Ladataan...
Sisunainen

Lähdin keväällä mukaan leikkimieliseen "spagaattikuntoon kesäksi" -haasteeseen. Vaikka lämpimiä viikonloppuja tuntuu edelleen tupsahtelevan jostakin senkin jälkeen, kun olen henkisesti haudannut shortsit ja kesämekot, kai se on pakko myöntää kesän olevan pian ohi. Ja katsoa, millainen siitä kesäkunnosta tulikaan.

Liikkuvuusharjoittelu on taatusti hyväksi juoksua säännöllisesti harrastaville, mutta maratontreeni ei suoranaisesti tue spagaatin tavoittelua. Selvää edistystä lähtötilanteeseen nähden on kutienkin syntynyt. Olen kesän aikana joogannut Yogaian video-ohjatuilla tunneilla pari kertaa viikkossa ja lisäksi venytellyt kevyesti kerran-pari päivässä. Nyt saan etujalan takareiden hipomaan lattiaa, vaikka täyteen spagaattiin onkin vielä hieman matkaa. Kansalaisopiston jooga alkaa ensi viikolla, joten tästä on hyvä jatkaa harjoittelua.

Tämän hetken tilanne; kuvat otettu eilen lenkin jälkeen venytellessä.

Ladataan...
Sisunainen

Pahoittelen viimeaikaista blogihiljaisuutta - olin koko viime viikon töissä Hossan uunituoreen kansallispuiston avajaistapahtumissa. Paikka on muuten todella mahtavan ja monipuolisen oloinen retkeilyalue, mitä nyt olen reitteihin ehtinyt tähän asti tutustua. Itse tietysti kävin polkujuoksemassa, mutta Hossassa pääsee myös muun muassa SUP-lautailemaan, melomaan, maastopyöräilemään ja metsäjoogaamaan. Reittejä riitää joka makuun ja vaativuustasolle. Tiedän jo, missä vietän vapaat kesäviikonloppuni! (Eikä tämä ole maksettu mainos.)

Retkeilystä puheenollen, entinen kotikaupunkini Joensuu järjestää Suomi100-juhlavuoden kunniaksi #meijänretki-valokuvahaasteen. Kilpailuun voi osallistua jakamalla somessa kuvan, jossa on vähintään kaksi ihmistä retkellä, hastagilla #meijänretki. Eniten tykkäyksiä saanut kuva voittaa joka kuukausi vaihtuvan palkinnon, esimerkiksi nyt kesäkuussa festariliput. Perinteisen luontoretkeilyn lisäksi retkeksi voidaan laskea vaikkapa konserissa tai piknikillä käyminen. Lisätietoja kilpailusta Facebookissa ja Joensuun nettisivuilla.

Kaikki kuvat Hossan kansallispuistosta.

Ladataan...
Sisunainen

Palautin viime lauantaina graduni esitarkastukseen ja pari viime viikkoa ovat olleet tämän talven kiireisimpiä. Kun elämässä on paljon kuormitustekijöitä ja stressinaiheita, liikunnasta ei missään nimessä kannata tehdä yhtä sellaista. Silti mielestäni sopivan lempeällä asenteella liikkuminen on sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille tärkeää. Jumppaan lähtemällä työpäivän saa selkeästi katkaistua ja lenkillä pää tuulettuu projekteista ja deadlineista. Samalla tietokoneen ääressä jäykistyneen kropan saa vertymään. Tärkeintä on kuunnella itseään ja kysyä, toisiko liikunta enemmän energiaa kuin veisi, ja millainen liikunta tuntuisi hyvältä juuri tässä tilanteessa.

Itse olen viime viikkoina pyrkinyt pitämään kiinni liikunnan säännöllisyydestä, mutta valinnut lempeämpiä lajeja ja pitänyt treenit teholtaan ja kestoltaan kohtuullisina. Tässä oma viime viikon treenipäiväkirjani:

Maanantai: Flow-jooga 1 h kotona. Kaipasin kevyttä ja kroppaa avaavaa liikuntaa, mutta kuntosalilla ei ollut tänään joogatunteja, joten joogasin kotona.

Tiistai: Ohjatut painonnostotreenit 1 h ja putkirullaus 30 min. Painonnostotunti on lähes jokaviikkoinen rutiinini, jota en kovin helposti jätä väliin. Tällä kerralla harjoittelimme raakatempauksia ja valakyykkyä. Näissä treeneissä pääpaino on aina tekniikan hiomisessa ja toistomäärät ja painot pidetään tarkoituksella maltillisina. Lisäksi putkirullailin kropan kevyesti läpi tunnin päätteeksi.

Keskiviikko: Juoksu 6 km rauhallisella tahdilla. Kevyt hölkkälenkki raittiissa ilmassa teki hyvää päivän sisällä istumisen jälkeen.

Torstai: Flow-jooga 1 h ohjatulla tunnilla.

Perjantai: Crossfit 1 h. Viikon rankin treeni. Ohjelmassa push pressin raskaan ykkösen etsintä, metconina pystypunnerruksia ja boksihyppyjä ja lopuksi apuliikkeinä vatsoja ja kulmasoutua.

Lauantai: Lepo.

Sunnuntai: Ohjatut uintitreenit 1 h. Sunnuntain uintiryhmä on aina yksi viikon suosikkitreenejäni, josta en jää pois ilman todella painavaa syytä. Tällä kertaa ohjelmassa oli erilaisia intervallityyppisiä harjoitteita ja uimme matkaa tavallista enemmän.

Ladataan...
Sisunainen

Kroatiassa ollessani alkuun laihduin hieman, tasaisesti joka suunnasta, ja loppuajasta keräsin menetetyn massan takaisin, kaiken keskelle. Olin hieman huolissani asiasta - en sinänsä fyysisestä muutoksesta,  vaan siitä, miten siihen suhtautuisin. Menisikö fiilis rantapäivistä bikineissä näyttäytymistä ujostellessa ja maku jäätelöistä kaloreita miettiessä? Ei mennyt, onneksi.

Vaikka kroppani on vähän eri kohdista pyöreä kuin helmikuussa, se juoksee pidempiä matkoja ja taipuu vaativampiin asanoihin kuin koskaan. Eikä silläkään itseasiassa ole väliä. Todella usein, kun ihmiset puhuvat itsensä rakastamisesta, he vaivihkaa asettavat sille ehtoja. Eräs tunnettu treenibloggaaja kirjoitti tykkäävänsä olla lihaksikkaampi (verrattuna aiempaan laihuuden ihannointiin), koska silloin ei tarvitse vahtia joka suupalaa. Ei kai kenenkään, koskaan (vaikeat aineenvaihduntasairaudet yms. poislukien) pitäisi tarvita? 

Kun puhutaan liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, siihen lähes automaattisesti liitetään puhe tietynlaisen ulkonäön tavoittelusta, kuten AnniFitness kirjoitti. Minua viehättää harrastamissani lajeissa - crosstraining, juoksu, uinti - se, että niissä onnistumisen mittari on ainoastaan kasvanut suorituskyky ja hyvä fiilis, ei tietty ulkoapäin määrätty ulkonäkö. Salillamme on vahva tule sellaisena kuin olet -henki, ja kaiken ikäiset ja kokoiset treenaajat hikoilevat yhdessä ja tsemppaavat toisiaan.

Joogassa ajatus viedään vielä astetta pidemmälle: edes hienon näköisen asanan tekemisellä tai tekemättä jättämisellä ei ole merkitystä, vaan tärkeintä on oman kehon kuuntelu ja ehdoton hyväksyntä. Jokaisen keho on uniikki, ja ennen kaikkea oma. Sitä ei voi vaihtaa, vaikka kuinka haluaisi. Ainostaan omaa asennoitumistaan kroppaansa kohtaan voi muuttaa: eikö siis kannattaisi jatkuvan kritisoimisen ja arvioimisen sijaan olla onnellinen siitä, että meillä yleensäkin on elävä hengittävä keho?

Pages