The Day After Yesterday

sivulauseita

- What's the title?

- The Day After Yesterday.

- Oh.. you mean today?

Minua naurattaa joka kerta kun ajattelen tuota. Sideways on toki muutenkin nerokas elokuva mutta tuo kohtaus on suosikkini. Onnettoman päähenkilön jokseenkin rimpuileva yritys kirjoittaa kirjansa valmiiksi on vaan niin tuttua, epätoivoista, hauskaa, kauheaa ja hetkittäin ihmeellistä.

Sitähän se on. Päivästä toiseen. Yritystä, kirjoittamista, poistamista, kirjoittamista, turhautumista, lukemista, kirjoittamista.

Tavallinen päivä voisi mennä vaikka näin.

Herään kun pieni herättää, kello saattaa olla vartin yli kuusi tai puoli kahdeksan. Höpöttelemme, keitämme kahvia, teemme palapelin, syömme puuroa ja puemme. Harjaan pienen levottomat kiharat hiukset, omiani yleensä en. Jätän kasvot meikkaamatta ja puen mahdollisimman mukavat vaatteet. Lähdemme päiväkotiin. Sieltä kävelen työhuoneelle, keitän lisää kahvia, otan tietokoneen repusta. Useimpina aamuina (näinä aikoina) tunnen lievän epävarmuuden, kumman levottomuuden ja epämääräisen painon hetkeä ennen kuin avaan tiedostot. 

 

 

Luen läpi sen mitä olen edellisenä päivänä kirjoittanut, korjaan ja poistan, luen uudestaan, kirjoitan vähän lisää, poistan. Keitän taas kahvia, poltan yhden tupakan tai sitten en, kirjoitan vähän lisää. Katson kelloa, se on ehkä kaksitoista. Hyvinä päivinä olen toki saattanut tähän mennessä vain kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa, hitaasti mutta silti tauotta, mutta sellaisia päiviä on tässä vaiheessa aika vähän. 

 Sitten teen muita kirjoitustöitä silloin kun niitä on, tai kirjoitan blogia. Luen, kirjoitan (työ)päiväkirjaa, vastaan sähköposteihin ja luen.

Saatan myös kuunnella vähän Bon Iveria. Lukea netistä ulkomaisia lehtiä ja kirja-arvosteluja. Vakoilla Lena Dunhamin ja Liv Tylerin instagram-kuvia. Tuijotella hetken (hulluja) pilkkijöitä Töölönlahdella ja syödä manteleita.

Sitten vielä kirjoitan, kirjoitan siten että jotain jää vähän kesken, jotta tiedän mistä aamulla aloitan. Tämä on tärkeä vaihe, Hemingwayn opetus; I learned never to empty the well of my writing, but always to stop when there was still something there in the deep part of the well, and let it refill at night from the springs that fed it.

Kolmen aikaan kävelen takaisin kotikulmille ja haen tytön päiväkodista. Teemme lisää palapelejä, syömme spagettia, katsomme hetken televisiota, leikimme piilosta, syömme iltapalaa, ihmettelemme kuuta ja luemme iltasadun tai kaksi. Laulaessani unilaulua huomaan ajatusten usein harhailevan päivän töihin, kuviin ja paikkoihin, sanoihin ja lauseisiin, annan niiden liikuskella vapaasti, joskus ne muodostavat päivän päätteeksi jotain hyvää ja käyttökelpoista, joskus ne vain ovat.

Käyn suihkussa, katson Mad Meniä, luen Tikliä ja menen nukkumaan.

Niinpä. Eivät ne päivät kovin jännittäviä ole. Mutta nykyään, myönnän, tyttö tekee jokaisesta huonommastakin erityisemmän, syvemmän ja iloisemman.

Ja silloin kun teksti ja tarina vievät mennessään ovat ne työnkin äärellä huikeita ja ihania, niin kovin omia. Silloin kirjoittaminen on fyysistä, todellista. Yhden hyvän sivun, puolikkaan sivun, lauseenkin jälkeen koen syvää riemua ja ylpeyttä, silläkin uhalla että seuraavana päivänä se saattaa muuttua pelkäksi häpeäksi.

Mutta niin tai näin, ne ovat aina päiviä jotka tulevat eilisen jälkeen. Ja onneksi tulevat.

Kommentit

Laura T.
M O L

Jes! Olen odottanutkin päiväraporttiasi. Että miten te kirjailijat sen teette. Noin se käy.

Ps. Olet kaunis.

Helmi K
sivulauseita

Noin se käy silloin kun käy. Tai jotenkin ihan toisin. Riippuu tyypistä, ja tyylilajistakin varmaan. Voisi olla päivä- tai sivutöitäkin, arkistoissa ja kirjastoissa vietettyjä viikkoja ja kuukausia, haastatteluja, yhden sanan pohtimista, kuukausien kirjoittamattomuutta jne. Mutta näin se käy minulla juuri nyt.

Ps. Hahahahahaaaaaa, Kiitos sinä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi kiinnostava teksti, kiitos!

Helmi K
sivulauseita

Ihan mahtavaa, kiitos!

MinäKertoja (Ei varmistettu) http://minakertoja.blogspot.fi/

Oi, oli tosi kiinnostavaa lukea toisen kirjailijan normipäivästä. Tällä hetkellä mun rytmi on sellainen, että kirjoitan eniten iltapäivällä ja illalla, usein kahvilan rauhoittavassa hälyssä. Heh, huvitti tuo Lena Dunhamin Instagram-kuvien tsekkailu. Itse juuri tässä yhtenä (työ)päivänä katsoin hänen haastatteluaan YouTubesta. Girlsin neljättä kautta oon jo päässyt seuraamaan HBO:lta. Se on taas aivan ihana. Samoin kuin Sideways. Ja Don Draper <3

Helmi K
sivulauseita

No tämä vois olla semmoinen haaste että sunkin täytyy kirjoittaa omastasi, olisi tosi kiinnostavaa lukea.

Mä en ole vielä aloittanut Girlsin neljättä, odotan että voin katsoa vaikka kaikki putkeen jos siltä tuntuu :) odotukset on kyllä korkealla. Ja Don nyt on vaan niin sydän sydän sydän.

MinäKertoja (Ei varmistettu) http://minakertoja.blogspot.fi/

yritin Don Draperin jälkeen tehdä sydämen, mutta ei se nyt oikein onnistunu :)

Kuvaputkessa

Jes, voisko postausta paremmin alottaa kuin Sideways-sitaatilla.

Helmi K
sivulauseita

Hih, varmaan, mutta on tuokin hyvä :)

MinäKertoja (Ei varmistettu) http://minakertoja.blogspot.fi/

Heh, täytynee ottaa haaste vastaan :) Jännää. Saattaa silmät avautua, kun alkaa miettiä, mihin kaikkeen osa päivän tunneista kuluu...!

Kommentoi