Nuku lähelläni

sivulauseita

Kävellessäni kaupungilla ajattelin joskus, että juuri nyt hän laskee kynän, kääntyy ja katsoo toimiston ikkunasta. Ajattelee minua. Tuntee asioiden muutoksen.

Tämä romaani, sen melankolinen ja väkevä tarina, kulkee eteenpäin varmasti ja rauhallisesti.

Omasssa elämässään jo tovin unettomana ja onnettomanakin harhaillut Teemu matkustaa "nyky-Euroopan sydämeen" hoitamaan veljensä Tuomaan tuhkauksen. Riskianalyytikkona toimineen Tuomaksen ruumis on löydetty hänen työpaikkansa parkkihallista, kasvoillaan mellakkanaamio. Teemu solahtaa vieraaseen kaupunkiin, kulkee sen kaduilla ja toimistoissa, ja kohtaa pian Tuomaan entisen naisystävän Ninan, joka herättää sekä Teemun että tarinan toisenlaisiin sävyihin ja väreihin.

Riku Korhonen kirjoittaa vahvaa nykyproosaa. Hänen kielensä ja kerrontansa on aistivoimaista ja tarkkaa, mutta samalla sopivan viipyilevää, paikoitellen jopa hidasta. Juuri tuo hitaus on se mistä ehkä eniten nautin. Sanat ja lauseet saavat ansaitsemansa tilan johon lukijan on hyvä kadota.

Katselin Tuomasta, ja ehkä se johtui ruumiin makuuasennosta, ehkä siitä etten hallinnut ajatuksiani, mutta muistin kesän jolloin teimme ulkorakennuksen vintille vanerista majakopin ja nukuimme siellä kesäloman alusta kesäloman loppuun, joka yö. Olin ehkä kahdeksan, Tuomas yhdentoista. Rakensimme majan huolellisesti ja maalasimme seinät sinisellä. Siellä oli ollut hyvä iltaisin levätä ja puhua, kylki kyljessä peittojen alla, ja joskus valvoa myöhään, hiljaa jutellen, kun ilta muuttui yöksi ja tunsimme miten auringossa kuumennut kattopelti vähitellen jäähtyi ja majaan tuli viileä, ja kun toisina öinä satoi, pisarat putosivat pellille terävänä ropinana joka välillä kiihtyi ja voimistui ja sitten rauhoittui ja katosi kahden pimeässä nukkuvan pojan kuulumattomiin. Yö, kaksi poikaa vierekkäin. Mistä olimme puhuneet?

Paitsi kadotetusta veljeydestä ja surullisen perheen menneistä kuvista, Nuku lähelläni kertoo rahasta ja rakkaudesta jotka pyörittävät meitä ja maailmaa. Romaanissa raha on ottanut uskonnon paikan, mutta rakkauden edessä ihminen on yhtä lailla aseeton. Teemun ja Ninan välille syttyvä suhde on täynnä hellyyttä ja agressiota, vihaa ja rakkautta. Korhonen kuvaa rakkautta ja kahta ihmistä sen pyörityksessä vimmaisen tarkasti. Valtapelit- ja asetelmat, riidat ja sovinnot, seksi ja puhe hyökyvät henkilöiden lävitse, ja jäävät lukijan mieleen.

Loppua kohden tarina menetti hetkeksi jäntevyytensä kun parisuhteen kuvaus ja analysointi tuntui enemmänkin siinä vellomiselta, ja ehdin jo turhautua sekä Teemuun että Ninaan, mutta onneksi viehättävästi avoimeksi jäävän lopun kuvat olivat omalakisen kauniita, sellaisia jossa he ainakin hetkeksi löysivät omanlaisensa rauhan, sellaisen jota olivat etsineet.

Kävelin ja näin vain ihmisiä. Katsoin teidän askeleitanne ja liikkeitänne ja ilmeitänne, keskittyneitä, avoimia tai poissaolevia, kun kuljitte yhdessä tai muista eristyksissä ja heikkona, joku puolijuoksua, toinen ontuen ja yritin nähdä miten selvisitte kaikesta, olipa se onnea tai kärsimystä. En nähnyt teitä tarkasti. En ymmärtänyt teitä. Mutta minulla oli aikaa, teillä oli aikaa. Joskus onnellisena ajattelin, hyvässä ja pahassa, että me elämme omia päiviämme. Mutta ei se niin ole. Nämä ovat yhteisiä päiviä.

Riku Korhonen on jo vuosia ollut lempikirjailijoitani.  Pidin valtavasti Lääkäriromaanista, ja Savumerkkejä lähtöä harkitseville on minulle lohtukirja johon palaan säännöllisesti. Odotin kovasti tätä uusinta romaania. Hyvä niin. Se on hieno, ja odotuksen arvoinen. Varsinkin näinä päivinä kun olen valvonut paljon ja kuluttanut kokonaisia aamuja ja iltapäiviä vain pientä ihmistä katsellen on ihana lukea kirjaa jota ei kaikesta huolimatta voi laskea käsistään. Ei ennen kun on lukenut viimeisen, häkellyttävän kauniin kappaleen ja lauseen.

Kommentit

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Ihana kuulla, että Nuku lähelläni täytti odotukset! Se odottaa juuri sohvapöydällä, että saan kesken olevan Zadie Smithin loppuun. En melkein malttaisi olla tarttumatta siihen nyt h-e-t-i :)

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu) http://helmi-maariapisara.blogspot.com

Hmm..olenkohan jäänyt paljosta paitsi, kun en ole vielä koskaan Korhosta lukenut. Tämä on ensimmäinen postaus, jonka ansiosta kiinnostus heräsi...

Helmi K
sivulauseita

Eeva, odotus tosiaan palkitaan, mutta aika ei mene lainkaan hukkaan noin hyvässä seurassa. Onko sulla uusin Smith kesken? Mä rakastan Zadie Smithiä. Piste.

Helmi-Maaria, olet jäänyt paitsi, kyllä, mutta ikinä ei ole myöhäistä aloittaa :) Korhonen on mahtava.

Jenni S.

Mikä on uusin Zadie Smith? Onko siltä tullut uusi kirja? Iik.

Tälläkin palstalla oli juuri juttua Korhosen uusimmasta. Ja tulee olemaan myös mun palstalla, joskus!:)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.