Kolmannen hääpäivän aamuna

Hääpäivän aamuna olin taas suunnattoman onnellinen ja kiitollinen. On se vaan aikamoisen ihana tuo aviomieheni. Päivittäin ihmettelen, että miten se silloin Skotlannissa, kaikkein villeimmän vaiheen ollessa täysillä päällä, osasi nähdä mun sieluun kaiken sen säheltämisen ja sekoilun läpi. Olen sata varma, että kukaan ulkopuolinen ei silloin olisi uskonut, että tässä vielä ollaan. Omalla kummallisella tavalla ollaan me, maailman paras tiimi.

Rakastan pieniä arjen luksushetkiä ja meillä oli suunnitelmissa hidas ja romanttinen aamiainen, mutta se ajatus hävisi hyvin nopeasti, kun kumpikin tajusi, että nyt on muuten unohtunut lomaa edeltävästä to do -listasta muutama todella tärkeä työ- ja koulujuttu, jotka on pakko tehdä heti. Hädässä kumpikin avasi läppärin ja siinä me silmiin tuijottamisen sijasta tuijotettiin näyttöjä seuraavat kolme tuntia. Huh, mitä rakkauden huumaa.

 

 

Toinen juttu, jota oltiin suunniteltu hääpäivän kunniaksi, oli illallinen tässä aivan mielettömän hyvässä ravintolassa. Käytiin Bistro 't Gerechtissä (siinä ravintolassa) Groningenissa asuessamme kaksi kertaa ja ruoka (ja viinit) olivat jokaisen euron arvoisia. Molemmilla kerroilla valittiin kuuden ruokalajin yllätysmenu ja samaa suunniteltiin tällekin kerralle.

Edellisenä päivänä iskenyt haikeus ja pienoinen pettymys kaupunkiin saapumista kohtaan alkoi koko ajan syvenemään ja päätettiin siirtää illallinen johonkin toiseen päivään. Vaikka hääpäivään voi mielestäni satsata hyvinkin paljon, ei paria sataa euroa halua käyttää johonkin elämykseen, jos fiilis on jo valmiiksi huono. Ikävä olo ei todellakaan johtunut toistemme seurasta, vaan siitä, että lomalla oleminen ei tuntunut lomalta. Oltiin edelleen kiinni arjessa, mikä käy ihan järkeen: olihan tämä kaupunki ollut arkeamme kokonaisen vuoden verran. 

Hääpäivämme muodolliseksi kohokohdaksi muodostui lopulta shoppailukierros Primarkissa. Parasta päivässä oli oikeasti varsinaisen hääpäivän muisteleminen. Siihen päivään palaaminen saa kiukkuisen ihmisen onnelliseksi nanosekunnissa.

Kerroin joskus, että meillä on tapana sanoa skoolatessa "happy honeymoon" ja niin me tehtiin tuonakin iltana ystäviemme keikkaa kuunnellessa. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet ehdottomasti elämäni parhaat vuodet. Mikäs tässä ollessa, kun on ikuisella häämatkalla parhaan ystävänsä ja elämänsä rakkauden kanssa.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Lue myös: Vinkki ikuiselle häämatkalle

 

Kuvat: Suvi Häyrinen

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi