Mitä rakkaus on?

Googlasin tänään, mitä rakkaus on. Jep. Googlasin.

Ensin löysin hellyyttäviä vastauksia täältä. Kuten:

”Rakkaus on sitä kun haluaa suudella toista ihan koko ajan. Sitten sitä kyllästyy pussaamiseen, mutta haluaa edelleen olla toisen kanssa. Silloin puhutaan enemmän. 

Jepjep. Odotan edelleen tuota, kun puhutaan enemmän.

”Rakkautta on se, kun äiti tekee isälle kahvia ja maistaa sitä ennen kuin antaa sitä isälle varmistaakseen, että se on hyvää”.

Now we’re talking – kuulostaa tutummalta 🙂

Väestöliitto määrittelee rakkauden koostuvan intiimiydestä, intohimosta ja sitoutumisesta vaikeuksista huolimatta. Komppaan. Yhdistän itsekin aina rakkauden siihen, että haluaa olla toisen kanssa ja tuntee olevansa haluttava. Siihen, että sydän pamppailee ja tuntuu vatsan pohjassa. Ettei malta odottaa hetkeä, kun näkee toisen ja jälleennäkeminen silti vähän jännittää.

Jaa, että miksi googlasin rakkauden?

Olen elämäni ensimmäistä kertaa pidemmässä parisuhteessa. Nyt kun takana on jo vuosia olen kasvotusten tunteen kanssa, jota en tunnista. Tiedän, että edellä kuvaamani rakkauden tunteet tasoittuvat. Rakkaudesta tulee vuosien saatossa erilaista. Näkeminen ei enää jännitä enää samalla tavalla, kun herää toisen vierestä joka aamu. Toista ei näe enää yhtä täydellisenä kuin alussa, kun on elänyt myös riitaisat hetket.

Alkuvaiheen ihastumisen muuttuminen arkielämäksi on ollut välillä hankalaa. Olen aina ollut tyyppi, joka pitää muutoksesta, jännityksestä elämässään – elää tunteella. Nyt arki on tasaista, elämä on tässä ja nyt, tällaista, eikä muutosta ole näköpiirissä – jopa vähän ahdistaa. Tiedän, että pitäisi olla kärsivällinen (ei ole koskaan ollut mun parhaita puoliani). Mutta samalla punnitsen tunteitani toista kohtaan. Havainnoin eleitä, ilmeitä, sanoja ja ajatuksia tarkemmin kuin aiemmin. Suurien tunteiden tasaannuttua tuntuu, että tarvitsisin etäisyyttä selvittääkseni, onko tunne vain muuttunut vai hiipunut elämän pyörityksessä.

Sisin kuitenkin sanoo, että epävarmuus menee ohi ja tässä ollaan vielä vuosienkin päästä. Täytyy vaan hengittää syvään ja jatkaa eteenpäin – ottaa vastaan, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikka muutos ei olisikaan heti, tässä ja nyt.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *