Ajan kulun huomaa (Instagramin) lapsista


Kirjoitin aiemmin ikäkriisistäni ja siitä, miten se on eri vaiheissa ilmennyt. Tänään sain vanhenemisesta taas yhden todisteen: voi hurja, miten paljon Instagram-vaikuttajien lapset ovat kasvaneet ja ihan huomaamatta! Syntyi kela ympärilläni olevien lasten aiheuttamasta ikäkriisistä. Miten voikin olla, että ne kasvavat niin hurjaa vauhtia, kun itse ei vanhene lainkaan? 😉

Instagramin kaikki vauvavuodet

Kaikki lähti siitä, kun päädyin pitkästä aikaa katsomaan Hannan Soppa-blogiakin pitävän Hanna Hurtan kuvia. Sekunnin murto-osan mietin, keitä nämä lapset kuvassa ovat, kunnes tajusin, että nehän on ne Hannan kaksosvauvat! Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti. Muistan, kun vauvat syntyivät, sillä seurailin Hannaa tuolloin vielä tiiviimmin ja teimme yhteistyötäkin. Nyt nuo ”vauvau” ovat jo ihan omannäköisiään, 5-vuotiaita lapsia.

Toisaalta nostalgisoin tapahtunutta. Some on mahdollistanut monien ihmisalkujen elämän seuraamisen heidän ekoista elinpäivistä. Vaikken tunne tyyppejä henkilökohtaisesti, tiedän heidän arjestaan ja luonteistaan monia asioita. Esimerkkinä Jani Toivolan ihana ”Pantteri”-tytär, jonka suloisilla lausahduksilla ja aivoituksilla aloitan lähes jokaisen päiväni. Tai Muita ihania-blogin Tiinan mahtava katras, josta huokuu lämpö ja sisarusten kemia.

Toki ymmärrän, että lapsiperheissä kaikella on myös kääntöpuoli, joka harvoin näkyy somessa. Tosin esim. Father of Daughters-instagramissa vilahtavat myös tarinat riidoista ja pettymyksistä, joiden päälle sopu taas pian syntyy.

Kun kummipoikani tuli Instagramiin

Oumaigaad! Kypros-vauva liittyi Instagramiin.

tekstasin ystävälleni wapissa, kun kummipoikani alkoi yllätyksenä seurata mua. Tapasimme saman ystävän kanssa vaihtareina Kyproksella ja muutimme kimppaan yhden lentomatkan perusteella. Hitsaannuimme tuon kevään aikana yhteen ja ystävyys on kestänyt nyt jo 11 vuotta. Yhtä kauan kuin siskoni esikoisen elämä. Päivittelimme vuosien vierimistä viesteillä. Vauvan syntymästä kertonut tekstari 2009 oli painunut molempien verkkokalvoille. 

Vaikka rakas kummipoikani sai tätinsä tuntemaan itsensä hitusen vanhaksi, kirjoittaessaan IG-viesteissä tokaisuja, kuten ”nice” ja ”cute”, on samalla jotenkin siistiä todistaa tyypin kasvua. Ja vaikka itsellekin on tullut tuo 11 vuotta lisää mittariin, on se ihan hyväkin asia. Vaikka kevät Kyproksella oli mahtava, en enää millään jaksaisi sitä biletystä tai niitä ulkonäkökriisejäni, mitä aikaan mahtui.

Takapenkin rallattelija menee kouluun

Kirjoitin aiemmin, kuinka kolmenkympin kynnyksellä ystävät alkoivat saada ekoja lapsiaan. Nyt havahdun vuosittain siihen, miten kauan tuostakin jo on. Yhden esikoinen meni ekalle viime vuonna, vaikka vasta piirtelimme yhdessä lastenhuoneessa ja viivojen sisällä pysyminen oli haastavaa. Toisen pyörän pakkarin lastenistuimessa vasta rallatteleva kuopus pelaa nyt fudista seurapaidassa ja menee kouluun ensi vuonna. Veljensä on jo tokalla. Kolmannen taaperosta tuli isosisko kaksosille vuosi sitten ja hän vanheni hetkessä vuosia. Korona-kotoilun aikana kaksosetkin ovat jo saaneet jalat alleen.

Toisaalta on siistiä, miten monen pienen elämään olen saanut kuulua ja kuulun edelleen sinä turvallisena aikuisena. Haluankin aina olla se hauska ”äidin kaveri” joka kömpii mukana lattialla, rakentaa palapelejä ja toisaalta puhuu tärkeistä asioista, jotka mieltä askarruttavat. Siihen roolii kasvaessani otan aikuistumiseni mielelläni vastaan. Meitäkin tarvitaan!

Ja nyt omat viikkoni vasta juoksuun lähtevätkin, kun perheeseeni liittyi pieni koiranpentu. Labradorinnoutajat kasvavat nimittäin kilon viikossa, joten pentuaika on ohi ennen kuin huomaankaan. Murrosikä tulee kuulemma jo 12-15 viikkoisena. Paras siis mennä nauttimaan pentuajasta nyt, kun vielä voin!

Noora

Lue myös:

Parhaassa iässä?

Meille tulee koira

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *