahvasti, että saavutat pian pämääräsi, eli tuon ihanan aurinkoisen rannan, niin olisit ollut perillä nopeasti ja vaivattomasti. Etkä siis olisi pelännyt metsäpolullakaan, sillä iloisena et olisi kuvitellut mielessäsi pelottavia asioita, koska korkeassa tunnetilassa et olisi voinut vastaanottaa ”matalamielisiä” ajatuksia.

Jokainen hetki elämässäsi on kuin kulkemista tuolla polulla: Voit siis milloin tahansa ottaa askeleen joko iloisena ja luottavaisena eteenpäin, jäädä epäröiden paikallesi,  kulkea peloissasi taakse päin, tai kiertää toivottomana ja pettyneenä kehää. Eli ainoa asia, jota koskaan elämässäsi tarvitset, kulkeaksesi kohti todellisia toiveitasi, on korkea tunnetila, eli täydellinen luottamus universumin huolenpitoon, oman korkeamman minäsi viisauteen. Eli luottamus siihen, että saat aina mitä TODELLA haluat, jos tunnetilasi on korkea.

Elämäsi on siis matka, joka on ikuinen, mutta joka koostuu lyhyemmistä matkoista,  päämääristä, unelmista:  Jos lähdet lomamatkalle, niin lomamatkasi on mielestäsi onnistunut, jos nautit matkastasi, ja kaikista uusista kokemuksista matkasi varrella – tai matkasi on epäonnisutnut, jos et nauti matkastasi, kadut, että koskaan lähditkään matkallesi, ja toivot koko matkan ajan, että et olisi joko lähtenytkään matkallesi, tai että olisit jo takaisin kotona. Matkasi elämässäsi ei siis koskaan ole pysyvä onnellisuuden tai onnettomuuden tila, vaan jokainen kokemasi hetki, ja jokaisen hetkesi tunnetila määrittävät sen, miltä elämäsi matka yleisesti ”tuntuu”, eli koetko elämäsi onnellisena, vai onnettomana.

Luot ja sallit elämääsi uudeksi joka ikinen hetki. Se, että elämäsi ei tunnu muuttuvan paremmaksi, johtuu siis vain siitä, että pysyt samassa, negatiivisessa tunnetilassa, jolloin myös luot koko ajan sitä samaa, mitä olet tähänkin saakka luonut ja sallinut.

Eli jos sinulla on vaikkapa ihmisuhde, johon et juuri nyt ole syystä tai toisesta tyytyväinen, niin et saa muutettua ihmissuhdettasi paremmaksi olemalla tyytymätön, tai päättämällä ihmissuhteesi, ja hakeutumalla toiseen ihmisuhteeseen, jonka oletat olevan parempi kuin nykyinen suhteesi. Sillä otat aina ”itsesi” eli oman tunnetaajuutesi  mukaasi, vaikka olosuhteet  muuttuvat, ja ihmiset ympärilläsi vaihtuvat toisiksi! Voit siis muuttaa ihmissuhteesi paremmaksi vain ja ainoastaan pyrkimällä resonanssiin oman korkeamman minäsi kanssa, eli tuntemalla tyytyväisyyttä ja iloa muista asioista, joita elämässäsi juuri nyt on. Tai etsimällä tietoisesti arvostuksen aiheita nykyisestä kumppanistasi. Tai muistelemalla ihmisuuhteessasi aikaisemmin kokemiasi iloisia asioita. Sillä toinen ihminen lähelläsi ilmentää AINA itsessään ja käytöksessään juuri sitä tunnetilaa, kuin missä sinä itse juuri parhaillaan olet. Eli SINÄ mahdollistat myös läheistesi negatiiviset tunnetilat ja teot. Ja jos olet vakaasti itse korkeassa tunnetilassa,  niin et edes havaitse läheistesi negatiivisia tunnetiloja, tai he eivät ilmennä niitä sinun seurassasi. Tämän ”taajuuksien yhteensopivuuden” aikaansaa vetovoiman laki.

Samoin rahan puute elämässäsi on mahdollista vain, jos itse uskot rahan puutteeseen  ja siihen, että rahaa on unversumissa vain rajallinen määrä, tai että et itse ansaitse vaurautta, koska olet jollain tapaa ”arvoton”, tai ”viallinen”. Mutta jos keskityt kaikkeen siihen vaurauteen, mitä sinulla tällä hetkellä elämssäsi jo on, mutta jota ei kenties menneisyydessä sinulla vielä ollut, niin tunnetilasi kohoaa ”vaurauden ja mahdollisuuksien taajuudelle”, eli uskot, että voit jälleen saada, mitä toivot, koska niin on käynyt elämässäsi aiemminkin. Raha on siis vain ja ainoastaan energiaa, samoin kuin rakkauskin, ja molemmat ovat täysin rajattomasti saatavillasi. Vain oma epäuskosi estää sinua saamasta, mitä haluat. On aivan saman tekevää, keskitytkö ajatukissasi aineelliseen tai aineettomaan vaurauteen  ja runsauteen, ne molemmat ovat olemassa korkeassa taajuudessa siksi, koska sinä olet niitä itsellesi toivonut. Tunnetilasi on ainoa asia, joka joko mahdollistaa, tai estää toiveidesi manifestoitumisen konkreettisesti.

Samoin sairaus on aina vain oman mielesi resistanssista eli vastustuksesta syntynyt tila. Älä kuitenkaan koskaan syytä itseäsi siitä, että olet itse luonut itsellesi sairauden ja kärsimystä, vaan keskity ainoastaan sairautesi ja elämäsi positiivisiin puoliin, jos se suinkin on sinulle tunnetasolla mahdollista. Sairautesi on joka tapauksessa luonut korkeamman minäsi taajuudelle niin voimakkaita toiveita, että pienikin ”irtipäästäminen” tuskasta saa sinut kulkemaan toiveesi, eli paranemisen ja terveyden suuntaan. Ja vaikka sairautesi olisi täysin uuvuttanut sinut, ja sammuttanut jo elämänhalusi, niin edessäsi on joka tapauksessa suurenmoinen vapautumisen tunne, sillä jokainen fyysinen kuolema on AINA euforinen tila, täydellinen vapautuminen negatiivisista tunteista.

Helpoin polku onnellisuuteen on siis aina huolettomuus ja iloisuus, täydellinen luottamus universumin viisauteen. Älä siis yritä itse kontrolloida elämäsi tapahtumia, jos kokemukset ovat epämiellyttäviä, vaan valitse negatiivisten kokemustenkin keskellä aina hieman korkeampi tunnetila, kuin missä juuri nyt olet, ja kuljet automaattisesti kohti parempia kokemuksia. Sinun ei siis tarvitse juuri nyt tehdä ratkaisuja sellaisissa asioissa, joissa ratkaisujen tekeminen tuntuu vaikealta, vaan voit täysin huoletta luovuttaa huolesi ja ratkisujen tekemisen universumille. Sillä päästämällä irti huolistasi ratkaisut tapahtuvat helposti ja nopeasti.

Elämäsi on siis vaikeaa vain silloin, jos vastustat elämää, ja katsot elämääsi negatiivisista tunnetiloista käsin, elät ”pysyvän toivottomuuden maailmassa”. Valitse siis masentuneena ja toivottomana suuttumus, suuttuneena toivo, toiveikkaana usko ja luottamus. Ja kaikki mihin itse aidosti tunnetasolla uskot, se toteutuu – aina.