Oppitunteja itsestäni

Parisuhteessa elävälle tekee välillä hyvää olla yksin. Olen viettänyt yksin nyt kaksi viikkoa ja saanut huomata itsestäni yllättäviäkin asioita. Samalla uskon, että nämä viikot ovat muuttaneet myös parisuhdettamme.

Kuvankaappaus 2014-7-24 kello 22.59.34.png

Yksinolemisen plussat

+ Aika. Alussa mietin, miten saan sen kulumaan. Nyt tuntuu, että aika itselleni, aika olla ja tehdä mitä haluan ja olin suunnitellut, loppuu kesken. Aikaa on ollut enemmän, kun kukaan ei ole odottanut kotona. 

+ Sosiaalisuus. Olen mennyt sydämeni kyllyydestä. Urheillut, nähnyt useita kavereitani, käynyt piknikeillä, rannalla, kotona pohjoisessakin. Kotiin palaaminen illalla lähellä nukkumaanmenoa on tuntunut kivalle ja illat kaikista menoista huolimatta riittävän pitkille. Olen myös löytänyt itseni uudelleen ja oppinut pitämään siitä, kuka olen ja nauttimaan olemisesta.

+ Parisuhteen vahvistuminen. Erillään oleminen on tehnyt meille paljon hyvää. Viime kesänä samankaltainen pätkä tuntui vaikealta ja ahdistuin, jos emme olleet yhteydessä päivittäin. Ikävä oli kova ja halusin myös soitella, sillä ilman toisen ääntä oli hankala olla. Tänä vuonna olen unohtanut välillä kiireessä edes laittaa tekstarin tai pari ja yleensä ollut niihin vastaavana osapuolena. Kun ikävä ei ole kasvanut liian suureksi, olen ymmärtänyt antaa myös tilaa poissaolevalle. Me molemmat tarvitsemme sitä.

Kuvankaappaus 2014-7-24 kello 22.57.24.png

Yksinolemisen miinukset

Univelka. Olen huono nukkumaan yksin ja nyt kahden viikon jälkeen väsymys jo painaa. Saan kyllä unesta kiinni, mutta herään herkemmin esimerkiksi postinkantajaan ja naapurien askeliin.

Ravinto. Yksin ollessa ei tule laitettua ruokaa samalla tavalla kuin kaksin. Siksi olen välillä syönyt vähän mitä sattuu sen sijaan, että olisin keskittynyt terveelliseen itsetehtyyn ruokaan.

Aika. Yksin ollessa tulee ajateltua enemmän ja funtsittua asioita liikaa. Välillä mietin, johtuuko ikävän puute siitä, etten rakasta tarpeeksi tai yksin olemisesta nauttiminen siitä, että kaipaan sinkkuaikaa ja omia nurkkia liikaa. Samalla kuitenkin mietin, miten onnekas olen, kun olemme tavanneet ja, mitä kaikkea ihanaa tulevaisuus vielä meille tuokaan tullessaan.

Olen iloinen, kun viikonloppuna jälleen kohtaamme – viisaampina, levänneinä ja valmiina tulevaan elämään.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *