Mitä opin kun treenasin yksin

Olen erittäin kilpailuhenkinen ihminen. Sinänsä ihan positiivinen asia: jaksan yrittää sinnikkäästi, tähtään aina parhaaseen mahdollisimpaan tulokseen ja olen motivoitunut työntekijä. Valitettavasti huono puoli tässä on, että minun on välillä vaikea hyväksyä, että kaikessa ei voi olla paras (tai edes hyvä! Olen surkea häviäjä hahah). Minulla on huono tapa verrata itseäni toisiin, etenkin tanssiessa. Olisi varmasti hyödyllisempää käyttää tämä aika siihen, että keskittyy omaan treeniinsä ja kehitykseensä. Tämän huomasin konkreettisesti viime keväänä.

Keväällä kouluni muuttui siis etäkouluksi, mikä käytännössä tarkoitti että lenkkeilin ja joogasin tanssituntien sijaan. Tanssisarjojen harjoitteleminen jatkui kotona kuvaten ja lähettäen videot opettajalle korjauksien saamiseksi. Kaikki tämä siis yksin, sen sijaan että olisin treenannut yhdessä ryhmäni kanssa. Huomasin parin viikon jälkeen, että vaikka tavoitteeni olivat edelleen korkealla ja tein parhaani, olin jostain syystä rennompi ja vähemmän stressaanutunut. Tein kaikki tehtävät samalla panostuksella kuin aiemmin, mutta en voinutkaan vertailla tulostani muiden omiin. En voinut stressata oliko minun tekemä tanssivideo tai muu tehtävä yhtä hyvä kuin muiden, sillä en tiennyt mitä muut tekivät. Minun oli siis vain luotettava siihen, että minun oma parhaani riittää.

Huomasin kevään lopussa, että palaute mitä sain oli erittäin positiivista ja tuntuikin siltä, että olin kehittynyt paljon. Olin keskittynyt omaan treenamiseen ja parhaani tekemiseen, sen sijaan että yritin olla yhtä hyvä kuin muut. Kun en stressannut enää niin paljon tuloksesta, pystyin myös rennommin nauttimaan siitä mitä tein. Tanssi muuttuu aina kauniimmaksi ja paremmaksi, kun tanssija oikeasti nauttii siitä mitä tekee. Uskaltauduin rohkeammin kokeilemaan uusia juttuja, enkä pelännyt enää niin paljon epäonnistumista, joten mukavuusalueeltakin oli helpompi lähteä pois. Tämä on erityisen tärkeää nykytanssissa, missä kokeileminen ja heittäytyminen on tärkeää.

Kaikki voivat oppia ja kehittyä, ja oikealla työllä ja levolla parhaaseen tulokseen voi päästä. Tulos ei tule olemaan parempi (vaan todennäköisesti jopa huonompi), jos itse treenaamisen sijaan keskittyy murehtimaan riittääkö oma tekeminen vai tekevätkö muut saman paremmin. Harva kehittyy oikeasti enemmän, kun itse treenamisen sijaan käyttää aikaa turhaan stressaamiseen. Kannattaa välillä siis chillata ja tietoisesti nauttia siitä mitä tekee, tulos on todennäköisesti myös paljon parempi silloin. 🙂

Tähän asti minusta on tuntunut, että olen pärjännyt hyvin, ja että olen vertaillut itseäni muihin vähemmän kuin ennen. Haasteena on muistaa tämä jatkossakin, myös huonoina päivinä. Haluan tanssia niin hyvin kuin osaan ja luottaa siihen, että teen parhaani. Ja että se myös riittää. <3

Sonia

Tässä kuva meidän upeista saleista Piteåssa 😉

 

Maisemakuva lähirannalta!
Kommentit (1)
  1. Syysillan ihanin linssipata – Sonian seurassa | Lily
    31.10.2020, 11:32

    […] Mitä opin kun treenasin yksin […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *