Ladataan...

Groningen. Paikka, jossa vietimme kokonaisen vuoden ja koimme monta niin unohtumatonta hetkeä. Osa hetkistä oli elämämme parhaita ja osa niitä kamalimpia. Kasvun vuosi niin monessa asiassa.

Entäs nyt, kun saavuimme vuoden poissaolon jälkeen tänne lomalle? Tunne on todella ristiriitainen ja oikeastaan aika sekava. Tulen valottamaan fiilisten kehittymistä vielä useampana päivänä, mutta tänään on vuorossa reissun päivä numero neljä. Päivä, jona saavuimme tänne ja yllätimme ystävämme tulemalla ilmoitettua aikaisemmin.

Ensimmäinen huomio kaupunkiin saapuessa oli se, ettei tunne ollut sama kuin esimerkiksi, jos Helsingissä ollessa kävelen vanhojen kotitalojeni ohitse. Niihin paikkoihin yhdistyy selkeästi kotiin tulemisen tunteet. Ei tullut sitä samanlaista fiilistä, kun menee käymään lapsuudenkodissa ja lähestyy kotikatua. Kadut oli tuttuja kyllä, mutta kodilta ne eivät tuntuneet. Mentiin molemmat aluksi ihan hiljaisiksi ja kumpikin oli jopa vähän pettynyt, ettei fiilis ollut mitenkään erityisen hohdokas.

 

 

Noustiin tuosta pettymyksestä onneksi nopeasti, sillä tavaroiden viemisen ja auton parkkeeraamisen jälkeen piti lähteä hyvää vauhtia kipittämään kohti ystävämme maisteriopintojen päättökonserttia. Voi niitä riemastuneita ja yllättyneitä huutoja, kun ystävämme huomasivat meidät ja tulivat kaikki vuorollaan halaamaan. Se oli uskomattoman onnellinen hetki, jossa tunsin olevani tärkeä. Se, että olimme oikeasti jättäneet olemuksillamme korvaamattoman aukon meidän porukkaan, tuntui salaa tosi hyvältä. Meitä ei oltu unohdettu.

Koko ilta meni kuulumisia vaihtaessa, mutten voinut sille mitään, että syvällä sisimmässäni tuntui vähän ikävältä. Tajusin, etten halua enää tänne takaisin opiskelemaan. Olin jotenkin odottanut jotain ihmeellistä hurmosta ja autuaan onnellista jälleennäkemistä niin rakkaaksi muodostuneen kaupungin kanssa, mutta sitä ei ollut tarjolla. Kadut näyttivät samalta, ystävät näyttivät samoilta ja olivat tietysti myös samoja, eihän heidän kuulukaan muuttua, mutta silti – harmitti, ettei kaikki ollut enää taianomaista. 

Aloin ymmärtää, että tämä sivu elämässä oli todellakin nyt viimeistään käännetty.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Ladataan...

Matkapäiväkirjan osalta ollaan nyt menossa päivässä numero kolme. Herättiin Göteborgin päässä siinä kahdeksan aikaan, syötiin aamiainen ja lähdettiin matkaan.

Meillä oli sellainen diili, että suostun ajamaan ainakin yöllä Ruotsissa, mutta ajotunteja yöllä oli tuohon hetkeen mennessä kertynyt pyöreät nolla, joten sanoin voivani ajaa ehkä myös päivällä. Olin siis valmiiksi jo kauhusta kankeana, sillä autoilu ei todellakaan kuulu suosikkihommiini. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että taaskaan tämä rouvashenkilö ei koskenut auton rattiin, vaan ritarini kuskasi meidät turvallisesti Tanskaan Fyn saarelle. 

Vaikka tämä postaus onkin eräänlainen säästövinkki, on tähän väliin todettava, että varatkaa hyvät ihmiset rahaa siltojen ylittämistä varten. Ruotsista tanskaan mennessä humahti noin 60 euroa ja Ison-Beltin sillasta sai maksaa muistaakseni kolmisenkymmentä euroa. Suru rahasta haihtui onneksi hyvin nopeasti, kun edessä aukeni todella upeat näkymät ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

 

 

Matkaa suunnitellessamme olimme päättäneet, että majoituksessa yritetään säästää parhaamme mukaan. Tästä syystä mukaan lähti teltta ja kaikki muut asiaankuuluvat härpäkkeet. Isin suosituksesta huolimatta jätettiin retkituolit Lohjalle ja sekös meitä harmitti, kun teltan kasaamisen ja eväiden hankkimisen jälkeen istuskeltiin maassa, kun naapurit nauttimat gourmetillallisiaan juurikin niillä kuuluisilla retkituoleillaan.

 

 

Kuten kunnon taiteilijoilla on tapana, emme suunnitelleet reittiä juurikaan etukäteen. Tästä syystä meillä ei myöskään ollut mitään majoituksia varattuna ja kaikki yösijat on tähän mennessä varattu edeltävänä iltana tai samana aamuna. Hyvällä menestyksellä ainakin toistaiseksi. Fyn saaren majoitus osoittautui oikeaksi lottovoitoksi: siisti ja tunnelmallinen camping-alue veden äärellä. Teltan sai pystyttää tasaiselle nurmelle ja löytyipä tämän kaiken lisäksi vielä uima-allas, jossa sai polskutella klo 21 asti. Hintaa yhdelle yölle tuli 24 euroa (+ruoka ja juoma kaupasta tietysti).

Ei huono, vai mitä olette mieltä?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Kuvat: Kaikki otettu sieltä teltteiluparatiisista.

 

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Ladataan...

On ihan pakko vielä ennen varsinaiseen kakkospäivään siirtymistä fiilistellä Tuokholman ja Göteborgin välillä auenneita maisemia. Oltiin myöhään liikkeellä ja aurinko oli tehnyt jo hyvän tovin laskua, kun vierssä aukeni valtavan kokoinen järvi. Hetki siinä meni ennen, kuin ala-asteen maantiedon tunnilla opitut Ruotsin kaksi valtavaa järveä muistuivat mieleen, ja siinä se nyt oli livenä, pitkä ja täydellisen tyyni Vättern. Käytiin rannassa ihastelemassa ja nappaamassa muistoksi muutama kuva ja jatkettiin huristelemista kohti illan määränpäätä.

Tarkalleen ottaen yövyttiin Landvätterissä, aivan lentokentän kupeessa. Sukulaistemme koti on niin idyllisissä maisemissa, että on vaikea uskoa Göteborgin tai lentokentän olevan vain jokusen minuutin ajomatkan päässä. Kohteessa meitä odotti ihana kesäilta ja lämmin vastaanotto.

 

 

Unta ei tarvinnut juurikaan odotella, vaan nukahdettiin kummatkin ihan hetkessä suloiseen pihamökkiin luonnon keskellä. Unta todellakin tarvittiin, sillä seuraavan päivän ohjelma tulisi koostumaan kävelystä kaupungilla.

Kuten jo matkapäiväkirjan ensimmäisessä osassa kerroin, ei meillä ollut mitään suunnitelmia Göteborgin valloittamiseen, joten oli enemmän kuin tervetullutta, että meille oli järjestetty täydellinen kaupunkikierros, joka päättyi huikaiseviin maisemiin Gothia Towerin 23. kerroksessa sijaitsevaan ravintolaan ja universumin parhaaseen katkarapuleipään. Lähdettin liikkeelle jo ennen puolta päivää ja palattiin muistaakseni vasta kuuden jälkeen.

 

 

Katkaravuista sen verran, että ollessani pääsykoereissulla samaisessa kaupungissa 5 vuotta sitten, en muuta syönytkään. Löysin kaupungilta yhden kahvilan, jossa valitsin lounaaksi katkarapusalaatin ja sen jälkeen kävin siellä syömässä joka päivä. Yhtenä päivänä kahdesti, lounaan ja illallisen. Ei siis ole varmastikaan mikään yllätys, että oikeastaan ainoa asia, josta olin Matiakselle puhunut – Göteborgin ihanan tunnelman lisäksi – oli nämä katkaravut. 

 

 

Kaupunkina Göteborg oli edelleen yhtä lämmin ja ihana, kuin edellisellä kerralla. Silloin tosin oli vielä talvi, mutta nyt lähemmäs 30 asteen lämmössä kaikki tuntui vielä ihanammalta. Onnittelut kaikille teille ystävät, jotka olette tänä keväänä kuulleet iloisia uutisisa, ja pääsette opiskelemaan tuohon kaupunkiin.

Voisin luetella tähän vaikka miten monta nähtävyyttä, jotka on ”pakko” nähdä, mutta nostan top 3 -listalle tällä kertaa jotain ihan muuta.

  1. Maailman lämpimimmät ja vieraanvaraisimmat majoittajamme tekivät Matiaksen ensivierailusta unohtumattoman.
  2. Katkarapuleipä korkeuksissa.
  3. Talviturkin heittäminen kuuman päivän päätteeksi.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Ladataan...

Kello pirahtaa soimaan viideltä. Tuijotan puhelinta ja hieron silmiäni. 5:00, hyi saakeli. Istuttiin vanhempieni kanssa iltaa puoleen yöhön ja sen huomaa. 4,5h unta ei voi olla hyväksi kenellekään ja omassa kehossa se saa aikaan todella pahoinvoivan olon. Alkushokin jälkeen hortoilemme Matiaksen kanssa alakertaan, teemme aamupalaleivät valmiiksi ja käymme suihkussa. 

Klo 5:36 starttaamme auton ja laitamme navigaattoriin osoitteeksi Silja Linen Turun terminaalin. Matkalla teen vielä viimeisiä työhommia: ajastan Facebook-päivityksiä ja suunnittelen uudet kansikuvat muutamalle sivulle loppuun. Juodaan aamukahvit ja syödään eväsleivät siinä samalla.

1,5 h ajon ja työnteon jälkeen nökötämme jonossa ja odottelemme laivaan pääsyä. Otetaan muutama kuva muistoksi ja selfieitä tutkiessa lähinnä naurattaa. Kumpikin näyttää niin loppuun ajetulta, että matkassa on pakko olla mukana huumoria. Meinattiin aluksi, ettei oteta matkalle hyttiä, sillä kyseessä on päivälaiva Tukholmaan, mutta luojan kiitos otettiin. Kävellään suoraa päätä hyttiin ja kömmitään peittojen alle jatkamaan lyhyeksi jääneitä yöunia.

 

 

Puolen päivän aikaan nousemme ylös ja suunnistamme ruuan perässä laivan buffettiin. Varattiin sekin etukäteen, että kohteessa on mahdollisimman vähän säätöä. Palloteltiin aluksi aamiaisen ja lounaan välillä, mutta osuttiin oikeaan, kun valittiin lounas. Siinä aamuisessa koomassa ei olisi jaksanut kuin juoda kupillisen kahvia ja syödä jonkun palasen leipää. Sänky tuntui sen verran taivaalliselta, että sen kutsua olisi ollut vaikea vastustaa. Nyt ruokailtiin lounaalla oikein hyvällä ruokahalulla ja seuraavan kerran täytyy ehkä hyvällä tuurilla syödä vasta Ruotsissa.

Tällä hetkellä olemme siis vielä laivalla, jonka arvioitu saapumisaika Tukholmaan on klo 18:15 paikallista aikaa. Nökötän tässä yökerhon – tai mikä lie clubi onkaan – sohvalla ja kirjoitan teille kuulumisia. Nyt, kun loma on virallisesti tulilla voin hyvällä omallatunnolla näpytellä menemään. Samalla tämä reissupäiväkirja toimii yhteydenpitovälineenä meidän perheisiin, jotta siellä voidaan olla levollisin mielin ja tiedetään, että ollaan vielä olemassa. 

Kerrottakoon tähän vielä muutama fakta meidän reissusta, jotta lähtötilanne kirkastuu kaikkien mielissä (ja saan vielä itse fiilistellä edessä olevaa seikkailua). Lähettiin siis tänään 2.6. matkaan ja ensimmäinen Suomen rajojen ulkopuolinen kohde on Tukholma, josta jatkamme samoilla lämpöisillä kohti Göteborgia. Yövytään sukulaisten luona ja fiilistellään ainakin yksi päivä siellä.

Maanantaina meillä on suunnitelmissa lähteä jatkamaan matkaa kohti Tanskaa ja etsiä sieltä joku rannikolla sijaitseva camping paratiisi ja viettää yksi yö siellä. Sen jälkeen yritetään kiirehtiä Hollantiin Groningeniin (asuttiin siellä viime vuonna), sillä meidän rakkaalla ystävällä on tiistaina maisteriopintojen päättökonsertti ja haluttaisi todella kovasti yllättää hänet ehtimällä sinne. Ollaan siis kerrottu, että ei ehditä konserttiin, mutta lähdettiin reissuun nyt päivää aiemmin, kuin alussa suunniteltiin, joten saatetaan onnistua tässä suunnitelmassa. 

Groningenissa meinataan viettää sitten vähän pidempi pätkä ja se jälkeiset suunnitelmat paljastan teille myöhemmin. Katsotaan, jos innostun kirjoittamaan teille kuulumisia joka päivä, kun kalenterissa ei ole yhden yhtä merkintää ja saan päättää ihan itse, miten päiväni käytän. 

Meillä ei ole vielä oikeastaan minkäänlaista suunnitelmaa Göteborgiin, joten kaikki sunnuntaitärpit ovat todella tervetulleita!

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Ladataan...

Kaupallinen yhteistyö: Happy Beavers

En ole täällä tainnut juurikaan rehennellä sillä faktalla, että mä olen tänä kesänä ekaa kertaa elämässäni kaaso. Hääpäivän meno ei jännitä juurikaan, vaikka mun vastuulla onkin aika suurta kunnioitusta herättävä tehtävä eli morsiamen meikin ja kampauksen teko. Kyllä, luit oikein. Minä muusikonretku olen se, joka sutii hääpäivän aamuna puuterit ja punat rakkaan ystäväni naamaan. Tässä kohtaa voin paljastaa, että instagramissa feediin eksyy lähestulkoon pelkkiä meikki ja kampaustutorialeja. Niitä on tullut katseltua jokunen tunti.

Jos hääpäivän ohjelma ei jännitä ollenkaan, niin voin kertoa, että polttareiden järjestäminen kyllä jännitti. Meillä on ihan loistava kaasotiimi, joka koostuu meidän lukioporukasta. On todella iso plussa, ettei tarvitse alkaa tutustumaan kaasojen kesken, vaan voi suoraan sanoa, että mikä omasta mielestä on hyvä ja mikä huono. 

Polttarit on nyt siis onnellisesti takana päin ja toipuminen niistä on myös jo lähestulkoon tapahtunut. Meillä kävi ihan mieletön tuuri sään kanssa ja suurin osa polttaripäivästä pystyttiin viettämään ulkona. Ajattelin tehdä vähän useamman postauksen näistä polttareista ja häiden järjestämisestä näin kaason näkökulmasta, ja tämä ensimmäinen käsittelee vähän polttareiden rahallista osuutta (sen verran, kun täällä uskaltaa paljastaa, jos morsian päätyy lukemaan) ja mahdollistaa teille säästämisen alennuskoodilla.

 

 

Meille oli alusta asti selvää, että iso osa budjetista tulee kulumaan morsiamen lentoihin, joten voitiin heti jättää laskuista hotelliyö jossain överissä sviitissä. Vaikka morsian olisi Inarin sijaan tullut Helsingistä, ei siihen sviittiin lopulta kyllä olisi ollut siltikään varaa. Ensimmäinen säästökohde oli siis majoitus. Yksi meistä kaasoista asuu todella ihanassa rivitalon päätyasunnossa Vantaalla, joten päätettiin järjestää myös suurin osa ohjelmasta hänen kotonaan, jotta kustannukset saatiin pysymään mahdollisimman alhaalla.

Olen kuullut tarinoita polttareista, joissa on palanut useita satoja euroja, enkä voi sille mitään, että mietin, onko se tarpeellista? Tietysti, jos olisin joku massikeisari, ei muutama satanen tuntuisi missään, mutta tällä hetkellä tuntuu todella hurjalta ajatukselta, että joidenkin polttareiden osallistumismaksu on ollut yli 300€ /henkilö. Tästä voi päätellä, että meidän tapauksessa näin ei ollut.

Keskityttiin ohjelman kasaamisessa ilmaiseen hupiin, kuten ryhmäytymiseen kaikilla päättömillä leikkimielisillä kilpailuilla (näistä tulossa oma juttu) ja ihan puhtaasti vaan vanhojen muisteluun ja jutteluun. Monen polttarivieraan kanssa morsian oli edellisen kerran nähnyt melkein vuosi sitten, joten kuulumisten vaihdolle ja fiilistelylle oli tärkeää antaa aikaa.

Morsian on todella urheilullinen tapaus, mutta toiveissa oli enemmän rentoutumista ja yhdessäoloa, kuin kaupungilla nolojen tehtävien suorittamista tai jossain seikkailupuistossa heilumista. Päätettiin siis satsata tunnelmaan ja hyvään ruokaan ja juomaan.

 

 

Rentoutumisteemasta saatiin idea paljun* vuokraamisesta ja pienen salapoliisityön jälkeen löysin Happy Beavers nimisen yrityksen (halusin löytää yrityksen, joka vaikuttaa myös täällä Jyväskylässä), joka tarjoaa palveluitaan pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja täällä Jyväskylässä. Ajattelin, että laitan viestiä ja kysyn, josko he haluaisivat sponsoroida hieman meidän polttareitamme ja tarjota blogin lukijoillekin alennusta heidän tuotteistaan. No tämän jutun otsikosta voikin jo päätellä, että he lähtivät mielellään toteuttamaan tätä yhteistyötä. 

Juhlakansaa oli aika paljon, joten perinteinen palju olisi aiheuttanut vain pahaa mieltä, sillä osan kylpiessä olisivat toiset joutuneet kykkimään paljun ulkopuolella odottaen omaa vuoroaan. Kaasotiimillä päätettiin, että palju on lentojen jälkeen se suurin hankinta ja näiden polttareiden hemmotteluosuuden kruunu, joten pistettiin kerralla haisemaan ja valittiin 12 henkilön XL-palju. Osuttiin tässä hankinnassa niin hyvin nappiin, että paljussa viihdyttiin aina ihan viime hetkille saakka. Viimeinen taisi nousta sieltä vajaa puoli tuntia ennen, kuin taksi kaarsi pihaan hakemaan meitä Helsingin yöelämään.

Omat ajotaitoni kyseenalaistaen soitin isälleni ja pyysin apua paljun hakemiseen ja palauttamiseen. Homma sujui todella helposti, kun puikoissa oli tyyppi, joka osaa ajella peräkärryn kanssa. Paljun olisi saanut myös tilattua täyshoidolla eli kotiinkuljetuksella, siivouksella ja polttopuilla, mutta haistoimme tässä mahdollisuuden säästämiseen, ja haimme sen itse (tai siis isi haki) ja teimme muutkin hommat omatoimisesti. 

 

Kuten luvattu, saan tarjota teille alennuskoodin HENRIIKA10, jolla saa 10% alennuksen.

Seuraavassa osassa ajattelin valottaa teille meidän hulvattomia huveja, jotka olivat lähes ilmaisia. Huutonauruihin tarvittiin vain banaaneja ja vessapaperia.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

 

*Paljusta saatu alennus

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Pages