Terveiset itsekritiikin pesästä

P3164554.jpg

nayttokuva_2017-10-18_kello_13.23.53.pngMoi!

Terveiset täältä pikkuisesta itsekritiikin pesästä, jonka risujen välistä paistaa niin kirkas aurinko, ettei silmät edes meinaa pysyä auki. Se kirkas aurinko on kaikki upeat blogit tässä maailmassa ja musta tuntuu, että mun jutut tekee tästä blogista yhden ison kuolevan planeetan. Mä en ole uskaltanut kirjoittaa yhtä vapautuneesti, kuin ennen.

Päässä on ollut suurinpiirtein tällaisia ajatusketjuja aina, kun sormet on löytäneet näppäimistölle, ja uuden postauksen luonnos on lähtenyt valmistumaan:

 

”Ah, mä sit rakastan kirjoittamista. Tää tuntuu niin hyvältä, saa laittaa ajatuksia ylös ja jakaa niitä muiden upeiden tyyppien kanssa.”

”Ainiin. Ne muut tyypit. Onko tässä mun tekstissä mitään arvokasta sisältöä lukijalle? No ei taida olla.” 

”Okei, no mä kirjoitan tänään vihdoin siitä mun täydellisestä aamupalasmoothiesta. Eikun en. Eihän tää oo mikään reseptiblogi, täällä piti puhua musiikista. Mut enhän mä jaksa nyt puhua siitä.”

”Jospa mä kokeilen joku toinen päivä taas.”

 

Mites meni noin niinku omasta mielestä? Tämän pitäisi olla mun oma blogi, jonne saan kirjoittaa mitä tahansa. Vanha täydellisyyden tavoittelija se siellä huhuilee varsinkin nyt, kun uudet ihanat blogit on jälleen nostettu Lilyn etusivulle. Eilen illalla mietin mielessäni, että mun täytyy nyt vähän löysätä tän blogin kanssa. Nyt en tarkoita sitä, että on jäätävä tauolle, vaan on uskallettava kirjoittaa aiheista, jotka tuntuu pelottavilta tai typeriltä. Sellaisilta, ettei ne kiinnosta tai kuulu blogin ”linjaan”.

Huomasin, että äidin syövästä kirjoittaminen sai jo jonkun kivivyöryn mun sisällä liikkeelle ja oli jo helpompi hengittää. Täytyy vaan olla rohkea ja luoda sellaista sisältöä, joka näyttää multa – ajattelematta, ettei ketään kiinnosta. Tällainen mä oon ja kuka tietää, ehkä mä olen muiden mielestä nolo ja tylsä, hah.

Mua kiinnostaa, että miten te muut ihanat bloggaajat uskallatte kirjoittaa? Onko teillä tosi tiukka suodatin juttujen kanssa ja jääkö monet tekstit omaan pöytälaatikkoon?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit (7)
  1. Hyviä ajatuksia ja luulen että aika moni miettii näitä samoja juttuja.

    Mä tykkään sun blogista just tällaisena kun se on <3.

    Mulla on yksi henkilökohtaisempi teksti odottamassa julkaisua, ja joidenkin postauksien kanssa on tullut joskus mietittyä pidempään. Silti ne ovat usein juuri niitä kiinostavimpia postauksia.

  2. Moi! 🙂 ihana blogi sulla! Ja hyvin kirjoitettu tuo yllä oleva. Itsekkin syyllistyn olemaan erittäin itsekriittinen. Julkaisin juuri postauksen jonka kanssa mietin monta kertaa , että julkaisenko vai en. Olkaamme itsellemme enemmän armollisempia. Elämää ei sen vähempää <3

    1. Voi kiitos! Kävin lukemassa ja kommentoinkin sinne, että tosi tärkeä juttu ja onneksi julkaisit. Ja totta. Elämäähän tää vain on <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *