Olisiko musta yrittäjäksi? Yrittäjyyden uudet teesit


Yrittäjäksi ryhtyminen on kela, jota olen pyöritellyt päässäni jo vuosia. Ekan kerran ajattelin asiaa kunnolla, kun sain työntekijäroolissa tapaamispyyntöjä vastaavissa tehtävissä työskenteleviltä konsultointitarkoituksissa. Tyypit tarjosivat aamiais- ja lounaspalkkioita tai vastapalveluksia omalla osaamisellaan. Mua kutsuttiin myös paljon puhujaksi eri tilaisuuksiin, mutta ainoa palkkio oli näkyvyys työnantajalle. Saman alan yrittäjät käärivät vastaavista sessiosta satkuja.

Olisiko musta yrittäjäksi?

Tänä keväänä eräällä fillariajelullani mietiskelin, mikä yrittäjäksi ryhtymisessä oikeasti niin paljon pohdituttaa. Toki taustalla painavat taloudelliset syyt, kuten asuntolaina, auton ja tulevan koiran kulut sekä muut yhteisen talouden menot. Mutta myös ennakkoluulot siitä, mihin osaamiseni riittää. Järkeillessäni asiaa, lähdin funtsimaan ennakkoluulojani selvittäkseni, olisiko musta yrittäjäksi.

Ennakkoluuloja yrittämisestä

Kaikki on jo tehty

Kilpailu alallani on kovaa. Moni on jo toteuttanut ydinosaamiseeni liittyvän busineksen ja saavuttanut toiminnallaan markkinaosuutta. Useimmat ovat tosi osaavia. Myynti- ja koulutusmateriaalit on viimeisen päälle suunniteltuja, LinkedIn ja Twitter täynnä kirjoituksia, kannanottoja ja mielipiteitä asiakkaiden ajattelun tueksi.  Koen, ettei mulla olisi noihin hirveästi lisättävää. Miksi kilpailisin kategoriassa, jossa on jo paljon osaamista ja tarjontaa?

Mutta hei: eihän yhteiskunta toimi ilman kilpailua! Jos kaikki ajattelisivat näin, ei ihmisillä olisi vaihtoehtoja ja hinnatkin olisivat pilvissä. Ja ennen kaikkea, kellään ei olisi ollut mielenkiintoa lähteä kehittämään yhtään mitään, jos kaikki olisivat ajatellet kuten minä. Yrittäjänähän juuri YRITETÄÄN tehdä kaikki vielä edeltäjiäkin paremmin! Näin syntyy tarpeellista kehitystä alan palveluille sekä uusia maailmaakin mullistavia innovaatioita.

Yrittäminen on tosi yksinäistä

Ajatus yrittäjän yksinäisyydestä on alallani paradoksaalinen. Konsultointia ja palvelua myydessä koulutusten ja tapaamisten valmistelu on yksinpuurtamista, mutta ansainta perustuu lopulta vuorovaikutukseen. Ilman tapaamisia (etänä tai läsnä) ei synny businesta.

Uskon kaiken oppimisen ja siten liiketoiminnan ja oman osaamisen kehittämisen olevan riippuvainen sosiaalisista kontakteista. Osaamista myydessä, puhumista tärkeämpää on kuunteleminen. Ja olen usein koulutuksia vetäessäni huomannut oppivani uutta tai saavani uuden oivalluksen nimenomaan yleisöltä. Näitä ajatuksia ja lauseita olen jatkossa käyttänyt osana materiaaliani oivalluttaakseni myös muita. Ja kaikki kehittäminenhän perustuu palautteeseen: et voi tietää mikä on pielessä, ellet kuuntele asiakkaitasi herkällä korvalla.

En saa aikaan, jos joku ei käske

Itsensä johtaminen on yksi yrittäjän tärkeimpiä ominaisuuksia. Kun palkka ei juokse säännöllisesti, täytyy sen eteen työskennellä paitsi tietoisesti myös viisaasti. Aikataulut ja niissä pysyminen ovat välttämättömiä, ettei päädy työskentelemään kellon ympäri.

Työskentelen asiantuntijatehtävissä jo seitsemättä vuotta. Roolini ovat jo pitkään olleet sellaisia, joiden substanssia en voi oppia esimieheltäni. Asiantuntija-alueiden hyödyntäminen liiketoiminnan eduksi on oman osaamiseni varassa. Pelkoni yrittäjän aikaansaamattomuudesta lienee siltä osin melko turha. Huomaan työskenteleväni parhaiten paineen alla, pienessä kiireessä. Jos kalenterini on deadlineista tyhjä, on aikaansaaminen verkkaisempaa. Suurin haasteeni itseni johtamisessa on tunnollisuuteni kääntöminen voimavaraksi niin, etten polta itseäni loppuun.

Yrittäjänä mun kannattaisi todennäköisesti täyttää kalenteri niin, että aikatauluttaiain sen kaikkein tärkeimmän ja olennaisen. Näin sisäinen pomoni laittaisi mut tehokkaimmin töihin, mutta jäisi tilaa tarpeelliselle luovuudelle. Luovimmillani olen rentoutuneessa tilassa, kuten lenkillä, sohvalla, kulkuvälineissä tai juuri nukkumaan mennessä. Näitä aikoja ja toimintoja hyödyntäisin liiketoiminnan kehittämiseen.

En osaa myydä osaamistani

Ajattelin nuorempana aina, että musta ei koskaan tule myyjää. Inhosin puhelinmyyjiä, jotka valmiilla spiikeillään avasivat monologinsa, kun olin paikassa, jossa en todellakaan ehtinyt kuunnella. En saanut suun vuoroa ja lopulta en vastannut enää tuntemattomiin numeroihin. Ja konsultointipalveluja myydään liian usein juuri näin.

Aloin tehdä kuitenkin suoramyyntiä kasvotusten opiskelijana lisätienistien saamiseksi. Työn palkkio pohjautui pelkkään provikkaan ja suhtauduin aloittaessani skeptisesti koko hommaan. Paljastui kuitenkin, että asenteeni kohdata ihminen ihmisenä oli tehokas. Olin kuukaudesta toiseen tilaston kärjessä ja nautin ihmiskontakteista ja hektisestä työympäristöstä milloin messuilla milloin lentoasemilla.

Pohdin edelleen pienellä karsastuksella ajatusta oman osaamiseni myymisestä kylmäyhteydenotoin muille. Onneksi sosiaalinen media mahdollistaa osaamisen markkinoinnin tavalla, joka on enemmän ihmisten vakuuttamista osaamisesta sen konkreettisen osoittamisen kautta kuin palvelun tyrkyttämistä. Mutta onko pelkkä ”social selling” niin tehokaska, ettei kylmäsoittoja tarvittaisi? Selvinnee vain kokeilemalla.

Yrittämisen uudet teesit

  1. Maailmassa on aina tilaa uusille yrityksille. Tee paremmin tai eri tavalla kuin muut, niin erotut! Mitään kehitystä ei tapahdu ilman kilpailua.
  2. Kaikki liiketoiminnan kehittäminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja. Yrittäjän työyhteisö on asiakkaiden ja verkostojen kautta lopulta jopa laajempi kuin työntekijän. Erilaiset kohtaamiset opettavat ja oivalluttavat!
  3. Yrittäjä on oma pomonsa ja pestin mukana tulee sekä valtaa että vastuuta. Toisaalta tämä mahdollista myös lepäämisen silloin kun sille on eniten tarvetta. Hyödynnä mahdollisuus rentoihin luoviin hetkiin ja aikatauluta pakollinen.
  4. Antamisen ja saamisen lait pätevät myös yrittäjyydessä. Jos et kerro, mitä osaat, ei kukaan osaa kaivata palvelujasi. Tuo osaamistasi rohkeasti esille vaikka somessa – näin herätät kiinnostuksen ja voit saada liidejä myös ilman kylmiä yhteydenottoja.

Jos joku kollegani lukee tätä nyt ja pohtii, lähdenkö ensi viikolla, ei huolta! Uskon, että monella omassa duunissaan erinomaisesti viihtyvälläkim on joskus näitä keloja, etenkin jos tekee intohimolla sitä mitä tekee ja kohtaa arjessaan saman ala yrittäjiä. Musta on kiva leikkiä ajatuksella, mutta odotan lopulta ehkä vielä hetkeä, jossa innostun jostain vähän spesifimmästä asiasta niin paljon, että haluan oikeasti erottua osaamisellani markkinalla. Siihen saakka viihdyn yhteisöllisessä työkulttuurissani vallan mainiosti ja otan mieluummin tililleni säännöllisen palkan.

Ja hoi kaikki yrittäjät! Olispa siistiä saada teidän kokemuksianne touhusta tuonne alakerran kommenttiboksiin.

Noora

Lue myös:

Tunnollinen etätöissä

Miten kasvattaa blogia ja miksi en tee niin

Työ ja raha Työ

Helppo ja kevyt parsarisotto


Parsakausi on ehkä yksi mun suosikki ruokasesongeista. Meillä nämä vihreät herkut päätyvät useimmiten grilliin, mutta tänä keväänä keittiössäni on syntynyt myös uunifeta-parsaa, parsa-perunasalaattia sekä viimeisimpänä helppo ja kevyt parsarisotto.

Olen usein kuullut, että risoton tekeminen on tosi vaikeaa ja suosikkisarja Master Chefissäkin tätä tituleerattiin suunnilleen kilpailijan itsariksi. Ammattikeittiössä vaatimukset ja lopputuotos toki onkin aina huipputasoa, mutta olen kokenut olevani risottokokkina aivan riittävän hyvä myös keskinkertaisena, oman keittiöni mestarina.

Mun kokkaustyyli perustuu vahvasti mutuun. Tsekkaan alkuun usein reseptin tai parikin, mutta lopulta säädän tekemistä omien aistien ja jääkaapin tarjonnan perusteella. Eilinen helppo ja kevyt parsarisotto syntyi soveltamalla tätä Alkon ohjetta. Vaihdoin parmesanjuuston manchegoon, jota sattui olemaan jääkaapissa. Jaan reseptin alle ja takaan, että hyvää tulee, kun luotat vaan itseesi!

Lisää blogini reseptejä löydät täältä.

Helppo ja kevyt parsarisotto

Ainekset (3 annosta)

1 l
vettä
25 g
voita
oliiviöljyä
3 dl
risottoriisiä
5-6
parsatankoa
1
kasvisliemikuutio
1/2 nippua
kevätsipulia
1 dl
manchego-/parsemanjuustoa
persiljaa
1 dl
valkoviiniä
3 rkl
sitruunamehua
35 min
{
AKTIIVINEN 30 min
PASSIIVINEN 5 min

Tee näin:

1. Mittaa vesi kattilaan ja anna sen kiehua. Lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja sekoita.

2. Poista parsojen kova osa leikkaamalla varsi noin 3 cm kohdalta. Kuori vartta tarvittaessa. Laita parsatangot kiehuvaan veteen ja keitä 4 minuuttia. Säästä liemi risottoa varten ja pidä se kuumana (hellasta riippuen 4-5 asteella).

3. Kuumenna paistinpannulla öljy ja nokare voita. Lisää pannulle risottoriisi ja sekoita. Kaada pannulle valkoviini ja anna sen haihtua. Sekoita joukkoon pilkottu kevätsipuli ja sitruunamehu.

4. Lisää lientä riisiin vähän kerrallaan ja anna imeytyä. Älä päästä riisiä kuivumaan. Liemi imeytyy nopeasti, joten ole skarppina! Liemeen voi lisätä tarvittaessa vähän vettä, jos se hupenee ennen kuin riisi on riittävän kypsää.

5. Imeytymisten aikana raasta manchego-/parmesanjuusto ja pilko kypsennetyt parsat. Ota parsanuput erikseen muusta varresta.

6. Kun riisi on kypsää, lisää joukkoon juustoraaste, pilkotut parsan varret, persilja ja loppu voi pieninä paloina. Sekoita. Nosta risotto pois kuumalta liedeltä.

7. Koristele säästämilläsi parsanupuilla ja tarjoa raastetun manchego-/parmesanjuuston kera!

Koti Ruoka ja juoma